21. maaliskuuta

Kolme käskyä yhdessä hengähdyksessä

Paavali kirjoittaa Tessalonikan nuorelle seurakunnalle kirjeensä loppupuolella kolme lyhyttä lausetta, jotka kuuluvat yhteen niin tiiviisti, että ne on syytä lukea yhdellä hengähdyksellä: »Olkaa aina iloiset. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää joka tilassa.» Sitten hän liittää perään perustelun, joka kantaa kaikki kolme: »Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.»

Tessalonikan uskovat elivät vainon keskellä. He olivat menettäneet rakkaitaan, heitä oli pilkattu, heidän tulevaisuutensa oli epävarma. Juuri näille ihmisille apostoli kirjoittaa, että ilo, rukous ja kiitos eivät ole hyvinvoivien ylellisyyttä, vaan Jumalan tahto Kristuksessa Jeesuksessa. Tahto, joka pätee silloinkin, kun olosuhteet eivät anna mitään syytä iloon.

Kolme käskyä eivät seiso erillään toisistaan. Ilo virtaa rukouksesta, rukous synnyttää kiitoksen, kiitos vahvistaa iloa. Tämä on yhden ja saman elämän kolme puolta, ei kolme erillistä suoritusta. Niiden keskuksessa on Kristus, ilman Häntä yksikään näistä ei kanna kauas.

Olkaa aina iloiset

Paavali toistaa saman kutsun Filippiläiskirjeessä niin, että vahvistaa sen kaksi kertaa peräkkäin: »Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!» Huomaa, mistä ilo löytyy. Se ei löydy olosuhteista, vaan Herrasta. Tämän vuoksi sitä voidaan käskeä. Tunteita ei voi käskeä, mutta suuntautumisen sydämen voi.

Roomalaiskirjeessä Paavali sanoo asian vielä konkreettisemmin: »Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät.» Ilo perustuu toivoon, toivo perustuu Kristuksen ylösnousemukseen. Tämä ilo voi elää ahdistuksen rinnalla, sillä se ei ammenna vetensä ahdistuksen kuivasta kaivosta, vaan elävän veden lähteestä.

Rukoilkaa lakkaamatta

Lakkaamaton rukous ei tarkoita, että uskovan tulisi olla polvillaan koko vuorokauden. Se tarkoittaa elämää, joka on jatkuvassa yhteydessä Isään. Kolossalaiskirjeessä Paavali avaa tätä lisää: »Olkaa kestäväiset rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa.» Kestäväisyys ja valvominen ovat lakkaamattoman rukouksen kaksi puolta.

Efesolaiskirje vahvistaa saman: »Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä.» Rukous tapahtuu Hengessä, Pyhän Hengen kantamana, ei oman voiman ponnistuksena. Tämä vapauttaa väsyneen rukoilijan suorittamisesta.

Jeesus itse opetti tämän vertauksessaan väsymättömästä leskestä: »Hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä.» Toisessa kohdassa Hän sanoi: »Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä.» Lakkaamaton rukous on voiman lähde, ei voiman vaatimus.

Kiittäkää joka tilassa

Kolmas käsky on usein vaikein. Iloita Herrassa voi, rukoillakin voi, mutta kiittää silloin, kun mikään ei näytä kiitoksen arvoiselta, on toinen asia. Paavali ei silti sano »kiittäkää helposta tilasta» tai »kiittäkää, kun kaikki on hyvin». Hän sanoo joka tilassa. Tämä kantaa myös pimeät tilat.

Efesolaiskirje 5:20 avaa kiitoksen perustan: »Kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.» Kiitos ei nouse olosuhteista, se nousee Kristuksen nimestä. Heprealaiskirje sanoo tämän vielä rohkeammin: »Uhratkaamme siis hänen kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka hänen nimeänsä ylistävät.»

Sana uhri on tässä paikallaan. Joskus kiitos on uhri, jonka annamme silloin, kun sydän mieluummin valittaisi. Tämä uhri on Jumalalle otollinen juuri siksi, että se maksaa jotakin. Filippiläiskirjeessä Paavali näyttää, kuinka kiitos liittyy rukoukseen: »Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi.» Kiitos on huoleen vastaava lääke.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Älä erota näitä kolmea toisistaan. Yritys olla iloinen ilman rukousta uuvuttaa. Yritys rukoilla ilman kiitosta synkistyy. Yritys kiittää ilman iloa muuttuu muodoksi, jossa sydän ei ole mukana. Nämä kolme kantavat toisiaan, anna niiden kulkea käsi kädessä päiväsi läpi.

Muista, mihin kaikki kolme nojaavat. Paavali sanoo: »se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.» Ilo, rukous ja kiitos eivät ole vaatimuksia, jotka on suoritettava omilla voimilla. Ne ovat Jumalan tahto, joka toteutuu Kristuksessa Jeesuksessa. Hän, joka kutsuu, antaa myös voiman vastata.

Aloita siitä missä olet. Älä odota täydellistä mielialaa, otollista hetkeä, parempaa tilaa. Tämä päivä, juuri tällaisena, on se päivä, jossa Jumalan tahto toteutuu sinun elämässäsi. Kiitä siitä armosta, jonka olet jo saanut, rukoile siitä mitä sydämessäsi on, iloitse Herrasta sellaisena kuin Hän sinulle on. Hän on uskollinen.

Herra Jeesus, sinä olet ilomme, sinä kannat rukouksemme, sinä otat vastaan kiitoksemme. Opeta meitä elämään tämä kolminkertainen kutsu arkemme keskellä, ei suorituksena, vaan elämänä sinun yhteydessäsi. Anna ilo, joka kantaa ahdistuksessa, anna rukous, joka ei väsy, anna kiitos, joka nousee silloinkin, kun se on uhri. Sinun nimessäsi.

Aamen.