19. maaliskuuta

Lupaus erämaan keskellä

Jesajan kirjan 58. luku puhuu paastosta, jota Herra rakastaa. Profeetta nuhtelee kansaa siitä, että ulkoiset hartauden muodot ovat irronneet sisäisestä todellisuudesta. Paastotaan riitelyä ja nyrkin iskua varten, samalla kun nälkäinen jää ruokkimatta ja alaston vaatettamatta. Jumala kuvaa toisenlaista paastoa, jossa kahleet murretaan, sorretut päästetään vapaiksi, leipä jaetaan nälkäiselle.

Tämän opetuksen huipuksi nousee päivän jae, lupaus niille, jotka kulkevat tällä armon tiellä: »Ja Herra johdattaa sinua alati ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa; hän vahvistaa sinun luusi, ja sinä olet oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha, niinkuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu.»

Lupauksessa on kolme liikettä, jotka kannattaa pysähtyä kuulemaan. Herra johdattaa, Herra ravitsee, Herra vahvistaa. Nämä eivät ole sattumanvaraisia tekoja, vaan saman Isän kolme tapaa pitää huolta lapsestaan.

Herra johdattaa alati

Johdatus ei ole satunnainen vilkaisu, vaan kestävä läsnäolo. Sana alati kantaa merkitystä, joka ei jätä mitään hetkeä Jumalan katseen ulkopuolelle. Daavid lauloi tämän saman lupauksen 32. psalmissa: »Minä opetan sinua ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa; minä neuvon sinua, minun silmäni sinua vartioitsee.»

Johdatus ei kuitenkaan tule ylpeän osaksi. Psalmi 25:9 paljastaa rajan: »Hän johdattaa nöyriä oikein, hän opettaa nöyrille tiensä.» Nöyryys ei ole heikkoutta, vaan avoimuutta. Se on sydäntä, joka on valmis tulemaan opastetuksi, vaikka opastus veisi toista suuntaa kuin omat suunnitelmat.

Jeesus lupasi opetuslapsilleen saman johdatuksen toisen Puolustajan kautta: »Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen.» (Joh. 16:13) Pyhä Henki ei ole etäinen voima, vaan läheinen opastaja, joka kulkee uskovan rinnalla joka päivä.

Ravittu kuivissa erämaissa

Jakeen sydän puhuu paikasta, jossa lupaus toteutuu. Ei vihreällä laitumella, vaan kuivissa erämaissa. Herra ei lupaa, että erämaa katoaa. Hän lupaa, että erämaassa on ravinto. Hoosea muistutti tästä kansaa: »Minä tunsin sinut erämaassa, kuivassa maassa.» Erämaa on paikka, jossa Jumala tutustuu sieluun ja sielu tutustuu Jumalaan.

Jesaja oli puhunut saman lupauksen jo aiemmin: »Ei heidän tule nälkä eikä jano, ei hietikon helle eikä aurinko satu heihin, sillä heidän armahtajansa johdattaa heitä ja vie heidät vesilähteille.» (Jes. 49:10) Armahtaja ei johdata pois erämaasta, vaan vesilähteille keskellä erämaata. Tämä on uskovan elämän salaisuus.

Jeesus toi tämän lupauksen täyteen kirkkauteensa puhuessaan samarialaiselle naiselle: »Mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.» Jesajan kuva runsaasti kastellusta puutarhasta löytää täyttymyksensä Kristuksessa, joka asuu uskovan sydämessä.

Niinkuin runsaasti kasteltu puutarha

Puutarha on Raamatussa kuva elämästä, joka kantaa hedelmää. Jeremia lupasi saman ennallistamisen pakkosiirtolaisuudesta palaaville: »Ja heidän sielunsa on oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha, eivätkä he enää näänny.» (Jer. 31:12) Hesekiel näki tämän vielä laajempana näkynä: autio maa tulee Eedenin puutarhan kaltaiseksi, rauniot rakennetaan uudelleen.

Runsaasti kasteltu puutarha ei kuivu, vaikka aurinko polttaa. Sen salaisuus on lähde, joka ei riipu sääoloista. Laulujen laulu 4:15 kuvaa morsiamen sielua tällä samalla kielellä: »Sinä olet yrttitarhojen lähde, elävien vetten kaivo, Libanonilta virtaavaisten.» Uskovan elämä saa juoksevan veden Kristuksesta itsestään, ei ulkoisista olosuhteista.

Psalmi 92:14 lupaa tämän kestävän elämän pituuden: »Vielä vanhuudessaan he tekevät hedelmää, ovat mehevät ja vihannat.» Hedelmällisyys ei lopu iän myötä, kun lähde on Herrassa. Sananlaskut 11:25 muistuttaa lisäksi, että puutarha, joka virvoittaa muita, tulee itse virvoitetuksi. Antaminen on osa kastettua elämää.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Tunnusta erämaa, älä kiellä sitä. Erämaakaudet kuuluvat uskovan tielle. Jumala ei lupaa, että ohitat ne, vaan että hän on niissä kanssasi. Älä yritä esittää, että janosi olisi olematon. Tunnusta se Herralle. Hän on luvannut ravita sielusi juuri kuivissa erämaissa, ei niiden ulkopuolella.

Ota vastaan johdatus, älä vain tieto. Pyhä Henki on annettu sinulle johdattajaksi. Hän ei johda vain suuriin ratkaisuihin, vaan tämän päivän askeliin. Hidasta vauhtia tarpeeksi, että kuulet hänet. Nöyryydessä avautuu se ovi, jonka kautta opastus saavuttaa sinut.

Anna lähteen virrata muille. Runsaasti kasteltu puutarha ei pidä vettä itsellään. Se kantaa hedelmää, joka ravitsee toisia. Kun Herra antaa sinulle, hän antaa myös niiden kautta, jotka sinut kohtaavat. Älä pelkää tyhjentyväsi, sillä lähde, josta vesi ei koskaan puutu, on sinussa itsessään, Kristus, elävän veden antaja.

Herra, kiitos lupauksestasi, että ravitset sieluni juuri siellä, missä olen kuivimmillani. Johdata minua tänään askel kerrallaan, opeta minua nöyryyteen, jossa sinun tahtosi tulee tunnetuksi. Anna elämäni olla runsaasti kasteltu puutarha, josta hedelmä virtaa toistenkin hyväksi. Jeesuksen Kristuksen, elävän veden lähteen, nimessä.

Aamen.