18. maaliskuuta

Silmä, joka näkee

Psalmi 33 on ylistys luomisen ja historian Herrasta. Laulun loppupuolella psalmin sävel kääntyy yhtäkkiä hiljaiseksi. Suuren Jumalan teot kerrotaan, taivaat on tehty Hänen sanallaan, kansat ovat Hänen kädessään, ja juuri tässä kohdassa avautuu jae, joka kantaa koko psalmin sydämen: »Katso, Herran silmä valvoo niitä, jotka häntä pelkäävät ja panevat toivonsa hänen laupeuteensa.»

Sana »katso» pysäyttää lukijan. Psalmista ei halua, että tämä lause ohitetaan. Hän pyytää meitä jäämään hetkeksi paikalleen. Sama Herra, joka loi tähdet, kohdistaa katseensa pieneen ihmiseen. Sama silmä, joka hallitsee historian kulkua, lepää sinussa, joka Häntä pelkäät.

Heprean sana, joka käännetään »valvoa», kantaa merkityksiä huomiosta, suojelusta, tarkkaavaisuudesta. Kyseessä ei ole etäinen tarkkailija, vaan paimen, joka pitää lauman silmiensä alla. Herran katse ei ole arvioiva, vaan varjeleva. Hän näkee meidät siinä, missä olemme, ja Hänen näkemisensä on itsessään turvaa.

Pelkääminen ja toivominen

Jakeessa kuvataan kaksi piirrettä niistä, joiden ylle Herran silmä lepää. He pelkäävät Häntä, he panevat toivonsa Hänen laupeuteensa. Nämä eivät ole toistensa vastakohtia, vaan toisiaan täydentäviä. Herran pelko on kunnioitusta, joka tunnustaa Hänen pyhyytensä. Toivo Hänen laupeuteensa on luottamusta, joka tunnustaa Hänen hyvyytensä.

Psalmi 147:11 toistaa saman parin kahdessa rinnakkaisessa lauseessa: »Herra mielistyy niihin, jotka häntä pelkäävät, jotka panevat toivonsa hänen armoonsa.» Pelko ilman toivoa muuttuu orjuudeksi, toivo ilman pelkoa muuttuu kevytmielisyydeksi. Yhdessä ne kantavat sydäntä, joka on terveessä suhteessa Jumalaan.

Pietari toistaa saman lupauksen Uuden testamentin sanoin: »Sillä Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän rukouksiansa.» Hän lainaa psalmia 34, jossa Daavid sanoo täsmälleen samaa: »Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän huutoansa.» Vanhurskaus ei tässä tarkoita omaa täydellisyyttä, vaan asemaa Kristuksessa. Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä: »Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!»

Toivo, joka pitää

Toivon panemista Herran laupeuteen ei opita kerrasta. Se opitaan elämän mittaisessa koulussa, jossa muut toivon kohteet murenevat yksi kerrallaan. Kun ihmisen oma voima loppuu, kun olosuhteet kääntyvät selälle, jää vain Herran laupeus, ja juuri siinä paljastuu, kuinka kestävä se on.

Daavid kirjoittaa Psalmissa 52:8: »Mutta minä olen kuin viheriöitsevä öljypuu Jumalan huoneessa, minä turvaan Jumalan armoon aina ja iankaikkisesti.» Öljypuu ei kasva nopeasti, se kasvaa hitaasti ja syvälle. Sen juuret hakeutuvat veteen, jota silmä ei näe. Tämä on kuva sydämestä, joka on pannut toivonsa Herran laupeuteen vuosikymmenten saatossa.

Heprealaiskirje vahvistaa, miksi tämä toivo kantaa: »Että me näistä kahdesta muuttumattomasta asiasta, joissa Jumala ei ole voinut valhetella, saisimme voimallisen kehoituksen, me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta.» Toivon ankkuri ei ole meidän tunteissamme, vaan Jumalan luonteessa. Hän ei voi valhetella, siksi toivo Hänen laupeuteensa pitää.

Job 36:7 lupaa: »Hän ei käännä silmiänsä pois hurskaista.» Herran katse ei väsy. Hän ei katso muualle silloin, kun lapsensa kulkevat pimeimmän laakson läpi. Päinvastoin, silloin Hänen katseensa on tarkin. Psalmi 34:20 tiivistää tämän varjeluksen: »Hän varjelee kaikki hänen luunsa: ei yksikään niistä murru.»

Mitä tämä puhuu meille tänään

Sinä olet nähty. Tämä on tämän päivän jakeen ensimmäinen sana sydämellesi. Et kulje näkymättömänä taivaan alla. Herran silmä on sinussa, Herra, joka loi tähtikuviot ja antaa nimen jokaiselle niistä, näkee sinut. Hän näkee sen, mitä kukaan muu ei näe. Hän näkee sen, mitä yrität piilottaa. Hänen katseensa ei tuomitse, vaan varjelee.

Pelko ja toivo kulkevat yhdessä. Älä erota niitä toisistaan. Herran pelko ilman toivoa Hänen laupeuteensa tekee uskonelämästä raskasta. Toivo Hänen laupeuteensa ilman Hänen pelkoaan tekee siitä pinnallista. Pyydä Pyhältä Hengeltä molempia. Hän opettaa sinut kunnioittamaan Pyhää, samalla kun lepäät Hänen rakkaudessaan.

Pane toivosi sinne, missä se pitää. Ihmissydän kiinnittää toivonsa moneen paikkaan, joka ei kestä painoa. Tänään voit hiljaisesti tarkistaa, mihin oma toivosi on asettunut. Onko se omassa terveydessä, omassa työssä, omissa ihmissuhteissa, omassa hengellisessä suorituksessa. Vieritä se Herran laupeuden päälle. Sen päällä se kestää.

Herra, kiitos siitä, että silmäsi valvoo minua. Kiitos, että näet minut juuri sellaisena kuin olen, etkä käännä katsettasi pois. Opeta minua pelkäämään sinua kunnioituksessa, opeta minua panemaan toivoni sinun laupeuteesi. Anna sydämeni levätä siinä, että sinä näet, sinä kuulet, sinä varjelet. Jeesuksen Kristuksen, ainoan Vapahtajan, nimessä.

Aamen.