16. maaliskuuta

Maan ja taivaan kohtaaminen

Psalmi 85 on kansan rukous paluun jälkeen. Pakkosiirtolaisuus on takana, mutta sydämessä on yhä haavoja, joita ei näe ulospäin. Laulaja muistelee Herran armoa menneisyydessä, pyytää sitä nykyhetkeen, kuulee lopulta lupauksen tulevaisuudesta. Päivän jae nousee tämän psalmin loppuosasta kuin kuva, joka tiivistää koko Raamatun toivon yhteen lauseeseen: »Uskollisuus versoo maasta, ja vanhurskaus katsoo taivaasta.»

Jakeessa on kaksi liikettä, jotka kohtaavat toisensa. Maasta nousee uskollisuus ylöspäin, taivaasta katsoo vanhurskaus alaspäin. Ihmisen puolelta nousee se, mikä on totta, Jumalan puolelta laskeutuu se, mikä on pyhää. Tämä kohtaaminen ei ole sattuma, se on Herran teko.

Tiukkukaa, te taivaat

Jesaja näki saman näyn omassa profetiassaan. »Tiukkukaa, te taivaat, ylhäältä, vuotakoot pilvet vanhurskautta. Avautukoon maa ja antakoon hedelmänänsä pelastuksen, versokoon se myös vanhurskautta. Minä, Herra, olen sen luonut.» (Jes. 45:8) Sama kuva, sama liike. Taivas vuotaa, maa avautuu, hedelmä nousee.

Jesaja kuitenkin lisää yhden sanan, joka kantaa koko salaisuuden: »Minä, Herra, olen sen luonut.» Uskollisuus, joka nousee maasta, ei ole ihmisen oma keksintö. Vanhurskaus, joka laskeutuu taivaasta, ei ole irrallinen voima. Molempien lähde on sama. Herra luo molemmat puolet kohtaamaan toisensa, sillä Hän itse on se, joka tekee sovituksen mahdolliseksi.

Profeetan sanat kantavat lupauksen, joka odotti vielä täyttymystään. Maa ei tuolloin vielä versonut sitä hedelmää, josta Jesaja puhui. Israel odotti, sukupolvi toisensa jälkeen, kunnes aika lopulta täyttyi. Vanhurskaus laskeutui kerran taivaasta lihaksi tullen, uskollisuus versoi maasta Marian kohdusta. Ne kohtasivat toisensa Betlehemin seimessä.

Hän, joka on tie

Jeesus sanoi opetuslapsilleen yhden iltansa pimeydessä: »Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.» (Joh. 14:6) Tässä lauseessa on koko psalmin lupaus täytetty. Hän on tie, jota pitkin uskollisuus pääsee maasta taivaaseen. Hän on totuus, joka on samaan aikaan maasta noussut ja taivaasta laskeutunut. Hän on elämä, joka näiden kahden kohtaamisesta syntyy.

Kristus ei ole vain silta taivaan ja maan välillä, Hän on itse se kohtaamispaikka. Hänessä Jumalan vanhurskaus ja ihmisen uskollisuus eivät ole enää kaksi erillistä todellisuutta, vaan yksi ainoa pelastuksen hedelmä. Hänen ristillään taivas katsoi alas, maa nousi vastaan, sovitus tapahtui.

Johannes kirjoittaa kirjeessään saman totuuden omilla sanoillaan: »Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä.» Pojassa me tunnemme Isän. Hänessä tunnemme sen, mikä on totta, sillä Hän itse on Totuus.

Kavahtakaa epäjumalia

Johanneksen kirjeen viimeinen lause yllättää lukijan. Korkean ja kirkkaan opetuksen jälkeen apostoli päättää kirjeensä lyhyeen varoitukseen: »Lapsukaiset, kavahtakaa epäjumalia.» Tämä ei ole irrallinen loppu, se on suoraa jatkoa edelliselle. Kun olet tuntenut sen Totisen, kaikki muut jumalat paljastuvat siksi, mitä ne ovat.

Epäjumala on jokainen sellainen kohde, joka lupaa uskollisuutensa ilman, että voi sitä antaa. Se on jokainen sellainen taivas, joka näyttää vanhurskautta laskematta sitä alas. Vain Kristuksessa nämä kaksi ovat todella yhtä. Kaikki muu on jäljitelmää, joka pettää lopulta sen, joka siihen turvansa panee.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Älä yritä nostaa uskollisuutta omasta voimastasi. Maasta versova uskollisuus on lahja, ei suoritus. Jesaja muistutti, että Herra itse on sen luonut. Jos yrität rakentaa omaa vanhurskauttasi yksin maan puolelta, väsyt ennen iltaa. Avaa sen sijaan sydämesi sille, mikä laskeutuu taivaasta. Vanhurskaus tulee ylhäältä, uskollisuus seuraa perässä.

Pidä katseesi siinä, joka on tie. Jeesus ei näytä tietä, Hän on tie. Tämä ero ratkaisee kaiken. Et kulje karttaa, sinä kuljet Häntä. Joka päivä, joka askel, joka hengenveto on osa sitä yhteyttä, jossa taivas ja maa ovat jo kohdanneet. Älä etsi sovitusta itsesi sisältä, etsi sitä Hänestä, sillä sieltä se on jo löytynyt.

Kavahda sitä, mikä lupaa enemmän kuin voi antaa. Maailma tarjoaa monta tietä, monta totuutta, monta elämää. Yksikään ei pidä lupaustaan, sillä yksikään ei ole se Totinen. Älä pelkää sanoa epäjumalille ei. Sano se rauhassa, sillä sinulla on jo se, mikä on todellista. Sinulla on Hän, jossa uskollisuus ja vanhurskaus ovat yhtä.

Herra, kiitos siitä, että vanhurskautesi laskeutui taivaasta lihaksi tulleena Poikanasi Jeesuksena Kristuksena. Kiitos siitä, että uskollisuus saa versoa maasta, koska sinä itse olet sen luonut. Pidä meidät kiinni siinä, joka on tie, totuus ja elämä. Suojele sydämemme jokaiselta epäjumalalta, joka yrittää vetää meidät pois Hänen yhteydestään. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.