15. maaliskuuta

Vanki, joka juoksee

Paavali kirjoittaa Filippiläiskirjeen vankilasta. Hänen kätensä on raudoitettu, mutta hänen sydämensä juoksee. Hän on jo ehtinyt nähdä elämässään enemmän kuin moni ehtisi monessa elämässä, käännekohdan Damaskon tiellä, lukemattomat matkat, perustetut seurakunnat, ihmeet, ruoskaniskut, haaksirikot. Silti hän kirjoittaa sanat, jotka pysäyttävät: »minä en vielä katso sitä voittaneeni».

Tämä on uskon kypsyyden ääni, ei sen heikkouden. Mitä syvemmälle Paavali on Kristukseen vaeltanut, sitä selvemmin hän näkee, kuinka paljon edessäpäin vielä on. Hän ei pidä mennyttä matkaa palkintonaan. Hän ei jää menneeseen lepäämään, ei myöskään kantamaan menneen taakkaa. Hän tekee yhden asian, hän rientää eteenpäin.

Edellisessä jakeessa hän on sanonut saman vielä paljaammin: »Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.» (Fil. 3:12) Juokseminen lähtee siitä, että on jo kerran tultu kiinniotetuksi. Kristus tarttui Paavaliin ensin. Sen vuoksi Paavali nyt kurottautuu Häntä kohti.

Unohtaa, mikä on takana

Paavali sanoo unohtavansa sen, mikä on takana. Tämä ei tarkoita muistin sammuttamista. Hän muisti hyvin entisen vaelluksensa, hän mainitsee sen toisaalla itse. Unohtaminen tarkoittaa sitä, ettei mennyt enää määritä juoksun suuntaa. Mennyt synti ei pidä kiinni, mennyt menestys ei jää tyynyksi. Molemmat jäävät taakse, kun katse on edessä.

Jeesus opetti tätä yhdessä terävimmistä sanoistaan. »Ei kukaan, joka laskee kätensä auraan ja katsoo taaksensa, ole sovelias Jumalan valtakuntaan.» (Luuk. 9:62) Kyntäjä, joka kääntyy taakse, vetää vinon vaon. Uskovan, joka kääntyy taakse, sydän vinoutuu samalla tavoin. Eteenpäin katsova kulkee suoraan, taakse katsova ajautuu sivuun huomaamattaan.

Heprealaiskirjeen kirjoittaja kuvaa saman juoksun: »pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen.» (Hepr. 12:1-2) Juoksija riisuu painot. Hän ei kanna mukanaan sitä, mikä häntä hidastaa. Hän kiinnittää katseensa yhteen ainoaan kohteeseen, Jeesukseen, joka on sekä reitin alku että sen täyttymys.

Voittopalkinto ja taivaallinen kutsuminen

Paavali tunsi kreikkalaisen kilpailukulttuurin. Hän käytti sen kuvastoa rohkeasti. Korinttilaisille hän kirjoitti: »Ettekö tiedä, että jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa niinkuin hän, että sen saavuttaisitte.» (1. Kor. 9:24) Erona oli, että Kristuksen radalla palkinto ei ole yhden, vaan jokaisen, joka loppuun asti rientää.

Voittopalkinto, jota Paavali tavoittelee, ei ole maallinen seppele, joka kuihtuu. Se on Jumalan taivaallinen kutsuminen Kristuksessa Jeesuksessa. Kutsumisen ketju on Paavalin sanoma Roomalaisille: »jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut.» (Room. 8:30) Kutsumisen viimeinen aste on kirkastuminen. Sitä kohti Paavali juoksee.

Pietari vahvistaa saman lupauksen kärsivälle seurakunnalle: »kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava.» (1. Piet. 5:10) Kutsuva on myös kantava. Hän, joka asetti päämäärän, varustaa juoksijan matkalle.

Elämänsä lopulla Paavali sai sanoa rauhassa sen, mihin tämä juoksu johti: »Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat.» (2. Tim. 4:7-8) Seppele ei kuulunut vain apostolille. Se on talletettuna kaikille, jotka Hänen ilmestymistään odottavat.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Älä jää taakse katsomaan. Mennyt on Jumalan käsissä, joko armahdettuna tai hyvitettynä. Sinun ei tarvitse kantaa sitä kuormaksesi. Älä myöskään lepää siinä, mitä Herra on jo tehnyt sinussa, ikään kuin matka olisi siihen päättynyt. Tämän päivän juoksu on edessäsi, ei takana.

Tee yksi asia. Paavali ei sanonut tekevänsä monia asioita. Hän sanoi tekevänsä yhden. Hajaantuva sydän ei kurota mihinkään asti. Anna juoksusi saada yksi suunta, Kristus, joka on sinut voittanut. Kaikki muu järjestyy tämän yhden ympärille, kun tämä yksi pidetään katseessa.

Luota kutsuvan uskollisuuteen. Et juokse omassa voimassasi. Se, joka sinut taivaallisella kutsumisella kutsui, on myös valmistava, tukeva, vahvistava ja lujittava sinut perille asti. Voittopalkinto ei riipu siitä, kuinka vahva juoksija olet. Se riippuu siitä, kuka sinut radalle asetti, ja Hän on uskollinen.

Herra Jeesus, kiitos siitä, että sinä olet ensin voittanut minut. Auta minua jättämään taakse se, mikä on takana, niin armahdettu synti kuin mennyt menestys. Anna sydämeni keskittyä siihen yhteen, sinuun. Pidä minua juoksussa loppuun asti, kunnes saan vastaanottaa voittopalkinnon sinun käsistäsi. Sinun nimessäsi rukoilen.

Aamen.