14. maaliskuuta

Kahden tien välissä

Psalmi 1 avaa koko Psalttarin asettamalla lukijan kahden tien väliin. Toisella tiellä kulkee jumalaton, toisella vanhurskas. Psalmin alkujakeet kuvaavat sitä, mitä vanhurskas ei tee, hän ei vaella jumalattomain neuvossa eikä istu pilkkaajain istuimessa. Sitten kuva kääntyy positiiviseksi: hänellä on ilonsa Herran laissa, sitä hän tutkistelee päivät ja yöt.

Vasta tämän jälkeen tulee päivän jae, joka maalaa kuvan siitä, miltä tällainen ihminen näyttää: »Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu, ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy.» Kuva ei ole sattumanvarainen. Puu ei kasvanut sinne itsestään, se on istutettu. Joku on valinnut sen paikan, joku on huolehtinut siitä, että juuret yltävät veteen.

Juuret veden puoleen

Jeremia kantaa saman kuvan eteenpäin omassa profetiassaan: »Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka ojentaa juurensa puron puoleen, helteen tuloa se ei peljästy, vaan sen lehvä on vihanta, ei poutavuonnakaan sillä ole huolta, eikä se herkeä hedelmää tekemästä.» (Jer. 17:8) Tässä on kuva, joka kestää tarkastelua.

Puu ei jää odottamaan sadetta. Se ojentaa juurensa puron puoleen. Vanhurskaan elämä ei ole passiivista odottelua, vaan aktiivista juurtumista siihen, mikä antaa elämää. Helle tulee, poutavuosi tulee, kuivuus tulee. Puu ei kuitenkaan peljästy, sillä sen juuret ovat jo siellä, missä vesi virtaa, vaikka pinta on kuiva.

Hesekiel näki vielä syvemmän kuvan. Temppelistä virtaa vesi, ja sen rannoilla kasvaa puita, joiden lehdet eivät lakastu eivätkä hedelmät lopu: »joka kuukausi ne kantavat tuoreet hedelmät, sillä niitten vedet juoksevat pyhäköstä, ja niitten hedelmät ovat ravitsevaiset ja niitten lehdet parantavaiset.» (Hes. 47:12) Vesi tulee pyhäköstä, Jumalan läsnäolosta itsestään. Tämä on hedelmän salaisuus, lähde ei ole puussa, vaan siinä, mihin puu on istutettu.

Hedelmänsä ajallaan

Päivän jae sanoo, että puu antaa hedelmänsä ajallaan. Tämä sana on tärkeä. Hedelmä ei tule heti, ei aina silloin kun itse haluaisi, ei aina silloin kun muut sitä odottavat. Se tulee ajallaan. Jumalan ajalla, joka ei ole sama kuin ihmisen kiireen aika.

Psalmi 92 vahvistaa, että hedelmäaika ei lopu vuosien myötä: »Vielä vanhuudessaan he tekevät hedelmää, ovat mehevät ja vihannat.» Veden ääreen istutettu puu ei kuihdu iän mukana. Sen tehtävä jatkuu, sillä lähde ei muutu. Tämä on lohdutus jokaiselle, joka tuntee voimansa vähenevän, mutta jonka juuret ovat oikeassa paikassa.

Jeesus paljasti, missä tämä lähde lopulta on. Hän sanoi opetuslapsilleen: »Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu.» (Joh. 15:6) Vesioja, jonka tykönä puu kasvaa, on lopulta Kristus itse. Häneen juurtunut ei kuivu, häneen pysyvä kantaa hedelmää. Tämä on uuden liiton sydän vanhassa kuvassa.

Menestyminen, jota maailma ei tunne

Jakeen viimeinen lause on rohkea: »kaikki, mitä hän tekee, menestyy.» Tämä ei ole menestysteologiaa, jossa uskovalle luvataan vaurautta ja vaivattomuutta. Menestys, josta Raamattu puhuu, on toista lajia. Joosef oli orjana ja vankilassa, mutta hänestä kirjoitetaan: »Herra oli Joosefin kanssa. Ja Herra antoi menestyä sen, mitä hän teki.» (1. Moos. 39:23)

Menestys oli läsnä keskellä epäoikeudenmukaisuutta, sillä Herra oli läsnä. Joosualle annettiin saman menestyksen avain: »Älköön tämä lain kirja sinun suustasi poistuko, vaan tutkiskele sitä päivät ja yöt, että tarkoin noudattaisit kaikkea, mitä siihen on kirjoitettu, sillä silloin sinä onnistut teilläsi ja silloin sinä menestyt.» (Joos. 1:8) Sama kaiku kuin psalmin alkujakeissa. Sanan tutkiskelu päivät ja yöt on se vesi, joka pitää lehdet vihreinä.

Hiskian aikana Hesekiasta kirjoitettiin: »kaiken, mihin hän ryhtyi etsiessään Jumalaansa, koskipa se palvelusta Jumalan temppelissä tai lakia ja käskyjä, sen hän teki kaikesta sydämestänsä, ja hän menestyi.» (2. Aikak. 31:21) Menestyksen juuri on Jumalan etsimisessä koko sydämestä, ei suorittamisessa.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Ensimmäinen on juurtumisen kysymys. Mihin juuresi yltävät, kun helle tulee? Pinnan kosteus haihtuu nopeasti, vain syvällä oleva vesi kantaa kuivan ajan yli. Tutkistele Sanaa päivät ja yöt, pysy Kristuksessa, anna juurtesi kasvaa siellä, missä lähde ei muutu. Tämä työ tehdään hiljaisuudessa, ennen kuin sitä tarvitaan.

Toinen on ajan kysymys. Hedelmä tulee ajallaan, ei pakotettuna. Älä mittaa elämääsi sillä, näkyykö hedelmää juuri tänään. Veden ääreen istutettu puu kantaa hedelmää silloin, kun sen aika on. Sinun tehtäväsi ei ole tuottaa hedelmää, vaan pysyä paikallasi, juuret veden puoleen ojennettuina. Lopun tekee Herra. Hän, joka istutti, kasvattaa myös.

Herra, istuta minut sinun virtasi varrelle, että juureni yltäisivät elävään veteen. Pidä minut Kristuksessa, kun helle tulee ja kuivuus painaa. Anna minun kantaa hedelmää ajallasi, ei kiireessäni, vaan sinun viisaudessasi. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.