11. maaliskuuta

Kaksi elämää yhdessä lauseessa

Paavali kirjoittaa Galatalaiskirjeessä lauseen, joka on yksi koko Uuden testamentin tiivistetyimmistä todistuksista uskovan identiteetistä. »Ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.» Lause kantaa sisällään kaksi elämää, jotka ovat samanaikaisesti läsnä saman ihmisen sisällä.

Paavali sanoo ensin, että hän elää. Heti perään hän kieltää sen, en enää minä. Sitten hän nimeää sen, joka todella elää, Kristus elää minussa. Tässä ei ole mystistä häivytystä, vaan apostolin omakohtainen todistus siitä, mitä Damaskon tien jälkeen tapahtui hänelle. Vanha Saulus ei selviytynyt kohtaamisesta. Uusi Paavali nousi haudasta, jonka Kristus oli avannut hänen sisimpäänsä.

Roomalaiskirje avaa saman salaisuuden toisin sanoin. »Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.» Vanha ihminen on ristiinnaulittu Kristuksen kanssa, jotta synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettei uskova enää syntiä palvelisi.

Ristiinnaulittu Kristuksen kanssa

Galatalaiskirjeen viidennessä luvussa Paavali jatkaa samaa todellisuutta: »ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.» Tämä ei ole jotain, jota tavoitellaan kaukana edessä, vaan tosiasia, joka on jo tapahtunut Kristukseen liittämisen hetkellä. Liha himoineen on viety ristille yhdessä Hänen kanssaan.

Kirjeen lopussa apostoli puhuu omasta sydämestään käsin: »pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle!» Risti on muurinmurtaja, joka erottaa uskovan vanhasta järjestyksestä. Maailma ei voi enää vaatia, mitä se vaati ennen, sillä se on tullut ristiinnaulituksi sen ihmisen suhteen, joka on Kristuksessa.

Tämä ei ole ankaruutta itseä kohtaan, se on vapautusta. Vanha minä, joka eli itselleen, joka kantoi syntiään, joka mittasi arvonsa suoritusten kautta, on saanut kuolla. Tilalle on tullut uusi elämä, joka virtaa Kristuksesta. Paavali kuvaa tätä kahta puolta samanaikaisesti: »Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.»

Elämä Jumalan Pojan uskossa

Jakeen jälkimmäinen puolisko on yhtä tärkeä kuin alku. »Minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa.» Paavali ei ole paennut ruumiillisesta elämästä johonkin hengelliseen abstraktioon. Hän elää yhä lihassa, hän työskentelee, väsyy, kohtaa vastustusta, kärsii. Mikä on muuttunut, on elämän perusta. Se ei lepää enää hänen omassa voimassaan, vaan Jumalan Pojan uskossa.

Tähän liittyy Paavalin sanat toiseen korinttilaiskirjeeseen: »hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut.» Elämän suunta on kääntynyt. Ei enää itselle, vaan Hänelle. Ei enää omille pyrkimyksille, vaan sille, joka on rakastanut ja antanut itsensä.

Kolossalaiskirje sanoo saman vielä rohkeammin: »te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa.» Uskovan elämä on kätketty paikkaan, johon mikään ulkoinen voima ei ulotu. Se ei ole maailman käsissä, se on Kristuksessa, Jumalassa.

Hän, joka on rakastanut minua

Paavali päättää jakeen sanoihin, joissa koko opetus saa sydämensä: »hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.» Tässä ei ole yleistä rakkautta etäisyydeltä, vaan henkilökohtainen kohtaaminen. Apostoli puhuu yksikössä, minua, edestäni. Risti ei ollut hänelle teoreettinen tapahtuma, se oli hänen elämänsä käännekohta.

Sama kutsu on jokaiselle, joka tämän jakeen lukee. Paavali kehottaa toisaalla: »Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä?» Tämä ei ole pelottelu, se on kutsu tutkia sitä, mikä on aitoa. Onko Kristus minussa, elääkö Hän, vai elänkö yhä yksin itseni varassa?

Mitä tämä puhuu meille tänään

Identiteettisi ei lepää suorituksissasi. Et ole se, mitä olet eilen tehnyt, etkä se, mitä epäonnistut tekemään tänään. Olet se, joka on ristiinnaulittu Kristuksen kanssa, ja jonka uusi elämä virtaa Hänestä. Älä yritä rakentaa identiteettiäsi vanhalle, joka on jo viety ristille. Lepää siinä, mitä Kristus on sinussa tehnyt.

Elä tämä päivä Jumalan Pojan uskossa. Et tarvitse omaa voimaa, joka loppuu kesken. Tarvitset uskoa Häneen, joka on rakastanut sinua ja antanut itsensä sinun edestäsi. Roomalaiskirje kehottaa: »antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle.» Tämä on tämän päivän kutsusi.

Herra Jeesus, kiitos siitä, että olet rakastanut minua ja antanut itsesi minun edestäni. Anna vanhan minäni pysyä ristillä, mihin sinä sen veit. Elä sinä minussa tänään, niin että minkä elän lihassa, sen elän sinun uskossasi. Jeesuksen Kristuksen, ainoan Vapahtajan, nimessä.

Aamen.