Päivän jae
8. maaliskuuta
Päivän jae
Suo minun varhain kuulla sinun armoasi, sillä sinuun minä turvaan. Osoita minulle tie, jota minun tulee käydä, sillä sinun tykösi minä ylennän sieluni.
Psalmi 143:8
Lue koko luku ja ristiinviittaukset →
Jakeen tulkinta
Varhain kuulla armoa
Aamun ensimmäinen ääni
Psalmi 143 on Daavidin huuto ahdistuksen keskeltä. Vihollinen vainoaa hänen sieluaan, henki nääntyy, sydän tyrmistyy hänen sisällään. Tässä pimeyden kohdassa nousee jae, joka kantaa koko psalmin painon: »Suo minun varhain kuulla sinun armoasi, sillä sinuun minä turvaan. Osoita minulle tie, jota minun tulee käydä, sillä sinun tykösi minä ylennän sieluni.»
Daavid ei pyydä ensin pelastusta vihollisesta. Hän pyytää, että saisi kuulla armon ennen muita ääniä. Aamu on ratkaiseva. Se mitä sieluusi laskeutuu ensimmäisenä, määrittää usein koko päivän suunnan. Daavid haluaa, että ensimmäinen ääni on armon ääni, ei pelon, ei oman ymmärryksen, ei vihollisen syytösten.
Psalmi 59:16 kantaa samaa rytmiä: »Mutta minä veisaan sinun väkevyydestäsi ja riemuitsen aamulla sinun armostasi, sillä sinä olet minun linnani ja pakopaikkani minun hätäni päivänä.» Psalmissa 46:5 sanotaan: »Jumala on sen keskellä, ei se horju, Jumala auttaa sitä jo aamun koittaessa.» Apu tulee varhain niille, jotka varhain kuuntelevat.
Osoita minulle tie
Armon kuuleminen ja tien näkeminen kulkevat Daavidilla yhdessä. Hän ei pyydä tietä ilman armoa, eikä armoa ilman tietä. Tämä on tärkeää. Armo ei jätä uskovaa paikalleen, se panee liikkeelle. Tie taas ei aukene oman viisauden voimasta, vaan sen edessä kulkevan armon valossa.
Saman rukouksen Daavid toistaa toisessa virressään: »Herra, neuvo minulle tiesi, opeta minulle polkusi. Johdata minua totuutesi tiellä ja opeta minua, sillä sinä olet minun pelastukseni Jumala.» (Ps. 25:4–5) Ja jälleen: »Neuvo, Herra, minulle tiesi ja johdata minua tasaista polkua minun vihamiesteni tähden.» (Ps. 27:11) Tämä ei ole satunnainen pyyntö, vaan Daavidin elämän pohjavirta.
Herra itse vastaa tähän pyyntöön. Psalmissa 32:8 Hän sanoo: »Minä opetan sinua ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa; minä neuvon sinua, minun silmäni sinua vartioitsee.» Jesaja kirjoittaa saman lupauksen kansalle, joka oli eksynyt: »Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka opetan sinulle, mikä hyödyllistä on, johdatan sinua sitä tietä, jota sinun tulee käydä.» (Jes. 48:17)
Tässä on tie, sitä käykää
Jesaja 30:21 antaa vielä konkreettisemman kuvan johdatuksesta: »Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: ’Tässä on tie, sitä käykää’.» Ääni tulee takaa, ei edestä. Sitä kuulee se, joka kävelee eteenpäin, ei se, joka pysähtyy etsimään täydellistä varmuutta ennen ensimmäistä askelta.
Daavid pyytää myös sisäistä johdatusta: »Opeta minut tekemään sitä, mikä sinulle kelpaa, sillä sinä olet minun Jumalani. Sinun hyvä Henkesi johdattakoon minua tasaista maata.» (Ps. 143:10) Ulkoinen tie ja sisäinen tahto kulkevat rinnakkain. Herra ei vain näytä polkua, Hän muokkaa sydäntä, joka kykenee polkua kulkemaan.
Sananlaskut tiivistävät tämän kahteen jakeeseen, jotka kuuluvat yhteen: »Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa.» (Sananl. 3:5–6) Tien tasoittuminen seuraa turvaamista, ei toisin päin. Ensin sydän asetetaan Herran puoleen, sitten polku alkaa avautua.
Sinun tykösi minä ylennän sieluni
Jakeen viimeinen lause paljastaa Daavidin sydämen liikkeen. Hän ei jää odottamaan, että armo ja tie laskeutuisivat hänen ylleen passiivisesti. Hän ylentää sielunsa Herran puoleen. Tämä on tietoinen suunnan vaihto, sielun kääntäminen alas painavasta ahdistuksesta ylös, sinne mistä apu tulee.
Sama lause aloittaa Psalmin 25: »Sinun tykösi, Herra, minä ylennän sieluni.» Daavidille tämä oli päivittäinen liike. Sielu painui maata kohti, hän nosti sen takaisin Herran luo. Sielu painui jälleen, hän nosti sen taas. Tästä syntyy rukoilijan rytmi, joka pitää ihmistä pystyssä silloinkin, kun olosuhteet kaatavat.
Mitä tämä puhuu meille tänään
Anna armon olla ensimmäinen ääni. Aamu on hiljainen hetki, jossa moni ääni kilpailee sijastaan sydämessäsi. Uutiset, huolet, eilisen taakat, huomisen pelot. Daavid opetti pyytämään, että armo saisi olla ensimmäinen. Tätä saa pyytää joka aamu. Herra suo sen mielellään niille, jotka sitä kuulevat.
Pyydä tietä, älä vain rauhaa. Armo ei ole tarkoitettu pysähtymiseen, vaan kulkemiseen. Kysy Herralta tämän päivän tie, älä koko elämän karttaa. Hän näyttää askeleen kerrallaan, kuten Jesaja sanoi, ääni kuuluu silloin kun korvasi on auki ja jalkasi liikkeellä.
Ylennä sielusi. Tämä on uskon teko, ei tunteen seuraus. Sielu ei nouse itsestään, se nostetaan. Päivän voi aloittaa tällä yhdellä liikkeellä, kasvot ylös, sydän Herran puoleen, sanat Daavidin sanoilla: sinun tykösi, Herra, minä ylennän sieluni. Loput Hän tekee.
Herra, suo minun tänä aamuna kuulla sinun armoasi ennen muita ääniä. Osoita minulle tie, jota minun tulee tänään käydä, opeta minua kulkemaan se sinun hyvän Henkesi johdatuksessa. Sinuun minä turvaan, sinun tykösi minä ylennän sieluni. Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Aamen.