7. maaliskuuta

Hauta ja aamu

Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen kuudennen luvun ihmisille, jotka kysyvät vakavan kysymyksen: jos armo tulee suuremmaksi siellä, missä synti on suuri, niin miksi emme jatkaisi synnissä? Vastaus ei ole sääntö, vaan kuva. Hauta. Kaste. Ylösnousemus.

»Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.» Paavali ei puhu tässä ensisijaisesti riitistä, hän puhuu liitosta. Vesi peittää ihmisen samalla tavalla kuin hauta peittää ruumiin. Kasteessa vanha vaellus saa loppupisteensä, uusi vaellus saa lähtöpisteensä.

Sama Isän kirkkaus, joka veti Jeesuksen ulos haudasta sapatin jälkeisenä aamuna, ulottaa kätensä jokaiseen, joka on Kristuksessa. Aamu ei pysähdy Golgatan tuolle puolen, se jatkuu uskovan jokaiseen päivään.

Uusi luomus

Paavali kuvaa toisessa kirjeessään korinttilaisille samaa todellisuutta toisin sanoin: »Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.» (2. Kor. 5:17) Sana luomus kantaa kaikuja ensimmäisestä Mooseksen kirjasta. Sama Henki, joka liikkui vetten päällä alussa, liikkuu nyt kastevedessä ja saa aikaan jotain, mikä ei ole pelkkää muutosta vaan luomistyö.

Tätä luomustyötä Paavali avaa Efesolaiskirjeessä kahtena puolena: »teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte» (Ef. 4:22), »ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen.» (Ef. 4:24) Riisuminen ja pukeminen tapahtuvat samassa hetkessä. Kolossalaiskirje vahvistaa: uusi ihminen »uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan.» (Kol. 3:10)

Vanha ei häviä omasta voimastaan, se haudataan Kristuksen kanssa. Uusi ei kasva ihmisen yrityksestä, se nousee Isän kirkkauden voimasta. Tämä on hyvä sanoma sille, joka on yrittänyt parantaa itseään ja kohdannut omat rajansa kerta toisensa jälkeen.

Kuolema ei enää vallitse

Paavali jatkaa muutamaa jaetta myöhemmin: »Tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse.» (Room. 6:9) Ylösnoussut Kristus ei palaa hautaan, eikä Häneen liitetty palaa orjuuteen samalla tavalla kuin ennen. Synti voi yhä houkutella, se ei enää hallitse.

Roomalaiskirjeen 7. luvussa Paavali kuvaa saman vapautuksen toisesta näkökulmasta: »nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.» Uusi vaellus ei ole kovempaa yrittämistä vanhojen sääntöjen alla, vaan elämistä Pyhän Hengen johdatuksessa.

Pietari katsoo kastetta samasta kulmasta: »vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena—joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta—Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta.» (1. Piet. 3:21) Kasteen voima ei ole vedessä itsessään, vaan ylösnousemuksessa, johon vesi liittää.

Vaeltaminen uudessa elämässä

Päivän jakeen viimeinen sana on vaeltaminen. Uusi elämä ei ole pelkkä asema taivaassa, se on askel maan päällä. Johannes kirjoittaa: »Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin hän vaelsi.» (1. Joh. 2:6) Pysyminen näkyy askeleissa.

Pietari muistuttaa, että uskovalle on lahjoitettu »kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee.» (2. Piet. 1:4) Sama Pietari varoittaa, että ne, jotka unohtavat puhdistuksensa, kulkevat sokeina, likinäköisinä, kuin eivät muistaisi mitä heille on tapahtunut.

Tämä on uskovan paradoksi, jonka Paavali tuntee omakohtaisesti: »olemmehan mekin hänessä heikot, mutta me elämme hänen kanssaan Jumalan voimasta.» (2. Kor. 13:4) Heikkous säilyy, voima ei ole omaa. Uusi vaellus tapahtuu Isän kirkkauden kannattelemana, ei ihmisen sitkeyden varassa.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Vanha on jo haudattu. Älä elä niinkuin se vielä eläisi sinussa. Pyhän Hengen työ kasteessa ei ollut vain ulkoinen tapahtuma, vaan liittäminen Kristuksen kuolemaan. Mikään sinussa, joka kuului vanhaan ihmiseen, ei ole enää sinun isäntäsi. Sinulla on lupa nousta haudasta tänä aamuna.

Uusi vaellus on jo lahjoitettu. Sinun ei tarvitse synnyttää sitä itse. Sama kirkkaus, joka herätti Kristuksen, vaikuttaa sinussa tänään. Vaella askel kerrallaan, älä yritä kantaa koko tien painoa kerralla. Yksi tämän päivän kuuliainen askel on enemmän kuin sata huomisen suunnitelmaa.

Älä unohda puhdistustasi. Pietari varoittaa unohtamisesta, ei lankeamisesta. Muistaminen kantaa. Muista tänään, mihin sinut on kastettu, mistä sinut on nostettu, kenen voimasta vaellat. Tämä muisti on Pyhän Hengen lahja, ja se uudistuu joka aamu yhtä kirkkaasti kuin Hänen laupeutensa.

Herra Jeesus, kiitos siitä, että olet liittänyt minut kuolemaasi ja ylösnousemukseesi. Anna minun tänään elää sen todellisuuden mukaan, mihin sinä olet minut kastanut. Nosta minut haudasta sinun Isäsi kirkkauden kautta, anna askelteni kantaa sinun läsnäoloasi tähän päivään. Pyhä Henki, muistuta minua puhdistuksestani, kun unohdan. Sinun nimessäsi, ainoa Vapahtaja.

Aamen.