5. maaliskuuta

Taivaan katse yhteen ihmiseen

Luukkaan evankeliumin 15. luku on koko Raamatun yksi kirkkaimmista ikkunoista taivaan sydämeen. Jeesus kertoo kolme vertausta peräkkäin, kadonneesta lampaasta, kadonneesta rahasta, kadonneesta pojasta. Kaikkien kolmen sisällä sykkii sama syke: taivas iloitsee, kun yksi palaa kotiin. Päivän jae sulkee toisen vertauksen kuin sinetillä: »Niin myös, sanon minä teille, on ilo Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen.»

Jeesus puhui näin fariseuksille ja kirjanoppineille, jotka napisivat siitä, että Hän otti vastaan syntisiä ja söi heidän kanssaan. Vastaus ei ollut puolustus, vaan paljastus. Taivaassa katse on yhdessä ihmisessä, joka kääntyy. Maan päällä uskonnollinen silmä laskee ansioita, taivaassa Isän silmä etsii kadonnutta.

Yksi syntinen, suuri ilo

Jo muutamaa jaetta aikaisemmin Jeesus oli sanonut saman totuuden hieman toisin: »Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.» (Luuk. 15:7) Tämä ei vähennä vanhurskaan arvoa. Se paljastaa, miten kallisarvoinen on yksi sielu, joka oli kadonnut ja löytyi.

Sana yhdestä on tämän opetuksen sydämessä. Taivaan ilo ei ole massojen ilo. Se on yhden ihmisen ilo, yhden nimen ilo, yhden palaavan askeleen ilo. Jeesus sanoo Matteuksen kirjassa saman asian Isän tahtona: »Niin ei myöskään teidän taivaallisen Isänne tahto ole, että yksikään näistä pienistä joutuisi kadotukseen.» (Matt. 18:14) Yksi riittää liikuttamaan taivaan.

Heprealaiskirje muistuttaa, keitä enkelit ovat: »Eivätkö he kaikki ole palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten, jotka saavat autuuden periä?» (Hepr. 1:14) Enkelit eivät ole ilon kohde, vaan ilon todistajia. Heidän ilonsa lähde on Jumala itse, joka iloitsee. Ilmestyskirjan näyssä Johannes kuuli enkelten äänen »kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat» (Ilm. 5:11). Tämä lukematon joukko liikahtaa, kun yksi ihminen kääntyy.

Mitä parannus on

Parannus ei ole synkkyyttä, vaan kääntymistä. Hesekielin kautta Herra paljasti oman sydämensä: »Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, ei ole minulle mieleen jumalattoman kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää. Kääntykää, kääntykää pois pahoilta teiltänne; ja minkätähden te kuolisitte, Israelin heimo!» (Hes. 33:11) Sama kysymys toistuu kirjan 18. luvussa kahdesti: »Olisiko minulle mieleen jumalattoman kuolema?» Vastaus on aina sama. Ei ole.

Paavali avaa parannuksen luonteen toisessa kirjeessään korinttolaisille: »Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuoleman.» (2. Kor. 7:10) Maailman murhe katsoo itseään ja vaipuu. Jumalan mielen mukainen murhe katsoo Häntä ja kääntyy. Toinen tuottaa kuoleman, toinen elämän.

Apostolien teoissa Pietari kertoi Korneliuksen huoneesta, ja Jerusalemin seurakunta hiljeni totuuden edessä: »Niin on siis Jumala pakanoillekin antanut parannuksen elämäksi.» (Apt. 11:18) Parannus on lahja, ei suoritus. Se on ovi, jonka Jumala avaa, ei kynnys, jonka ihminen rakentaa omin voimin.

Jeesus puhui parannuksen vakavuudesta myös toisaalla: »Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.» (Luuk. 13:5) Sama Vapahtaja, joka iloitsee yhdestä palaavasta, kutsuu palaamaan, kun on aika palata. Kutsu on lempeä, sen sisältö on ehdoton.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Et ole pieni taivaan silmissä. Yksi sielu liikuttaa kymmentätuhatta kertaa kymmentätuhatta enkeliä. Jos olet kuvitellut olevasi liian merkityksetön, jotta paluusi kotiin olisi taivaalle tärkeä, tämä jae sanoo sinulle toisin. Sinun nimesi tuntee Isä, sinun askeleesi näkee taivas, sinun paluustasi syntyy ilo, joka kantautuu valtaistuimen ympärille.

Parannus on lahja, ei rangaistus. Jeesus ei kerro vertauksia siitä, kuinka raskaasti syntisen pitää kärsiä ennen kuin saa palata. Hän kertoo Isästä, joka juoksee vastaan, sormuksesta sormeen, juhlasta talossa. Parannus on tämän juhlan ovi. Älä jätä avaamatta sitä, mikä on tarkoitettu auettavaksi.

Iloitse niistä, joista taivas iloitsee. Seurakunnan sydän kuuluu samaan tahtiin Isän sydämen kanssa. Kun yksi kääntyy, älä mittaa hänen taustaansa, älä laske hänen vuosiaan kaukana. Iloitse. Taivaassa iloitaan, samoin maan päällä on ilo niiden joukossa, jotka tuntevat Isän sydämen.

Herra, kiitos siitä, että iloitset yhdestä palaavasta. Kiitos, että parannus on sinulle elämän ovi, ei tuomion portti. Vedä meidät kääntymään luoksesi tänään, joka päivä uudelleen, niin kuin lapsi palaa isän luo. Kanna ne, jotka ovat vielä matkalla, ja anna seurakuntasi iloita niin kuin enkelit iloitsevat. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.