3. maaliskuuta

Sentähden me emme lannistu

Paavali kirjoittaa nämä sanat keskeltä raskasta palvelustaan. Hän on kokenut vainoa, hylkäämistä, ruumiillista uupumusta, sisäistä painetta seurakuntien tähden. Häntä on lyöty, vangittu, herjattu. Silti hän aloittaa: »Sentähden me emme lannistu.» Tämä ei ole kieltämistä, vaan tunnustamista. Hän tietää tarkalleen, mikä häntä rasittaa, hän vain tietää myös, mikä häntä kannattelee.

Sama lause toistuu saman luvun alussa: »Sentähden, kun meillä on tämä virka sen laupeuden mukaan, joka on osaksemme tullut, me emme lannistu.» (2. Kor. 4:1) Paavali liittää lannistumattomuutensa laupeuteen, ei omaan luonteenlujuuteensa. Hän kestää, koska Herra kestää häntä. Tämä on uskovan ainoa kestämisen pohja.

Päivän jakeen sisällä on kaksi liikettä, jotka tapahtuvat yhtä aikaa. Toinen menee alaspäin, toinen ylöspäin. »Vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu.» Ulkonainen heikkenee, sisällinen vahvistuu. Tämä ei ole katastrofi, vaan järjestys, jonka Jumala on uudessa luomuksessaan asettanut.

Ulkonainen ihminen menehtyy

Ulkonainen ihminen tarkoittaa sitä, mikä on näkyvää, ohimenevää, ruumiillista. Se on kasvot peilissä, voimat käsissä, terveys jäsenissä, vuosien painot hartioilla. Kaikki tämä menehtyy, halusimme tai emme. Raamattu ei piilota tätä todellisuutta lukijaltaan, se sanoo sen suoraan, jotta toivomme asettuisi oikeaan paikkaan.

Asaf tunnusti saman psalmissaan: »Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.» (Ps. 73:26) Ruumis voi pettää, sielukin voi nääntyä, kallio pysyy. Vanhurskaan toivo ei ole siinä, ettei ulkonainen ihminen koskaan väsyisi, vaan siinä, että väsymisen keskellä on Toinen, joka kantaa.

Jesaja tunsi tämän väsymyksen oman kansansa puolesta. Hän julisti lohdutuksen, joka kantaa kaikkien aikojen uskoville: »Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin.» (Jes. 40:29) Voima ei tule siitä, että lakkaisimme olemasta väsyneitä, vaan siitä, että Herra antaa väkeä juuri väsyneelle.

Sisällinen ihminen uudistuu

Sisällinen ihminen on se, mikä Kristuksessa syntyi uudeksi. Paavali puhuu siitä Roomalaiskirjeessä: »Sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin.» (Room. 7:22) Tämä ihminen ei ole vanha, parannettu versio entisestä, vaan uusi luomus, joka syntyi uudestisyntymisen kautta. »Pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta.» (Tit. 3:5)

Tämän uuden ihmisen uudistuminen ei ole kertaluontoinen tapahtuma, vaan päivittäinen työ. Paavali rukoilee efesolaisten puolesta: »Että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta.» (Ef. 3:16) Vahvistuminen tapahtuu Hengen kautta, ei oman ponnistelun. Kolossalaiskirje täsmentää suunnan: »Ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan.» (Kol. 3:10)

Uudistuminen tapahtuu mielen tasolla, ei tunteiden pinnalla. »Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.» (Room. 12:2) Sisällinen ihminen uudistuu silloin, kun mieli kääntyy Sanan puoleen, kun ajatukset asettuvat siihen, mikä on totta Kristuksessa.

Pietari kuvaa tätä ihmistä toisesta suunnasta: »Vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis.» (1. Piet. 3:4) Salassa oleva sydämen ihminen on katoamaton silloinkin, kun ulkonainen kuihtuu. Hän on Jumalan silmissä kallis, vaikka maailma ei häntä huomaisi.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Älä mittaa itseäsi ulkonaisen mukaan. Kun katsot peiliin, kun tunnet voimien hupenevan, kun huomaat vuosien jättävän jälkensä, muista että näkyvä ei kerro koko totuutta. Sisällä on toinen ihminen, jonka Pyhä Henki uudistaa juuri tänään. Hänen kasvunsa ei pysähdy siihen, mihin ulkonainen ihminen alkaa hidastua.

Odota Herraa joka päivä uudelleen. »Mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy.» (Jes. 40:31) Uusi voima ei ole varasto, jonka täytät kerran. Se on virtaa, joka tulee odottamisesta. Pysähdy aamulla Hänen edessään, anna sisällisen ihmisen ravita itseään Sanasta, sitten lähde päivään.

Älä lannistu työssäsi Herrassa. Paavali päättää saman kirjeen kappaleen lupauksella: »Olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa.» (1. Kor. 15:58) Mikään, mitä teet Herrassa, ei katoa. Sisällinen ihminen kantaa työnsä hedelmät iankaikkisuuteen, vaikka ulkonainen ei sitä aina nähdäkään ehdi.

Herra, kiitos siitä, että uudistat sisällistä ihmistäni päivä päivältä, vaikka ulkonainen kuihtuu. Anna minun odottaa sinua tänä aamuna, anna minun ottaa vastaan se voima, jonka olet tälle päivälle valmistanut. Vahvista minua Henkesi kautta sisäisessä ihmisessäni, että en lannistuisi, vaan kestäisin loppuun asti. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.