2. maaliskuuta

Erämaa, jossa sielu janoaa

Psalmi 63 syntyi paikassa, jossa ei ollut pyhäkköä. Daavid pakeni poikaansa Absalomia, vaelsi Juudan erämaassa, missä maa oli kuiva ja vedetön. Hän ei ollut temppelin pihalla, vaan auringon polttamilla kallioilla. Juuri sieltä, kaikkein kaukaisimmasta paikasta, nousi yksi syvimpiä rukouksia, joka koskaan on kirjoitettu: »Niin minä katselin sinua pyhäkössä, nähdäkseni sinun voimasi ja kunniasi.»

Daavid ei katsele tässä menneitä muistoja. Hän katselee parhaillaan. Sielu, joka on kerran nähnyt Jumalan kunnian, kantaa sen muistoa myös erämaassa. Pyhäkkö ei jää seinien sisään. Se kulkee mukana siellä, missä sydän on Jumalan puoleen kääntynyt.

Jakeen edellä Daavid sanoo: »Jumala, sinä olet minun Jumalani, sinua minä etsin varhain; sinua minun sieluni janoaa, sinua halajaa minun ruumiini kuivassa ja nääntyvässä, vedettömässä maassa.» Tämä on jaeen tausta. Janosta nousee katseleminen. Katselemisesta nousee tunteminen. Pyhäkkö ei ole rakennus, vaan paikka, jossa Jumala kohdataan.

Yhtä minä rukoilen

Daavid tunsi tämän kaipauksen läpi koko elämänsä. Psalmissa 27 hän sanoo sanat, jotka tiivistävät hänen sydämensä pyynnön: »Yhtä minä rukoilen Herralta, sitä minä pyydän: että saisin asua Herran huoneessa kaiken elinaikani, katsella Herran suloisuutta ja tutkistella hänen temppelissänsä.»

Yksi pyyntö, ei monta. Daavidilla olisi ollut tuhat asiaa, joita kuninkaan olisi sopinut Herralta pyytää. Voitto vihollisista, viisaus kansan johtamiseen, suoja salaliittoja vastaan. Hän valitsee yhden. Saada asua Herran huoneessa, katsella Hänen suloisuuttaan. Tämä on sielun, joka on oppinut, mistä elämä todella nousee.

Koorahin lapset lauloivat saman kaipauksen Psalmissa 84: »Minun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin, minun sydämeni ja ruumiini pyrkii riemuiten elävää Jumalaa kohti.» Ikävöinti, halajaminen, riemuiten pyrkiminen. Nämä eivät ole velvollisuuden sanoja, vaan rakkauden sanoja. Sielu, joka on maistanut, ei voi unohtaa.

Voima ja kunnia

Daavid sanoo katsovansa pyhäkössä kahta asiaa: voimaa ja kunniaa. Voima on se, jolla Jumala kantaa, varjelee, vapauttaa. Kunnia on Hänen olemuksensa kirkkaus, se, mikä Hänessä itsessään on. Voima koskettaa meidän tarvettamme, kunnia avaa meille Hänen oman olemuksensa.

Psalmi 105:4 antaa tähän saman kutsun toisin sanoin: »Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa.» Etsiminen ei ole kertaluonteinen tapahtuma. Se on alati, lakkaamatta, päivästä päivään. Kasvojen etsiminen tarkoittaa sitä, että haluan nähdä Hänet, en vain saada Häneltä. Lahja on hyvä, antaja on enemmän.

Sama psalmi 84 jatkaa lupauksella, joka kuuluu jokaiselle etsivälle: »Sillä Herra Jumala on aurinko ja kilpi; Herra antaa armon ja kunnian, ei hän kiellä hyvää niiltä, jotka nuhteettomasti vaeltavat.» Aurinko valaisee, kilpi suojaa. Armo kantaa, kunnia kirkastaa. Tämä on se, mitä Daavid näki pyhäkössä, tämä on se, mihin meidätkin kutsutaan.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Erämaa ei estä katselemista. Daavid ei ollut pyhäkössä, mutta hän katseli pyhäkössä. Sielu, joka on oppinut Jumalan kasvot, näkee Hänet missä tahansa. Sinun olosuhteesi eivät katkaise yhteyttä Häneen, paitsi jos itse käännät katseesi pois. Erämaa voi olla juuri se paikka, jossa katseleminen kirkastuu. Siellä, missä mikään muu ei viehätä, Hänen kunniansa loistaa kirkkaimpana.

Janoa ei tarvitse pelätä. Daavidin sielu janosi, hänen ruumiinsa nääntyi. Hän ei häpeillyt sitä, vaan toi sen Herran eteen. Jano on sielun tervein tila, sillä se kääntyy lähteelle. Älä pyydä janoa pois, pyydä lähteelle pääsyä. Jeesus sanoi seurakunnalleen: »Joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa.» Hän ei vie janoa pois, Hän vastaa siihen itsellään.

Pyytäkää yhtä. Daavid pyysi monta asiaa elämänsä aikana, mutta yhden pyynnön hän nimesi tärkeimmäksi. Saada katsella Herran suloisuutta. Mikä on sinun yhtesi tänään? Sen alle mahtuu kaikki muu, sen ulkopuolelle ei jää mitään olennaista. Yksi pyyntö, joka on Jumalan kasvoihin suunnattu, kantaa pidemmälle kuin sata, jotka koskevat vain olosuhteita.

Herra, sinua minun sieluni janoaa. Anna minun tänään katsella sinua, en vain pyytää sinulta. Avaa silmäni näkemään voimasi siellä, missä omat voimani ovat lopussa, näkemään kunniasi siellä, missä maailma näyttää hiljaiselta. Pidä minut kasvojesi etsimisessä, alati, niin kuin sanasi opettaa. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.