1. maaliskuuta

Profeetan huuto kansalle

Joel profetoi Juudan kansalle aikana, jolloin maa oli tuhoutunut. Heinäsirkkalauma oli syönyt sadon, viinitarhat olivat paljaina, papit surivat alttarin ääressä. Profeetan ääni nousee tämän hävityksen keskeltä, hän kutsuu kansaa paastoon, itkuun ja valitukseen. Keskellä tätä kutsua kuuluu yksi jae, joka käy kaiken ulkoisen tuolle puolen.

»Reväiskää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne, ja kääntykää Herran, teidän Jumalanne, tykö; sillä hän on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja armosta rikas, ja hän katuu pahaa.» Itämaisessa surussa vaatteen repäisy oli näkyvä merkki tuskasta. Joel ei kiellä elettä, vaan käy sen ohi sydämeen. Vaate revitään ihmisten edessä, sydän revitään Jumalan edessä.

Tämä jae paljastaa, mitä todellinen kääntyminen on. Se ei ole näytelmä, jonka katsoo ympäristö. Se on sisäinen liike, jossa ihminen riisuu sydämensä peitteet Herran edessä. Ulkoinen ele ilman sisäistä todellisuutta on tyhjä. Sisäinen todellisuus muuttaa kuitenkin myös ulkoisen elämän.

Sydän, joka särkyy

Raamatussa toistuu kuvaus särjetystä sydämestä paikkana, jossa Jumala asuu. Daavid lauloi: »Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.» (Ps. 34:18) Tämä lause kääntää ympäri sen, mitä ihminen luonnostaan ajattelee. Voimassa pysyminen tuntuu olevan tie Jumalan luokse, todellisuudessa särkyminen on se ovi, joka avautuu.

Jesaja kuuli saman äänen Korkean ja Ylhäisen suusta: »Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.» (Jes. 57:15) Pyhä Jumala asuu kahdessa paikassa, korkeudessa ja särjetyssä sydämessä. Nämä eivät ole toistensa vastakohtia, vaan saman armon kaksi ulottuvuutta.

Jeesus julisti vuorella saman totuuden uutena sanana: »Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.» (Matt. 5:3–4) Hengellinen köyhyys on sen tunnustamista, ettei ihmisellä ole mitään omaa, jolla ostaa Jumalan suosio. Juuri siitä alkaa taivasten valtakunta.

Armahtavainen ja laupias

Joel ei jätä kansaa pelkän kutsun varaan. Hän antaa perustelun, miksi kääntyminen kannattaa. Herra on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja armosta rikas. Tämä kuvaus ei ole Joelin oma keksintö. Se on sama ilmoitus, jonka Mooses sai Siinain vuorella, kun Herra kulki hänen ohitsensa ja huusi nimensä.

»Herra, Herra on laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa, joka pysyy armollisena tuhansille, joka antaa anteeksi pahat teot, rikokset ja synnit.» (2. Moos. 34:6–7) Tämä on Jumalan oma kuvaus itsestään. Se kantoi läpi koko Vanhan testamentin, Daavid lauloi sen Psalmissa 86:15, Miika tiivisti sen kysymykseen: »Kuka on Jumala, niinkuin sinä olet, joka annat pahat teot anteeksi?»

Joelin jakeen lopussa on lause, joka pysäyttää: »hän katuu pahaa». Jeremia avaa saman totuuden savenvalajan työn kuvana: »Jos se kansa kääntyy pois pahuudestaan, josta minä sitä uhkasin, niin minä kadun sitä pahaa, jota ajattelin tehdä sille.» (Jer. 18:8) Jumala ei muutu luonteeltaan, Hän on aina sama armahtavainen. Ihmisen kääntyminen kuitenkin muuttaa sen, mihin tämä armo voi virrata.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Älä jää ulkoisen elkeen tasolle. On helppoa repäistä vaate, vaikeampaa avata sydän. Hengellinen elämä voi rakentua näkyvistä merkeistä, jotka eivät kanna sisäistä todellisuutta. Joelin sana on selkeä, sydän on se paikka, jossa Herra tahtoo kohdata sinut. Älä tyydy vähempään kuin siihen, että sydämesi tulee Hänen eteensä peittelemättä.

Älä pelkää särkymistä. Maailma opettaa, että voima on pysymistä kasassa. Raamattu opettaa, että voima alkaa siitä, että ihminen uskaltaa olla särkynyt Jumalan edessä. Särjetty sydän ei ole hylätty sydän. Se on sydän, jossa Pyhä asuu, sydän, jota Hän virvoittaa ja saattaa jälleen eläväksi.

Luota armoon, joka on Herran luonteessa. Kääntyminen ei lepää sinun ansioidesi varassa. Se lepää sen päällä, kuka Herra on. Hän on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja armosta rikas. Tämä on Hänen nimensä, jonka Hän itse on julistanut. Tule tämän nimen turviin, sillä se kantaa, mikä sinussa ei kanna.

Jaakob muistuttaa, että »miehen viha ei tee sitä, mikä on oikein Jumalan edessä.» (Jaak. 1:20) Sydämen repäisy ei ole vihan tekoa itseä kohtaan, ei itseruoskintaa. Se on nöyrää avautumista Herralle, joka odottaa armahtaakseen. Hän ei kaipaa rangaistuksia sinulta itseltäsi. Hän kaipaa sinua, kokonaisena, sydämeltäsi avoimena.

Herra, sinä olet armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja armosta rikas. Reväise rikki minun sydämeni, jos se on kovettunut, ja tuo se sinun eteesi avoimena. Asu särjetyssä sydämessäni, virvoita nöyrtynyttä henkeäni. Anna minun kääntyä sinun puoleesi, en pelosta vaan rakkaudesta sinun nimeäsi kohtaan. Jeesuksen Kristuksen, Vapahtajamme nimessä.

Aamen.