27. helmikuuta

Pyhiinvaeltajan huokaus

Psalmi 84 on Koorahin jälkeläisten laulu, pyhiinvaelluslaulu, jota veisattiin matkalla Jerusalemiin. Laulaja kaipaa Herran esikartanoihin niin, että hänen sielunsa nääntyy. Hän puhuu varpusesta, joka löytää pesän alttarilta, hän puhuu Baakan laaksosta, joka muuttuu lähteiden maaksi niille, jotka vaeltavat sinne. Koko laulun huipulle, sen viimeiseksi sanaksi, asetetaan tämä julistus: »Herra Sebaot, autuas se ihminen, joka sinuun turvaa!»

Laulu ei pääty temppelin kuvaukseen. Se päättyy ihmiseen, joka turvaa. Pyhin paikka maan päällä ei ole rakennus, vaan se sydän, joka on asettunut Herran varaan. Laulajan koko kaipaus tiivistyy yhteen totuuteen: autuus ei ole paikassa, autuus on suhteessa. Herra Sebaot, sotajoukkojen Herra, on se, jonka turvaan ihminen saa heittäytyä.

Veden partaalle istutettu puu

Jeremia avaa saman autuuden omilla sanoillaan. »Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, jonka turvana Herra on.» (Jer. 17:7) Tähän liittyy kuva, joka kantaa sanan kotiin: »Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka ojentaa juurensa puron puoleen; helteen tuloa se ei peljästy, vaan sen lehvä on vihanta, ei poutavuonnakaan sillä ole huolta, eikä se herkeä hedelmää tekemästä.» (Jer. 17:8)

Puu ei kasva veden ääressä sattumalta. Se on istutettu. Joku on valinnut sille paikan, jossa juuret saavat sen, mitä elämä vaatii. Niin on uskovan elämä Kristuksessa. Sinua ei ole jätetty kuivuuden varaan. Sinut on istutettu paikkaan, jossa puro virtaa. Helle tulee, poutavuosi tulee, mutta juuret ulottuvat sinne, missä elämä ei lopu.

Tällainen puu ei vain selviä, se tekee hedelmää. Turvaava ihminen ei elä vain pinnalla, hän kantaa. Hänen lehtensä ei kuivu, vaikka ympärillä kaikki kuivuisi. Tämä on Herraan turvaavan elämän tuntomerkki: se ei riipu olosuhteista, sillä sen juuret ovat syvemmällä kuin olosuhteet ulottuvat.

Joka aika, joka kansa

Daavid kutsuu turvaamiseen ilman ehtoa. »Turvatkaa häneen joka aika, te kansa; vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on meidän turvamme.» (Ps. 62:8) Sana »joka aika» sulkee pois kaikki rajaukset. Hyvinä päivinä turvataan, pahoina päivinä turvataan. Selkeyden hetkinä turvataan, pimeyden hetkinä turvataan.

Jesaja sanoo saman pimeydessä kulkevalle: »Kuka teistä pelkää Herraa ja kuulee hänen palvelijansa ääntä? Joka vaeltaa pimeydessä ja valoa vailla, se luottakoon Herran nimeen ja turvautukoon Jumalaansa.» (Jes. 50:10) Turvaaminen ei vaadi valoa nähdäkseen. Se vaatii nimen, johon tarttua, kun ei näe. Herran nimi kantaa silloin, kun silmä ei kanna.

Daavid kutsuu tähän maistamaan. »Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä. Autuas se mies, joka häneen turvaa!» (Ps. 34:8) Turvaaminen alkaa siitä, että maistat. Et päättele Jumalan hyvyyttä etäältä, vaan tulet niin lähelle, että saat tuntea. Maistaminen ja turvaaminen kuuluvat yhteen, toinen avaa tien toiseen.

Autuus, joka kestää

Sana »autuas» kantaa Raamatun läpi yhden ja saman lupauksen. Toisessa psalmissa kuulemme: »Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.» (Ps. 2:12) Jesaja toistaa: »Autuaita kaikki, jotka häntä odottavat!» (Jes. 30:18) Psalmi 146 vahvistaa: »Autuas se, jonka apuna on Jaakobin Jumala, se, joka panee toivonsa Herraan, Jumalaansa.»

Tämä autuus ei lepää sattumalla rakennetun maan päällä. Se lepää Hänessä, »joka on tehnyt taivaan ja maan, meren ja kaiken, mitä niissä on, joka pysyy uskollisena iankaikkisesti.» (Ps. 146:6) Luoja itse on turvasi. Sama käsi, joka levitti taivaan, kannattaa sinua tänään. Sama uskollisuus, joka on kestänyt sukupolvien yli, kestää myös sinun päiväsi yli.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Turvaaminen on tekoa, ei tunnetta. Sinun ei tarvitse odottaa tunnetta varmuudesta, ennen kuin tulet Herran turvaan. Daavid sanoo vuodattamaan sydän, Jesaja sanoo luottamaan nimeen pimeydessä. Turva alkaa siitä päätöksestä, jonka teet keskellä epävarmuutta, sanat ja sydän kohti Häntä.

Juuret syvälle ennen kuumuutta. Puu ei kasvata juuriaan helteen päivänä, vaan sitä ennen. Anna nyt sydämesi juurtua Hänen sanaansa, Hänen lupauksiinsa, Hänen läsnäoloonsa. Silloin kun poutavuosi tulee, eikä se aivan kaikilta säästy, lehvä pysyy vihantana, sillä juuri on jo löytänyt puron.

Autuus on jo nyt sinun. Jae ei sano, että autuus tulee joskus. Se sanoo, autuas on se ihminen, joka turvaa. Tämän päivän turvaaminen on tämän päivän autuus. Et odota palkintoa jossakin kaukana, saat siunauksen siinä hetkessä, jossa sydämesi laskeutuu Hänen päälleen.

Herra Sebaot, sinä olet sotajoukkojen Herra, sinä olet myös sydämeni turva. Opeta minua tänään turvaamaan sinuun joka aika, hyvänä ja pahana päivänä. Anna juurteni ojentua sinun puroosi, niin että helle ei minua katkaise, eikä poutavuosi minua kuivata. Pidä minut kiinni nimessäsi silloinkin, kun en näe tietä. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.