26. helmikuuta

Inhimillinen kiusaus

Paavali kirjoittaa Korintin seurakunnalle, joka elää keskellä kaupunkia, jossa kiusaukset eivät ole teoreettisia. Satamakaupungin kaduilla risteävät kulttuurit, jumalat, halut, paineet. Juuri tällaiseen ympäristöön kantautuu päivän jae: »Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.»

Ensimmäinen sana on lohdutus, joka usein ohitetaan. Kiusaus on inhimillinen. Se ei ole merkki siitä, että olisit pudonnut ulos armosta. Se ei ole todiste siitä, että olisit muita heikompi. Se on osa ihmisyyttä, jota Kristuskin itse koetteli omassa ruumiissaan. Kiusattuna oleminen ei ole synti, kiusauksen kuunteleminen on.

Jakeen sydän ei ole kuitenkaan kiusauksessa, vaan Jumalassa. »Jumala on uskollinen.» Tämä lause kantaa koko jakeen painon. Lupaus ei perustu siihen, että uskova olisi vahva, vaan siihen, että Jumala on uskollinen. Paavali toistaa tämän saman totuuden tessalonikalaisille: »Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen, ja hän on sen myös tekevä.» (1. Tess. 5:24)

Ei yli voimienne

Jumala ei salli kiusausta yli voimien. Tämä ei tarkoita, että kiusaus tuntuisi aina pieneltä. Päinvastoin, monta kertaa se tuntuu juuri siltä, että se on liikaa. Lupaus ei kuitenkaan koske tuntemusta, vaan todellisuutta. Jumala tuntee jokaisen ihmisen mitan, Hän tietää, mitä lapsensa kestää, Hän asettaa rajan, jota kiusaaja ei voi ylittää.

Jobin kirja avaa tämän rajan näkyväksi. Saatana ei voinut koskea Jobiin ilman lupaa, eikä Hän voi tänäänkään ylittää sitä, mitä Jumala on rajannut. Pietari kuvaa vihollisemme luonnetta selkeästi: »Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.» (1. Piet. 5:8) Jalopeura kiljuu, sillä se tahtoo pelästyttää. Ketjun pituus on kuitenkin Isän kädessä.

Pietari jatkaa heti: »Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää.» (1. Piet. 5:9) Sinä et ole yksin kiusauksesi kanssa. Sama taistelu käydään tällä hetkellä tuhansissa sydämissä eri puolilla maailmaa. Se mitä sinä koet, ei ole erikoista eikä erityisen häpeällistä. Se on kristityn elämän tavallinen rintama.

Pääsy siitä

Jumala ei vain rajoita kiusausta, Hän valmistaa myös pääsyn. Kreikan sana, joka on käännetty »pääsy», tarkoittaa kirjaimellisesti ulospääsyä, ovea, jonka kautta voi astua ulos. Kiusauksen keskellä on aina jossain ovi. Joskus se on rukous, joskus pakeneminen tilanteesta, joskus toisen uskovan puhelu, joskus pelkkä Sanan jae, joka nousee mieleen oikealla hetkellä.

Pietari vahvistaa toisessa kirjeessään: »Näin Herra tietää pelastaa jumaliset kiusauksesta, mutta tuomion päivään säilyttää rangaistuksen alaisina väärät.» (2. Piet. 2:9) Herra tietää, miten pelastaa. Hän ei jää neuvottomaksi sinun tilanteesi äärellä. Paavali kirjoittaa elämänsä loppupuolella vankilasta käsin: »Herra on vapahtava minut kaikesta ilkivallasta ja pelastava minut taivaalliseen valtakuntaansa.» (2. Tim. 4:18)

Pääsy ei aina tarkoita sitä, että kiusaus poistuu. Paavali rukoili kolmesti, että pistin lihassa erkanisi hänestä. Pistin jäi. Armo riitti. Paavali oppi sanomaan: »minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.» (2. Kor. 12:10) Pääsy voi olla myös voima kestää keskellä, ei pois.

Taistelu, joka ei ole sinun yksin

Paavali muistuttaa efesolaisia siitä, että taistelu on suurempi kuin näkyvä: »meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.» (Ef. 6:12) Kiusaus ei ole pelkkä psyykkinen tila. Sen takana on todellinen vastustaja, jonka tarkoitus on hajottaa, ei rakentaa.

Heprealaiskirje rohkaisee niitä, jotka tuntevat olevansa väsyneitä: »Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan.» (Hepr. 12:4) Tämä ei ole moite vaan perspektiivi. Kristus taisteli verille asti puolestamme. Hänen voimassaan vastarinta on mahdollista, vaikka oma voima olisi loppu.

Paavali tiivistää saman luottamuksen toisessa tessalonikalaiskirjeessä: »Herra on uskollinen, ja hän on vahvistava teitä ja varjeleva teidät pahasta.» (2. Tess. 3:3) Varjeleminen on Hänen työtään, sinun työsi on pysyä Hänessä. Roomalaiskirje vahvistaa lupauksen perustan: »Ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.» (Room. 8:39)

Mitä tämä puhuu meille tänään

Älä mittaa Jumalan uskollisuutta omasta kestämisestäsi käsin. Jakeen sydän ei ole sinun voimassasi, vaan Hänen uskollisuudessaan. Vaikka tunnet kiusauksen liian raskaaksi, lupaus pitää. Hän, joka kutsui, tekee sen myös. Hän asettaa rajan, jota kiusaaja ei voi ylittää.

Etsi ovi, jonka Hän on jo valmistanut. Pääsy on aina olemassa, vaikka et heti sitä näe. Pysähdy, rukoile, hae apua, soita veljelle tai sisarelle, palaa Sanan ääreen. Älä jää tuijottamaan kiusausta, etsi ovea. Se on siellä, sillä Jumala on uskollinen lupaukselleen.

Lepää siinä, että Hän vaikuttaa kaiken parhaaksi. »Me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat.» (Room. 8:28) Kiusauskin saa palvella sinun parastasi Hänen käsissään, kun pysyt Hänessä. Heikkoudessa Hänen voimansa tulee täydelliseksi.

Herra, kiitos siitä, että olet uskollinen, vaikka minä horjun. Kiitos, että tunnet jokaisen kiusauksen, joka tielleni tulee, ja olet jo asettanut sille rajan. Avaa silmäni näkemään ovi, jonka olet valmistanut, anna voima kestää siellä, missä on kestettävä, anna rohkeus paeta sieltä, mistä on paettava. Jeesuksen Kristuksen, ainoan Vapahtajan, nimessä.

Aamen.