25. helmikuuta

Kuultu rukous

Psalmi 116 on kiitoslaulu ihmiseltä, joka on ollut kuoleman porteilla. Laulun alussa hän muistelee hetkeä, jolloin hän huusi ja tuli kuulluksi. Tästä muistosta nousee päivän jae: »Sillä hän on kallistanut korvansa minun puoleeni, ja minä huudan häntä avuksi kaiken elinaikani.»

Jakeessa on kaksi liikettä, jotka liittyvät erottamattomasti toisiinsa. Ensin Herra kallistaa korvansa. Sitten ihminen päättää huutaa Häntä avuksi kaiken elinaikansa. Rukous syntyy vastauksena siihen, että Jumala on jo kuullut. Se ei ole ihmisen yritystä saada Jumalan huomiota, se on ihmisen vastausta huomioon, jonka Jumala on jo antanut.

Heprean kielen kuva on hyvin konkreettinen. Korvansa kallistava on se, joka kumartuu lähemmäs kuullakseen heikon äänen. Daavid käyttää samaa kuvaa Psalmissa 31:2: »Kallista korvasi minun puoleeni, riennä, pelasta minut. Ole minulle turvakallio, vuorilinna, johon minut pelastat.» Herra ei kuule kaukaisena valtiaana, Hän kumartuu lähelle kuin isä lapsensa puoleen.

Lähellä avuksihuutajia

Daavid avaa toisaalla saman totuuden lupauksena, joka koskee kaikkia: »Herra on lähellä kaikkia, jotka häntä avuksensa huutavat, kaikkia, jotka totuudessa häntä avuksensa huutavat.» (Ps. 145:18) Lähellä oleminen ei ole vain läsnäoloa, se on kuulevaa läsnäoloa. Seuraava jae jatkaa: »Hän tekee, mitä häntä pelkääväiset halajavat, hän kuulee heidän huutonsa ja auttaa heitä.»

Avuksihuutaminen totuudessa on tämän lupauksen ehto. Se tarkoittaa rehellistä huutoa, ei muodollista lausumista. Psalminkirjoittaja oli huutanut hädästään, eikä hänen rukouksensa ollut kaunis vaan elossa pysymisestä huutava. Juuri tällaisen huudon Herra kallisti korvansa kuullakseen.

Toisessa psalmissa Daavid kertoo saman kokemuksen: »Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli minun huutoni.» (Ps. 40:1) Odotus ja huuto kulkivat rinnakkain. Vastaus tuli kumartumisena. Tämä on Jumalan tapa vastata köyhän huutoon, Hän ei korota itseään, Hän alentaa itsensä.

Kaiken elinaikani

Jakeen jälkimmäinen puolisko on päätös, joka syntyy kuulluksi tulemisen kokemuksesta. »Minä huudan häntä avuksi kaiken elinaikani.» Tämä ei ole hetken innostusta, se on koko elämän mittainen suunta. Kerran kuultu ihminen tietää, kenen puoleen kääntyä joka aamu ja joka ilta jäljellä olevista päivistään.

Daavid kuvaa tätä rytmiä Psalmissa 55: »Mutta minä huudan Jumalaa, ja Herra pelastaa minut. Illoin, aamuin ja keskipäivällä minä valitan ja huokaan, ja hän kuulee minun ääneni.» Kolme kertaa päivässä, läpi koko vuorokauden. Rukouselämä ei ole erillinen osa elämästä, se on elämän alusvirta, joka kulkee kaikessa mukana.

Sama Daavid rukoilee Psalmissa 86:6–7: »Ota, Herra, korviisi minun rukoukseni, tarkkaa minun anomiseni ääntä. Hätäni päivänä minä sinua avukseni huudan, sillä sinä vastaat minulle.» Hätäpäivän huuto ei ole epäuskoa vaan luottamusta, sillä se nousee siitä varmuudesta, että Hän vastaa.

Jeesus opetti opetuslapsiaan tähän samaan kestävyyteen. »Ja hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä.» (Luuk. 18:1) Paavali kirjoitti seurakunnalle: »Olkaa kestäväiset rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa.» (Kol. 4:2) Kaiken elinajan kestävä avuksihuuto on se sisäinen virta, jossa uskovan elämä saa muotonsa.

Paavali avaa myös sen, mikä murheen tilalle annetaan: »Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi.» (Fil. 4:6) Avuksihuutaminen ja kiitos kulkevat rinnakkain. Kuultu rukous synnyttää kiitoksen, kiitos avaa tilaa uudelle rukoukselle.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Rukouksesi ei jää kuulematta. Jumala on kallistanut korvansa. Hän ei ole etäinen, Hän ei ole kiireinen, Hän ei katso muualle, kun sinä huudat. Hän kumartuu lähelle, juuri sinun puoleesi. Vaikka sanasi olisivat rikkonaiset, vaikka ääni petollinen, Hän kuulee sen mikä sydämessäsi puhuu. Tämä on totuus, joka ei muutu sinun olosuhteittesi mukana.

Anna rukouselämäsi kantaa elinaikasi pituutta. Älä jätä rukousta hetkiin, jolloin tarvitset jotain. Tee siitä elämäsi rytmi, kuten Daavid teki, illoin, aamuin ja keskipäivällä. Tämä ei ole velvollisuus vaan etuoikeus. Joka kerta kun kallistut Hänen puoleensa, huomaat, että Hän on jo kallistunut sinun puoleesi.

Herra, kiitos siitä, että olet kallistanut korvasi minun puoleeni. Kiitos, että et ole etäinen vaan lähellä jokaista, joka totuudessa sinua avuksi huutaa. Opeta minut huutamaan sinua avuksi kaiken elinaikani, illoin, aamuin ja keskipäivällä, niin ilon kuin hädän hetkellä. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.