23. helmikuuta

Petetyn psalmi

Psalmi 55 on Daavidin valitusvirsi, jossa kipu ei tule vihollisen leiristä vaan oman pöydän äärestä. Hän kuvaa miestä, joka oli hänelle vertainen, ystävä, tuttu, jonka kanssa hän nautti suloisesta seurasta ja kulki Jumalan huoneeseen juhlasaatossa. Tämä mies on nyt kääntänyt selkänsä, nostanut kätensä rauhassa eläviä vastaan, rikkonut liiton.

Psalmin viimeisessä jakeessa Daavid asettaa kaiken Jumalan eteen. Hän ei kosta, hän ei nosta omaa kättään, hän ei pelaa peliä takaisin. Hän jättää tuomion sille, jolle se kuuluu, omalle puolelleen jää vain yksi lause: »Mutta minä turvaan sinuun.»

Jae jakautuu kahteen puoliskoon, jotka kuuluvat yhteen. Ensimmäinen puolisko puhuu Jumalan oikeudenmukaisuudesta, joka kohtaa murhamiehet ja petturit. Toinen puolisko puhuu turvasta, joka kuuluu sille, joka ei itse rupea tuomariksi. Daavidin sydän lepää siinä, että Jumala näkee, Jumala muistaa, Jumala tekee.

Murhamiehet ja petturit Herran edessä

Daavid käyttää kovia sanoja, sillä sellaisia hänen kokemansa olivat. Murhamies ei tarkoita pelkästään väkivallantekijää, vaan ketä tahansa, joka hävittää toisen elämää. Petturi tarkoittaa sitä, joka on saanut luottamuksen lahjana ja heittänyt sen pois omaksi hyödykseen. Nämä kaksi kulkevat usein yhdessä, ja molemmat ovat Jumalalle yhtä lailla tunnettuja.

Psalmi 5:6 kantaa saman äänensävyn: »Sinä hukutat valheen puhujat; murhamiehet ja viekkaat ovat Herralle kauhistus.» Tämä ei ole Daavidin henkilökohtainen tunneilmaus, vaan Jumalan luonteen julistus. Pyhä ei voi katsoa pahuutta läpi sormien, sillä Hän on pyhä. Petos ei jää pimentoon, sillä Hän on valo.

Sananlaskut 10:27 vahvistaa periaatteen, joka kulkee Vanhan testamentin viisauskirjallisuuden läpi: »Herran pelko elinpäiviä jatkaa, mutta jumalattomien vuodet lyhenevät.» Tämä ei ole mekaaninen sääntö, jonka mukaan jokainen jumalaton kuolisi nuorena, vaan profeetallinen totuus siitä, että väkivallan tie ei vie elämään. Se vie pois elämästä, ennemmin tai myöhemmin.

Job 15:32 kuvaa saman totuuden puutarhan kielellä: »Mitta täyttyy ennen aikojaan, eikä hänen lehvänsä vihannoi.» Jumalaton voi kasvaa hetken kuin tuuhea puu, mutta lehvät kuivuvat, vihreys haihtuu, mitta täyttyy ennen aikojaan. Tämä kuva on lohduttava sille, joka näkee ympärillään pahuuden menestyvän. Sen menestys on aina ajallista, sen mitta täyttyy.

Mutta minä turvaan sinuun

Jakeen koko paino on kahdessa viimeisessä sanassa. Edellä on tuomion julistus, edellä on viittaus tuonelan syvyyteen, edellä on lyhennetty elämä, edellä on petollisen mitta. Tämän kaiken jälkeen Daavid kääntyy sisäänpäin, omaan sydämeensä, omaan asentoonsa, ja sanoo: »Mutta minä turvaan sinuun.»

Tässä on petoksen kohdanneen ainoa kestävä vastaus. Hän ei vaivu katkeruuteen, joka söisi hänet sisältäpäin. Hän ei lähde kostamaan, mikä tekisi hänestä saman, jota hän vastustaa. Hän ei myöskään teeskentele, ettei mitään olisi tapahtunut. Hän nimeää pahan pahaksi, jättää sen Jumalalle, ja painaa itse pään lepoon Jumalan rinnalle.

Turvaaminen heprean kielellä, batach, tarkoittaa luottavaisesti laskeutumista jonkin päälle, joka kantaa. Se on sama sana, jolla puhutaan lapsesta, joka nukahtaa äidin syliin pelkäämättä mitään. Daavid valitsee tämän asennon keskellä myrskyä. Ympärillä viheltää valhe, sisäpuolella lepää turva.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Sinä et ole tuomari. Jos joku on tehnyt sinua kohtaan väärin, pettänyt luottamuksesi, satuttanut sinua sanoilla tai teoilla, tämä jae antaa sinulle luvan laskea aseet. Et ole pyhempi, kun yrität itse mitata pettäjälle hänen ansionsa. Olet vapaampi, kun jätät sen Hänelle, joka näkee sydämen syvyyteen asti. Hän tietää, mitä tekee, oikealla hetkellä, oikealla mitalla.

Älä mittaa pahan menestystä vain tällä hetkellä. Pahan tie näyttää usein lyhyellä matkalla tasaiselta, joskus jopa kukoistavalta. Raamattu kertoo toisen totuuden, sellaisen, joka näkyy kun mittari riittää loppuun asti. Mitta täyttyy, lehvät kuivuvat, vuodet lyhenevät. Sinun ei tarvitse rakentaa elämääsi sen päälle, mikä näyttää menestyvältä, vaan sen päälle, mikä kestää.

Anna sydämellesi lupa turvata. Turvaaminen ei ole tunne, joka odottaa olosuhteiden rauhoittumista. Se on valinta keskellä rauhattomuutta. Daavid teki sen petoksen alla, sinä saat tehdä sen omassa tilanteessasi. Sano se ääneen, jos siltä tuntuu: »Mutta minä turvaan sinuun.» Yksi sana kerrallaan, sydän laskee aseet.

Herra, sinä näet kaiken, mikä jää ihmisten katseen ulkopuolelle. Sinä tunnet ne haavat, jotka ovat tulleet läheltä, ja ne pettymykset, jotka eivät kelpaa kenenkään muun korvaan. Auta minua jättämään tuomio sinun käsiisi, ettei katkeruus saa sijaa sydämessäni. Anna minulle Daavidin asento, jossa keskellä myrskyä saan sanoa, että minä turvaan sinuun. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.