22. helmikuuta

Kirje vankilasta

Paavali kirjoitti Filippiläiskirjeen vankilasta. Hänen ulkoinen tilansa oli kaikkea muuta kuin rauhallinen, hänen tulevaisuutensa oli epävarma, hänen elämänsä saattoi päättyä milloin tahansa Rooman vallan käsiin. Juuri tästä paikasta käsin hän kirjoittaa seurakunnalle kehotuksen, joka kuulostaa mahdottomalta jokaiselle, joka kantaa huolta sydämessään: »Älkää mistään murehtiko.»

Tämä ei ole pinnallinen optimismi. Tämä ei ole kehotus kieltää todellisuutta. Paavali tietää mitä murhe on, hän tietää mitä pelko on. Hän puhuu siitä, mitä on löytänyt todeksi keskellä kahleitaan. Hän on löytänyt rauhan, joka ei ole peräisin olosuhteista, vaan jostakin paljon syvemmältä.

Vaihtokauppa

Jakeen ytimessä on vaihtokauppa. Murheen tilalle tarjotaan jotain muuta. Paavali ei sano vain, että lakatkaa murehtimasta. Hän osoittaa, mihin murhe viedään, mikä asetetaan sen tilalle. »Kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi.» Murhe muutetaan rukoukseksi, anomiseksi, kiitokseksi.

Pietari käyttää samasta liikkeestä konkreettista kuvaa: »heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen.» Murhe on jotakin, joka heitetään pois omilta hartioilta, sitä ei kannatella, sitä ei säilötä, sitä ei pyöritellä mielessä. Se viedään Hänelle, joka jaksaa sen kantaa.

Daavid laulaa saman totuuden Psalmissa 55:22: »Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua.» Huomaa, että Daavid ei lupaa olosuhteiden helpotusta. Hän lupaa horjumattomuutta. Maan voi liikkua jalkojen alla, vanhurskas ei horju, sillä hänen tukensa ei ole jalkojen alla, vaan käsivarsilla, jotka kantavat häntä.

Kiitoksen kanssa

Paavali asettaa pyyntöön mukaan yhden sanan, jonka ohi on helppo kävellä: kiitoksen kanssa. Rukous ilman kiitosta jää helposti vain pelon ääneksi. Kiitos muistuttaa rukoilijaa siitä, kuka Hän on, jolle puhutaan. Kiitos kääntää katseen pois ongelmasta kohti Häntä, joka on jo osoittanut uskollisuutensa monta kertaa.

Paavali toistaa saman opetuksen tessalonikalaisille: »Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.» Joka tilassa, tämä on tarkka sana. Ei vain hyvinä päivinä, ei vain rauhan keskellä, vaan joka tilassa. Kiitos ei ole tunne, joka odottaa olosuhteita. Kiitos on suuntautuminen, joka muuttaa olosuhteet sisältäpäin.

Sananlaskut sanovat tämän vielä syvemmin: »Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa.» Oma ymmärrys laskee, mittaa, varautuu pahimpaan. Herraan turvaaminen päästää irti tarpeesta hallita lopputulosta.

Rauha, joka on ymmärrystä ylempi

Jae päättyy lupaukseen, joka on jokaisen murehtijan toivo: »Ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.» Tämä rauha ei selity. Se ei sovi ihmisymmärryksen muotteihin. Se nousee silloinkin, kun mikään näkyvä ei sitä perustele.

Kreikan sana, joka käännetään »varjeleva», on sotilaallinen termi. Se tarkoittaa vartioida muurien takana, pitää linnoituksessa turvassa. Jumalan rauha asettuu vartioksi sydämen ja ajatusten ympärille. Pelko koputtaa porttiin, rauha pitää sen suljettuna. Murhe yrittää tunkeutua sisään, rauha ei väisty.

Daavid tunsi tämän varjeluksen: »Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heidät.» Sama Daavid sanoo edellä: »Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu.» Katseen suunta ratkaisee. Mihin katsot, sieltä tulee se, mikä sinut täyttää.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Älä kanna sitä, mitä et ole kutsuttu kantamaan. Jeesus sanoi Vuorisaarnassaan: »älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte.» Hän osoitti vielä tien eteenpäin: »Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.» Murhe ei lisää päivääkään elämään, etsiminen ja luottamus avaavat kättä vastaanottamaan.

Vaihda murhe rukoukseksi heti, kun se nousee. Älä anna murheen kasvaa sydämessä ennen kuin viet sen Herralle. Jeesus lupasi: »Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.» Ovi ei ole lukossa. Sinä saat tulla niin usein kuin tarvitset, niin pieninkin pyynnöin kuin sydämesi kantaa.

Anna rauhan vartioida sinua. Sinun ei tarvitse luoda rauhaa itse. Sinun tehtäväsi on jättää murhe, ottaa vastaan rauha. Hän, joka antaa rauhan, on uskollinen pitämään sen sinussa. Tämä rauha ei riipu olosuhteistasi, vaan Hänestä, joka pysyy keskellä kaikkea muuttuvaa. Kristuksessa Jeesuksessa sydän pysyy varjeltuna.

Herra, opeta minua tänään tuomaan jokainen murhe sinun eteesi rukouksessa, anomisessa, kiitoksessa. Anna sinun rauhasi, joka ylittää kaiken ymmärrykseni, asettua sydämeni vartioksi. Pidä minua Kristuksessa Jeesuksessa silloinkin, kun ympärilläni mikään ei lupaa rauhaa. Jeesuksen nimessä.

Aamen.