19. helmikuuta

Rukous, joka alkaa tunnustuksella

Psalmi 25 on Daavidin rukous, joka kulkee heprean aakkosten mukaan. Jokainen jae alkaa eri kirjaimella, ikään kuin Daavid antaisi koko aakkoston Herran käyttöön. Hän ei jätä mitään pois. Hän pyytää Herraa ohjaamaan kaiken, sanasta sanaan, askelesta askeleen.

Keskelle psalmia nousee jae, joka kantaa koko rukouksen sydäntä: »Herra, neuvo minulle tiesi, opeta minulle polkusi. Johdata minua totuutesi tiellä ja opeta minua, sillä sinä olet minun pelastukseni Jumala. Sinua minä odotan kaiken päivää.»

Daavid ei pyydä Herralta vain ohjausta yhteen päätökseen. Hän pyytää tietä, polkua, totuuden tietä, opetusta, johdatusta. Hän kasaa sanoja, koska hän tarvitsee Herraa kaikessa. Tämä on rukous, joka tunnustaa oman tietämättömyytensä eikä häpeä sitä.

Neuvo minulle tiesi

Sama pyyntö toistuu Daavidin huulilla yhä uudelleen. Psalmissa 27:11 hän rukoilee: »Neuvo, Herra, minulle tiesi ja johdata minua tasaista polkua minun vihamiesteni tähden.» Psalmissa 86:11 hän jatkaa: »Neuvo minulle tiesi, Herra, että minä vaeltaisin sinun totuudessasi. Kiinnitä minun sydämeni siihen yhteen, että minä sinun nimeäsi pelkäisin.»

Tämä pyyntö ei ole uusi Daavidin sukupolvessa. Mooses rukoili saman pyynnön Siinain juurella: »Jos siis olen saanut armon sinun silmiesi edessä, niin ilmoita minulle tiesi, että tulisin tuntemaan sinut.» (2. Moos. 33:13) Tien tunteminen ja Herran tunteminen kuuluvat yhteen. Ei voi tuntea tietä tuntematta sen Antajaa, ei voi tuntea Häntä kulkematta Hänen tietään.

Sananlaskut antavat saman opetuksen toiseen suuntaan: »Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioitsee minun ovieni pieliä!» (Sananl. 8:34) Tien neuvomista pyydetään niiltä, jotka jo seisovat oven pielessä kuuntelemassa. Ei kaukaa, vaan lähellä.

Totuutesi tiellä

Daavid pyytää erityisesti johdatusta totuuden tiellä. Hän tietää, että tie voi näyttää oikealta ja olla väärä. Sydän voi pettää, näkö voi pettää, viisaus voi pettää. Vain totuus kestää. Psalmissa 43:3 hän pyytää: »Lähetä valkeutesi ja totuutesi. Ne minua johdattakoot, viekööt minut sinun pyhälle vuorellesi, sinun asuntoihisi.»

Valkeus ja totuus eivät ole abstrakteja käsitteitä. Ne ovat Jumalan omasta olemuksesta lähteviä lähettiläitä, jotka tulevat hakemaan ihmistä ja viemään hänet kotiin. Jeesus sanoi itsestään: »Minä olen tie, totuus ja elämä.» Daavidin pyyntö täyttyi Kristuksessa siten, ettei Daavid sitä vielä omassa ajassaan kokonaan nähnyt.

Saman psalmin myöhempi jae paljastaa, mihin tämä tie johtaa: »Kaikki Herran polut ovat armo ja totuus niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja todistuksensa.» (Ps. 25:10) Herran tiellä ei ole yhtä ainoaa askelta, joka ei olisi armoa. Ei myöskään yhtä askelta, joka ei olisi totuutta. Ne kulkevat yhdessä, ne eivät erkane toisistaan.

Sinua minä odotan kaiken päivää

Daavidin rukous päättyy odottamiseen. Hän ei vaadi vastausta heti. Hän ei aseta määräaikaa. Hän odottaa kaiken päivää. Tämä on uskon asento, joka kuulee mutta ei kiirehdi, pyytää mutta ei vaadi, luottaa mutta ei pakota.

Jesaja avaa odottamisen salaisuuden: »Sentähden Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen, sentähden hän nousee armahtaaksensa teitä; sillä Herra on oikeuden Jumala. Autuaita kaikki, jotka häntä odottavat!» (Jes. 30:18) Herra odottaa meitä samalla kun me odotamme Häntä. Odottaminen ei ole tyhjyyttä, se on yhteistä hiljaisuutta.

Psalmissa 143:8 Daavid pyytää: »Suo minun varhain kuulla sinun armoasi, sillä sinuun minä turvaan. Osoita minulle tie, jota minun tulee käydä, sillä sinun tykösi minä ylennän sieluni.» Aamu on hyvä hetki kuulla. Sielun ylentäminen Herran tykö on rukouksen ydin, ei sanojen määrä.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Pyydä rohkeasti tien neuvomista. Tien neuvomista pyytävä tunnustaa, ettei tiedä itse. Tämä ei ole heikkoutta vaan viisautta. Daavid, Israelin kuningas, ei häpeä pyytää neuvoa joka päivä. Sinun ei tarvitse tietää tietä itse, sinun tarvitsee vain pyytää sen Antajalta.

Kysy muinaisia polkuja. Jeremia kantoi Herran sanan: »Astukaa teille ja katsokaa ja kysykää muinaisia polkuja, kysykää, mikä on hyvä tie, ja vaeltakaa sitä, niin te löydätte levon sieluillenne.» (Jer. 6:16) Uusi ei aina ole hyvä, vanha ei aina ole vanhentunut. Lepo löytyy hyvältä tieltä, ja hyvä tie on usein muinainen polku, jonka Herra on jo merkinnyt.

Odota kaiken päivää. Herra ei aina vastaa siinä tahdissa, jossa kysymme. Hänen aikataulunsa on toinen kuin meidän. Odottaminen ei ole laiskuutta, se on luottamusta. Sinua odotetaan samalla kun sinä odotat. Tämä kohtaaminen tapahtuu Hänen aikanaan, eikä se jää tulematta.

Herra, neuvo minulle tiesi tänään. Opeta minulle polkusi siinä, missä en tiedä, mihin kääntyä. Johdata minua totuutesi tiellä, älä anna minun harhautua omiin ratkaisuihini. Sinä olet pelastukseni Jumala, sinua minä odotan kaiken päivää. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.