18. helmikuuta

Verho on revennyt

Heprealaiskirje on kirjoitettu juutalaiskristityille, jotka tunsivat temppelin järjestyksen sydämessään. He tiesivät, että kaikkeinpyhimpään sai astua vain ylimmäinen pappi, ja hänkin vain kerran vuodessa, sovituspäivänä, eikä koskaan ilman uhriverta. Esirippu oli paksu, korkea ja painava. Se erotti ihmisen Jumalan läsnäolosta.

Tähän todellisuuteen kantaa päivän jae sanomansa: »Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.» Sana uskalluksella on raju. Se tarkoittaa avointa, peittelemätöntä, rohkeaa puhetta. Sitä, joka ennen oli mahdotonta, kutsutaan nyt jokaiselle uskovalle.

Muutos ei ole tapahtunut ihmisessä, vaan Kristuksessa. Heprealaiskirje 10:19 avaa perustan: »Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään.» Veri on avain. Risti on tie. Verho on revennyt ylhäältä alas, ja sisäänkäynti on auki.

Armon istuin, ei tuomion

Vanhassa liitossa armon istuin oli liitonarkun kansi, jonka päälle ylimmäinen pappi pirskotti uhrieläimen veren. Sen yllä asui Jumalan kirkkaus, kerubien välissä. Se oli paikka, jossa pyhyys ja syyllisyys kohtasivat veren välityksellä. Heprealaiskirjeen kirjoittaja ottaa tämän kuvan ja siirtää sen taivaaseen, jossa Kristus on ikuinen ylimmäinen pappi.

Huomaa, mitä istuinta jae ei sano. Se ei ole tuomioistuin. Se on armon istuin. Sinne kutsutaan ne, jotka ovat saaneet armon, ja ne, jotka sitä yhä tarvitsevat. Heprealaiskirje 7:25 kuvaa, kuka istuimen edessä palvelee: »Jonka tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa.»

Tämä on hyvä uutinen lukijalle, joka epäröi tulla. Et tule yksin, et tule omalla ansiollasi, et tule omiin sanoihisi nojaten. Tulet sen kautta, joka rukoilee sinun puolestasi siellä, minne olet menossa. Ylimmäinen pappi odottaa edessäsi, ennen kuin sinä avaat suusi.

Pääsy on lahja

Paavali kirjoittaa Efesolaiskirjeessä saman totuuden toisin sanoin. Efesolaiskirje 3:12 sanoo: »Jossa meillä, uskon kautta häneen, on uskallus ja luottavainen pääsy Jumalan tykö.» Efesolaiskirje 2:18 vahvistaa, että pääsy ei ole pelkästään yksilön asia: »Sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö.»

Pääsy on Pojan ansiota, Hengen kantamaa, Isän vastaanottamaa. Koko kolminaisuus seisoo sen kutsun takana, joka päivän jakeessa kuuluu. Tähän kutsuun vastaa se, joka tuntee tarpeensa, eikä se, joka uskoo olevansa kelvollinen.

Pietari muistuttaa, mistä olemme tulleet: »Te, jotka ennen ette olleet kansa, mutta nyt olette Jumalan kansa, jotka ennen ette olleet armahdetut, mutta nyt olette armahdetut.» (1. Piet. 2:10) Armahdetut käyvät armon istuimen eteen. Se on heidän paikkansa.

Avuksi oikeaan aikaan

Jakeen lopussa on lupaus, joka kantaa raskaan kuorman alla kulkevaa: »avuksemme oikeaan aikaan.» Apu ei tule liian aikaisin eikä liian myöhään. Se tulee silloin, kun sitä todella tarvitaan. Tämä ei ole sattumaa, vaan Jumalan ajoitusta, jossa Hänen viisautensa on suurempi kuin meidän.

Paavali oppi tämän omasta pistosta lihassaan. Hän kirjoitti: »Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta.» (2. Kor. 12:8) Vastaus ei ollut piikkiä pois, vaan armoa pysyä piikin kanssa. Armon istuimen edessä emme aina saa sitä, mitä pyydämme, vaan sen, mitä todella tarvitsemme oikeaan aikaan.

Filippiläiskirje 4:6-7 piirtää saman polun käytäntöön: »Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.» Murheen vaihtoehto ei ole vaikeneminen, vaan armon istuimen eteen kantaminen.

Jesaja huutaa saman kutsun jo Vanhan liiton puolella: »Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on.» (Jes. 55:6) Hän on läsnä nyt. Verho on auki nyt. Tämä hetki on oikea aika.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Tule, älä jää portille. Suurin este armon istuimen edessä ei ole syntisi, vaan epäuskosi siitä, että pääset sisälle. Veri on jo vuodatettu, verho on jo revennyt, pappi on jo paikallaan. Sinun ei tarvitse ansaita pääsyä. Se on ostettu sinulle hinnalla, jota et voi maksaa takaisin.

Tule juuri sellaisena kuin olet. Armon istuimen edessä ei pyydetä esittämään sitä, mitä ei ole. Sinne tullaan tarpeen kanssa, ei valmiuden. Heprealaiskirje 13:6 antaa rohkeuden, joka armon istuimen edestä virtaa eteenpäin: »Niin että me turvallisin mielin sanomme: Herra on minun auttajani, en minä pelkää; mitä voi ihminen minulle tehdä?»

Luota oikeaan aikaan. Apu tulee, vaikka se viipyisi pidempään kuin toivoisit. Jumala tietää tarpeesi paremmin kuin sinä itse. Hänen ajoituksensa on osa Hänen armoaan. Pysy istuimen edessä, älä lähde pois ennen kuin Hän vastaa. Hän vastaa oikeaan aikaan, sillä Hän on uskollinen, joka antoi lupauksen.

Herra Jeesus, kiitos siitä, että veresi on avannut tien pyhimpään. Anna minun tulla armon istuimen eteen tänään ilman pelkoa, ilman peittelyä, sellaisena kuin olen. Anna minulle laupeutta siellä, missä olen langennut, ja armoa siellä, missä tarvitsen apua oikeaan aikaan. Sinun nimessäsi tulen, ainoan Vapahtajan.

Aamen.