15. helmikuuta

Huuto, joka nousee ylistyksenä

Psalmi 18 syntyi hetkellä, jolloin Daavid katsoi taakseen pitkää tietä. Hän oli paennut Saulia vuosikausia, piileskellyt luolissa, kulkenut vihollistensa keskellä elämänsä jatkuvasti vaakalaudalla. Lopulta hän seisoi turvassa, vihollisten kädet eivät enää yltäneet häneen. Tämä psalmi on hänen kiitoslaulunsa siitä, mitä Herra oli tehnyt.

Päivän jae nousee tämän laulun alusta: »Ylistetty olkoon Herra! niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.» Sama lause on tallennettu myös toisessa Samuelin kirjassa 22:4 lähes sanasta sanaan. Se ei ollut hetken purkaus, se oli Daavidin elämän tiivistys. Hänen huutonsa Herran puoleen oli aina ollut ylistystä, ei pelkästään hätää.

Tässä on jotain, mitä on hyvä pysähtyä katsomaan. Daavid ei huuda ensin: »auta minua, pelasta minut». Hän huutaa: »Ylistetty olkoon Herra!» Pelastuminen seuraa tätä huutoa, se ei edellä sitä. Ylistys ei ole palkinto pelastumisesta, ylistys on se sydämen asento, josta käsin pelastus otetaan vastaan.

Suuri on Herra

Daavid tunsi Hänet, jolle hän huusi. Psalmissa 145:3 hän laulaa: »Suuri on Herra ja sangen ylistettävä, ja hänen suuruutensa on tutkimaton.» Sama säe kaikuu Psalmissa 96:4: »Sillä Herra on suuri ja sangen ylistettävä, hän on peljättävä yli kaikkien jumalain.»

Ylistys ei synny tyhjästä. Se syntyy siitä, että ihminen on saanut katsoa Jumalaa kasvoihin, edes hetken. Se syntyy siitä, että ymmärrys Hänen suuruudestaan murtaa ihmisen oman pienuuden ahdistuksen. Vihollinen voi olla suuri, ahdistus voi olla suuri, Hän on suurempi. Tutkimattomasti suurempi.

Tämän tähden Daavid kutsuu kansaa Psalmissa 62:8: »Turvatkaa häneen joka aika, te kansa; vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on meidän turvamme. Sela.» Sydäntä ei tarvitse järjestää valmiiksi ennen kuin sen vuodattaa. Se vuodatetaan sellaisena kuin se on, ahdistuksineen, pelkoineen, kysymyksineen. Hän on turva, joka kantaa sen kaiken.

Hän vastaa, kun häntä huudetaan

Psalmissa 91:15 Herra itse puhuu: »Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan.» Tämä on lupaus, joka kantaa läpi koko Raamatun. Huuto ei jää ilmaan. Se kuullaan, siihen vastataan.

Daavid eli tämän todeksi monta kertaa. Psalmissa 55:16 hän sanoo lyhyesti: »Mutta minä huudan Jumalaa, ja Herra pelastaa minut.» Psalmissa 28:1 hän tarttuu Herran helmaan kuin lapsi: »Sinua, Herra, minä huudan; minun kallioni, älä ole minua kohtaan äänetön.» Jakeessa 2 hän jatkaa: »Kuule minun rukousteni ääni, kun minä sinua avuksi huudan, kun minä käteni nostan sinun kaikkeinpyhintäsi kohti.»

Huuto on aina rukouksen alku. Se ei ole hienoa, se ei ole järjestelmällistä. Se on sydämen ääni, joka ei enää kestä yksin. Herra ei odota muodollista puhetta, Hän odottaa sydäntä, joka kääntyy Hänen puoleensa. Niin nostetut kädet kohtaavat Hänen vastaanottavan käsivartensa.

Pelastus vihollisista Kristuksessa

Vanhan testamentin pelastus vihollisten kädestä saa Uudessa testamentissa syvemmän ulottuvuuden. Sakariaan profetia Luukkaan 1:71 puhuu Messiaan tehtävästä: »Pelastukseksi vihollisistamme ja kaikkien niiden kädestä, jotka meitä vihaavat.» Suurin vihollinen ei ole liha ja veri. Se on synti, se on kuolema, se on pimeyden valta, joka erottaa ihmisen Jumalasta.

Tästä vihollisesta Kristus on meidät vapauttanut ristillään. Paavali kysyy roomalaisille tämän voiton korkeudesta: »Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?» (Room. 8:31) Sama luku huipentuu lupaukseen: »Ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.» (Room. 8:39)

Mitä tämä puhuu meille tänään

Aloita ylistyksestä. Kun ahdistus puristaa sydäntä, on luonnollista huutaa apua. Tee se. Älä kuitenkaan jää siihen. Anna huutosi nousta ylistyksenä, niin kuin Daavid teki. Ylistys ei kiellä ahdistusta, se asettaa sen oikeaan mittakaavaan. Hän, jolle huudat, on suurempi kuin se, mistä huudat.

Vuodata sydämesi rehellisesti. Herra ei pyydä sinua siistimään sanojasi ennen kuin tulet Hänen eteensä. Vuodata sydämesi sellaisena kuin se on. Hän on turva, joka kantaa sen kaiken. Hän vastaa, kun häntä huudetaan, eikä Hänen vastauksensa ole koskaan myöhässä, vaikka se tulisi toisin kuin osasit odottaa.

Lepää Kristuksen voitossa. Suurin vihollisesi on jo voitettu. Synti ei enää hallitse sinua, kuolema ei enää määritä loppuasi, mikään ei voi sinua erottaa Jumalan rakkaudesta Kristuksessa Jeesuksessa. Tämä on perusta, jolla seisot. Päivän viholliset kohdataan tästä perustasta käsin, ei sen ulkopuolelta.

Herra, ylistetty olkoon nimesi. Sinä olet suuri, suuruutesi on tutkimaton, sinä kuulet huutoni etkä jätä minua äänettömyyteen. Opeta minua aloittamaan ylistyksestä, vuodattamaan sydämeni eteesi sellaisena kuin se on, lepäämään siinä voitossa, jonka Poikasi on minulle hankkinut. Jeesuksen Kristuksen, Vapahtajani, nimessä.

Aamen.