14. helmikuuta

Sana nuorelle palvelijalle

Paavali kirjoittaa toisen kirjeensä Timoteukselle vankilasta. Hän tietää, että oma juoksu on lopuillaan, että miekka odottaa. Tästä paikasta käsin hän kirjoittaa nuorelle työtoverilleen, joka on jäämässä jatkamaan työtä keskellä seurakuntaa, jossa pelko on alkanut kalvaa ihmisten sydämiä. Timoteus on luonteeltaan herkkä, mahdollisesti arka. Paavali muistuttaa häntä siitä, mikä hänessä jo on.

»Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen.» Jae alkaa sanalla »sillä», se on perusta jollekin edelliselle. Paavali on juuri kehottanut Timoteusta virittämään palavaksi sen Jumalan armolahjan, joka hänessä on. Tämä jae kertoo, miksi se on mahdollista. Pelkuruus ei tule Jumalalta. Voima, rakkaus, raittius, nämä tulevat.

Pelkuruuden henki ei ole Isän lahja

Pelko hiipii ihmissydämeen monesta suunnasta. Joskus se nousee olosuhteista, joskus omasta heikkoudesta, joskus suoraan vihollisen kuiskauksesta. Paavali ei kiellä, etteivätkö nämä paineet olisi todellisia. Hän kieltää sen, että pelkuruuden henki olisi Jumalan käsistä lähtenyt.

Roomalaiskirje sanoo saman toisin sanoin: »Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: 'Abba! Isä!'» (Room. 8:15) Lapsi ei pelkää Isäänsä, lapsi turvaa Häneen. Heprealaiskirje vie tämän vapauttamisen kuoleman pelon juurille asti: »Ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia.» (Hepr. 2:15)

Johannes avaa saman totuuden rakkauden puolelta: »Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.» (1. Joh. 4:18) Pelko ja Jumalan rakkaus eivät mahdu samaan sydämeen pysyvästi. Kun toinen astuu sisään täytenä, toinen väistyy.

Voima, joka ei ole omaa

Voima on jakeessa ensimmäisenä. Tämä ei ole lihaksen voimaa eikä luonteen jämäkkyyttä. Se on Pyhän Hengen voimaa, joka asetetaan uskovan sisään. Jeesus sanoi opetuslapsilleen ennen taivaaseen astumistaan: »Vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.» (Apt. 1:8)

Sakarja näki saman jo Vanhassa testamentissa: »Ei sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot.» (Sak. 4:6) Voiman lähde ei ole ihmisen omissa varoissa. Sananlaskut vahvistavat: »Minulla on neuvo ja neuvokkuus; minä olen ymmärrys, minulla on voima.» (Sananl. 8:14) Voima kuuluu Herralle, Hän antaa siitä omilleen.

Jeesus puhui myös vallasta, joka tulee Hänen nimessään: »Katso, minä olen antanut teille vallan tallata käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä mikään ole teitä vahingoittava.» (Luuk. 10:19) Uskova ei ole jätetty paljaaksi pimeyden voimien edessä.

Rakkauden ja raittiuden henki

Voiman rinnalle Paavali asettaa rakkauden. Tämä ei ole sattumaa. Voima ilman rakkautta tekee tuhoa, rakkaus ilman voimaa lamaantuu. Pyhän Hengen työ pitää nämä yhdessä. Roomalaiskirje sanoo: »Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.» (Room. 5:5) Rakkaus ei ole tunne, jota uskovan pitäisi itsessään tuottaa, se on lahja, joka on vuodatettu sisään.

Galatalaiskirje listaa Hengen hedelmän: »rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.» (Gal. 5:22) Listan viimeinen sana, itsensähillitseminen, on hyvin lähellä Paavalin sanaa »raittius». Raittiuden henki tarkoittaa selvää mieltä, harkittua sydäntä, kykyä nähdä selvästi keskellä myrskyä. Jeesus lupasi tämän rauhan opetuslapsilleen: »Rauhan minä jätän teille: minun rauhani-sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.» (Joh. 14:27)

Mitä tämä puhuu meille tänään

Tunnista, mistä pelko tulee. Jos sydämessä asuu pelkuruuden henki, sen lähde ei ole Isä. Tämän tunnistaminen on jo askel vapauteen. Pelkoa ei tarvitse ottaa vastaan kuin se olisi totuus sinusta. Se on vieras ääni, joka yrittää puhua omistajan sanoin.

Pyydä sitä, mikä on jo annettu. Paavali ei kehota Timoteusta hankkimaan voimaa, rakkautta tai raittiutta. Hän muistuttaa, että ne on jo annettu. Pyhän Hengen lahjana ne odottavat virittämistä. Älä pyydä sitä, mitä Jumala antaisi, pyydä rohkeutta käyttää sitä, minkä Hän on jo antanut.

Anna juoksun jatkua. Paavali itse eli tämän todeksi loppuun saakka: »En minä kuitenkaan pidä henkeäni itselleni minkään arvoisena, kunhan vain täytän juoksuni ja sen viran, jonka minä Herralta Jeesukselta olen saanut: Jumalan armon evankeliumin todistamisen.» (Apt. 20:24) Voiman, rakkauden, raittiuden henki kantaa juoksun maaliin asti. Se on annettu juuri sitä varten.

Herra, kiitos siitä, että pelkuruuden henki ei ole sinun lahjasi. Vapauta minut tänään jokaisesta vieraasta äänestä, joka yrittää sitoa minua pelkoon. Viritä sisälleni se voiman, rakkauden ja raittiuden henki, jonka Pyhässä Hengessä olet antanut. Anna minun kulkea tätä päivää lapsena, en orjana. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.