13. helmikuuta

Lähellä, ei kaukana

Psalmi 145 on Daavidin viimeinen omakätinen ylistyslaulu Psalttarissa. Se on aakkosellinen psalmi, jossa jokainen säe alkaa hepreankielen seuraavalla kirjaimella, ikään kuin Daavid haluaisi sanoa: ylistys Herralle kulkee aakkosten ensimmäisestä viimeiseen kirjaimeen. Keskellä tätä laulua nousee jae, joka ei ylistä Jumalan suuruutta etäisyydestä käsin vaan läheisyydestä: »Herra on lähellä kaikkia, jotka häntä avuksensa huutavat, kaikkia, jotka totuudessa häntä avuksensa huutavat.»

Jae sanoo kaksi asiaa, jotka kuuluvat yhteen. Ensiksi: Herra on lähellä. Toiseksi: läheisyys vastaa huutoon, joka nousee totuudesta. Sana lähellä ei tarkoita tässä vain etäisyyttä, vaan suhdetta. Lähellä on Hän, joka kuulee, näkee, vastaa. Mooses kysyi jo erämaassa: »Sillä onko toista suurta kansaa, jonka jumalat ovat sitä niin lähellä, kuin Herra, meidän Jumalamme, on lähellä meitä, niin usein kuin me häntä rukoilemme?» (5. Moos. 4:7)

Kenelle Hän on lähellä

Daavid oli oppinut tämän omassa elämässään. Psalmissa 34:18 hän kirjoittaa: »Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.» Herran läheisyys ei ole palkinto vahvoille vaan turvapaikka särjetyille. Hän ei pakene rikkinäistä, Hän tulee lähelle juuri silloin, kun ihminen ei enää jaksa pitää itseään kasassa.

Jeremia kuuli pakkosiirtolaisuuteen joutuneelle kansalle saman lupauksen: »Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä. Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne.» (Jer. 29:12-13) Lupaus ei riipu paikasta. Babylonin keskellä Herra on yhtä lähellä kuin Jerusalemin temppelissä. Lupaus riippuu sydämestä, joka etsii Häntä kokonaisena, ei puolittain.

Jesaja vahvistaa saman: »Silloin sinä rukoilet, ja Herra vastaa, sinä huudat, ja hän sanoo: 'Katso, tässä minä olen'.» (Jes. 58:9) Tämä on rukouksen sydän. Huuto ei katoa tyhjään taivaaseen, vaan tapaa vastaukseksi Hänen läsnäolonsa. Tässä minä olen.

Totuudessa avuksi huutavat

Jakeen jälkimmäinen puolisko tarkentaa lupauksen suuntaa. Herra on lähellä niitä, jotka huutavat Häntä avukseen totuudessa. Heprean sana viittaa vilpittömyyteen, peittelemättömään sydämeen, johon ei kätke kahta agendaa. Jeesus opetti samaa Samarian kaivolla: »Jumala on Henki, ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.» (Joh. 4:24)

Totuudessa rukoileminen ei tarkoita täydellisiä sanoja, vaan rehellistä sydäntä. Se tarkoittaa, että ihminen tulee Herran eteen sellaisena kuin on, ei sellaisena kuin haluaisi näyttää. Jeesus varoitti Vuorisaarnassa rukouksesta, joka on suunnattu ihmisten silmille: »Ja kun rukoilette, älkää olko niinkuin ulkokullatut; sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset heidät näkisivät.» (Matt. 6:5) Totuudessa huutava ei rukoile yleisölle, hän rukoilee Isälle.

Tähän liittyy Jaakobin kutsu: »Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset.» (Jaak. 4:8) Kaksimielisyys on totuuden vastakohta. Yksi sydän kysyy Jumalalta, toinen sydän pitää kiinni siitä, mistä ei haluaisi luopua. Totuudessa huutaminen tarkoittaa sitä, että ihminen tuo Herran eteen koko sydämensä, myös ne kohdat, joita ei haluaisi näyttää.

Lupaus, joka kantaa

Johannes kirjoitti vanhana Kristuksen seurakunnalle: »jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki.» (1. Joh. 3:20) Tämä on hyvä uutinen sille, joka pelkää lähestyä Herraa oman epäpuhtautensa tähden. Hän tietää kaiken jo etukäteen. Jeesus itse sanoi: »teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan.» (Matt. 6:8)

Läheisyyden lupaus kulminoituu Jeesuksen omaan sanaan: »Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.» (Joh. 14:23) Vanhassa liitossa Herra oli lähellä huutavia, uudessa liitossa Hän tulee asumaan rakastavan sydämeen. Läheisyys saa uuden syvyyden Kristuksessa.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Älä etsi Herraa kaukaa, mitä Hän on tehnyt lähelle. Joskus uskovan suurin kiusaus on ajatella, että Jumala on jossakin ylhäällä, etäällä, tavoittamattomissa. Päivän jae sanoo päinvastaista. Hän on lähellä, niin lähellä kuin huuto sydämestä kantaa. Sinun ei tarvitse kiivetä taivaaseen löytääksesi Hänet. Sinun tarvitsee vain huutaa Häntä.

Tule sellaisena kuin olet, tule totuudessa. Älä rakenna rukousta, joka kuulostaa hurskaalta mutta peittää sydämen todellisen tilan. Herra ei kuule sanoja, Hän kuulee sydäntä. Särjetty sydän on Hänen edessään yhtä otollinen kuin ylistävä sydän, kunhan se on rehellinen. Totuudessa huutaminen on lupa olla heikko Hänen edessään.

Luota siihen, että huuto kantaa. Jesajan lupaus kantaa: »sinä huudat, ja hän sanoo: 'Katso, tässä minä olen'.» Hänen vastauksensa ei aina ole se, mitä odotat, Hänen läsnäolonsa on aina se, mitä lupaa. Tässä minä olen. Tämä lause on rukouksen suurin palkka.

Herra, kiitos siitä, että olet lähellä. Kiitos, ettei sinun läheisyytesi ole palkinto vahvoille vaan turva särjetyille. Opeta meidät huutamaan sinua totuudessa, ilman naamioita, ilman kahta sydäntä. Tule asumaan meihin Jeesuksen Kristuksen kautta ja anna meidän kuulla vastauksesi: tässä minä olen. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.