12. helmikuuta

Yksi jae, kaksi puolta

Johannes kirjoittaa kirjettään seurakunnalle, joka on ollut vaarassa joutua harhaopin ahdistamaksi. Osa opettajista oli alkanut väittää, ettei heissä ole syntiä. Tähän tilanteeseen vanha apostoli laskee yhden lauseen, joka on kantanut uskovia siitä päivästä lähtien: »Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.»

Jakeessa on kaksi puolta. Toisella puolella on ihminen, joka tunnustaa. Toisella puolella on Jumala, joka antaa anteeksi ja puhdistaa. Tunnustus ei ole maksu, joka ostaa anteeksiannon. Tunnustus on avoin käsi, joka ottaa vastaan sen, mikä on jo Kristuksessa valmistettu.

Huomaa, mihin Johannes lupauksen perustaa. Ei ihmisen ansioon, ei tunnustuksen täydellisyyteen, vaan Jumalan omaan luonteeseen. Hän on uskollinen, hän on vanhurskas. Sama uskollisuus, jonka Paavali nostaa esiin korinttilaisille: »Jumala on uskollinen, hän, jonka kautta te olette kutsutut hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, yhteyteen.»

Salaaminen ja tunnustaminen

Sananlaskut 28:13 asettaa kaksi tietä rinnakkain: »Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.» Salaaminen ei poista syntiä, se vain piilottaa sen ihmiseltä itseltään. Tunnustaminen tuo sen valoon, missä se voidaan käsitellä.

Daavid tunsi tämän tien molemmin puolin. Hän oli yrittänyt vaieta, hänen luunsa olivat kuluneet hänen huudossaan kaiken päivää. Sitten hän taipui. Psalmi 32:5 kantaa sen hetken: »Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani; minä sanoin: »Minä tunnustan Herralle rikokseni», ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani. Sela.»

Sela on tauko. Pysähdys. Daavid jää tähän hetkeen seisomaan, sillä siinä tapahtui jotain, mitä hän ei itse pystynyt tekemään. Hän tunnusti, Jumala antoi anteeksi. Tunnustus oli lyhyt, anteeksianto oli täydellinen.

Nehemia rukoili saman tien kansansa puolesta pakkosiirtolaisuuden raunioissa: »tunnustaen israelilaisten synnit, jotka me olemme tehneet sinua vastaan; sillä minäkin ja minun perhekuntani olemme syntiä tehneet.» Hän ei sulkenut itseään tunnustuksen ulkopuolelle. Tunnustus alkaa aina omasta sydämestä, ei toisen sormella osoittamisesta.

Anteeksianto ja puhdistus

Johannes ei jätä lupausta yhden sanan varaan. Hän sanoo kaksi asiaa: antaa anteeksi ja puhdistaa. Anteeksianto poistaa syyllisyyden. Puhdistus poistaa saastutuksen. Toinen koskee asemaa Jumalan edessä, toinen koskee sisäistä tilaa.

Jeremia oli nähnyt saman lupauksen jo ennen ristiä. Herra puhui hänen kauttaan: »Ja minä puhdistan heidät kaikista heidän pahoista teoistansa, joilla he ovat rikkoneet minua vastaan, ja minä annan anteeksi kaikki heidän pahat tekonsa.» Hesekiel kuuli saman äänen vielä konkreettisemmin: »Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte.»

Daavidin huokaus 51. psalmissa kantaa saman kaipauksen: »Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni.» Hän tiesi olevansa syvempi kuin tekonsa. »Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.» Synti ei ole vain teko, joka pestään pois, se on tila, jota varten tarvitaan puhdistus.

Tämä puhdistus on Kristuksessa täytetty. Johannes oli kirjoittanut jakeen 7 juuri ennen tätä: »jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.» Veri puhdistaa, tunnustus avaa sydämen sille puhdistukselle.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Älä jää syntisi kanssa pimeään. Salaaminen vie voiman, tunnustaminen vapauttaa. Sinun ei tarvitse ratkaista syntiäsi itse ennen kuin tulet Jumalan eteen. Tule sellaisena kuin olet, sano se ääneen hänelle, joka jo tietää. Tunnustus ei kerro Jumalalle mitään uutta, se kertoo sinulle, että pidät totuutta totuutena.

Älä epäile anteeksiantoa, jonka hän lupaa. Lupaus ei lepää sinun ansiossasi, vaan hänen uskollisuudessaan. Hän on uskollinen, hän on vanhurskas. Hänen luonteensa takaa sen, että tunnustettu synti todella annetaan anteeksi. Paavali sanoo varmuuden sanan: »Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.»

Anna puhdistuksen mennä syvälle. Anteeksianto pyyhkii velan, puhdistus uudistaa sydämen. Älä tyydy vain siihen, että pääset rangaistuksesta. Pyydä, että Hän puhdistaisi sinut kaikesta vääryydestä, myös siitä, mitä et itse vielä näe. Hän tekee sen, sillä Hän on luvannut sen tehdä.

Herra, tulen eteesi avoimin käsin. Tunnustan sinulle syntini, en peitä pahoja tekojani. Kiitos, että olet uskollinen ja vanhurskas, että Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa minut kaikesta synnistä. Anna minulle armo elää valkeudessa ja tunnustaa nopeasti, kun lankean. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.