9. helmikuuta

Viides autuaaksijulistus

Jeesus istuu vuorella ja avaa suunsa. Hänen ympärillään on joukko, joka tuntee Mooseksen lain ulkoa, mutta ei tunne armoa kotonaan. Hän julistaa autuaaksi ne, joita maailma ei autuaiksi sano: hengessään köyhät, murheelliset, hiljaiset, vanhurskautta isoavat. Viidentenä Hän sanoo: »Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden.»

Jakeessa on kaksi puolta, jotka eivät irtoa toisistaan. Edellä on luonne, laupias sydän. Perässä on lupaus, laupeuden saaminen. Jeesus ei opeta tässä kauppaa, jossa ihminen ostaa Jumalan armon omilla teoillaan. Hän kuvaa todellisuutta, jossa laupeuden saanut sydän ei voi olla sitä jakamatta, ja jossa jakamaton sydän paljastaa, ettei ole vielä todella ottanut vastaan.

Mistä laupeus syntyy

Laupeus ei nouse ihmisen omasta hyväsydämisyydestä. Se syntyy siitä, että ihminen on itse saanut. Paavali kirjoittaa tämän selvästi efesolaisille: »Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut.»

Sana niinkuin kantaa koko kristillisen etiikan painon. Emme ole laupiaita tyhjästä, vaan vastauksena. Heti perään Paavali jatkaa: »Olkaa siis Jumalan seuraajia, niinkuin rakkaat lapset.» Lapsi oppii kotonaan sen, mikä Isässä on. Laupeus on Isän luonne, ja Hänen lapsensa kasvavat saman luonteen kantajiksi.

Kolossalaiskirjeessä tämä luonne saa pukeutumisen muodon: »Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen.» Laupeus on vaate, joka puetaan päälle joka aamu uudestaan, ei tunne, joka tulee ja menee.

Anteeksiannon vakava puoli

Samassa vuorisaarnassa Jeesus opetti opetuslapsiaan rukoilemaan anteeksiantoa. Heti rukouksen jälkeen Hän pysähtyy yhden ainoan kohdan äärelle ja varoittaa: »Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.»

Tämä on yksi koko Vuorisaarnan vakavimmista lauseista. Jeesus avaa myöhemmin sen sydämen vertauksella armottomasta palvelijasta. Kuningas oli antanut anteeksi kymmenentuhannen leiviskän velan, palvelija ei suostunut antamaan anteeksi sadan denaarin velkaa. Kuningas sanoo: »Eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?» Vertaus päättyy painavasti: »Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi.»

Jaakob tiivistää saman varoituksen yhteen lauseeseen: »Sillä tuomio on laupeudeton sille, joka ei ole laupeutta tehnyt; laupeudelle tuomio koituu kerskaukseksi.» Sydän, joka pitää kiinni omasta vääryydestään toista kohtaan, paljastaa, ettei se ole vielä ymmärtänyt, kuinka paljon sille itselleen on annettu anteeksi.

Ylhäältä tuleva viisaus

Daavid lauloi jo Vanhassa testamentissa saman lain: »Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta kohtaan nuhteeton.» Jumala kohtaa ihmistä sillä mitalla, jolla ihminen kohtaa lähimmäistään. Ei siksi, että Jumala olisi kostonhimoinen, vaan siksi, että armon vastaanottaminen avaa sydämen, joka oli sulkeutunut.

Jaakob kuvaa ylhäältä tulevaa viisautta sanoilla, joista yksi nousee tähän jakeeseen kirkkaasti: »Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele.» Laupeus on taivaallisen viisauden tuntomerkki, ei maallisen ovelan.

Jeesus vie tämän pisimmilleen Luukkaan evankeliumissa: »Vaan rakastakaa vihollisianne ja tehkää hyvää ja lainatkaa, toivomatta saavanne mitään takaisin; niin teidän palkkanne on oleva suuri, ja te tulette Korkeimman lapsiksi, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille.» Korkeimman lapseus tunnistetaan tästä, ei verikokeesta vaan sydämen liikkeestä silloin, kun toinen ei sitä ansaitse.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Muista, kuinka paljon olet itse saanut. Laupeus toista kohtaan kuihtuu silloin, kun unohdat, mistä sinut itsesi on kannettu pois. Pysähdy. Katso ristille. Velkasi oli kymmenentuhatta leiviskää, eikä yhtään siitä jäänyt jäljelle. Tästä muistamisesta nousee voima antaa anteeksi sata denaaria, jonka veli on sinulle velkaa.

Älä viivytä anteeksiantoa. Sydämeen jäänyt katkeruus kovettuu nopeasti, päivä päivältä se kasvaa raskaammaksi. Älä odota, että toinen ansaitsee, älä odota, että tunne muuttuu ensin. Jeesus ei lupaa sinulle tunteen muutosta, Hän kutsuu sinua tahdon tekoon. Tunne seuraa kun teet sen, mihin Hän sinut kutsuu.

Laupeus saa laupeuden. Tämä on lupaus, ei uhkaus. Sinä päivänä, jona seisot tuomioistuimen edessä, sinun ei tarvitse pelätä, jos olet jakanut sitä armoa, jonka itse olet saanut. Laupeudelle tuomio koituu kerskaukseksi, Jaakob sanoo. Laupias sydän on Kristuksen oman sydämen kaiku omassa rinnassasi.

Herra Jeesus, sinä olit minua kohtaan laupias silloin, kun en sitä ansainnut. Anna minun muistaa se tänään niin syvästi, että saan jakaa samaa armoa eteenpäin. Pehmitä sydäntäni siellä, missä se on kovettunut. Opeta minua antamaan anteeksi sydämestäni, niin kuin sinä olet minulle antanut. Sinun nimessäsi.

Aamen.