7. helmikuuta

Todistus, joka ei jätä epäilylle tilaa

Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen viidennen luvun keskelle lauseen, joka kantaa koko evankeliumin painon: »Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.» Tämä ei ole pohdintaa Jumalan rakkauden olemuksesta, vaan osoitus siitä, missä rakkaus tuli näkyväksi. Sana »osoittaa» on apostolin valinta. Hän ei sano Jumalan puhuneen rakkaudestaan, vaan näyttäneen sen.

Rakkaus, josta maailma yleensä puhuu, vaatii ensin syyn. Joku on ansainnut sen, joku on tehnyt itsensä rakastettavaksi, joku on osoittautunut sen arvoiseksi. Paavali kääntää tämän järjestyksen ympäri. Rakkaus tuli silloin, kun mitään ansiota ei ollut. Edellinen jae sanoo saman vielä terävämmin: »Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä.»

Tämä on evankeliumin ydin, jota inhimillinen ymmärrys ei tavoita ilman ilmestystä. Ihminen ei muuttunut ensin rakastettavaksi ja saanut sitten Jumalan rakkauden. Hänet rakastettiin keskellä syntiään, keskellä jumalattomuuttaan, keskellä heikkouttaan. Vasta rakkauden vastaanottaminen alkoi muuttaa häntä.

Suurempaa rakkautta ei ole

Jeesus määritteli itse rakkauden ylimmän mitan. »Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä.» Tämä sana on jo itsessään korkein. Paavali kuitenkin näyttää, että Kristus meni vielä pidemmälle. Hän ei kuollut ystäviensä edestä, vaan vihollistensa, ei vanhurskaiden edestä, vaan syntisten.

Johannes kirjoittaa saman totuuden omin sanoin: »Siinä on rakkaus, ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.» Rakkauden lähtö ei ollut meidän sydämessämme, vaan Hänen. Me emme nousseet etsimään Jumalaa, Jumala laskeutui etsimään meitä.

Jesaja näki tämän vuosisatoja ennen ristiä: »Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.» Ristin tapahtuma ei ollut sattuma, vaan ikuisuudesta valmistettu tie. Jumala kantoi itse sen, mitä me emme voineet kantaa.

Vanhurskas vääräin puolesta

Pietari avaa saman salaisuuden kahdella terävällä sanaparilla: »Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö.» Vanhurskas vääräin puolesta. Tässä on koko evankeliumi tiivistettynä. Syyttömän kuolema syyllisten sijaan, puhtaan veri saastuneiden tähden, ainoan ihmiset Jumalan luokse johdattavan tien avaaminen.

Kristus ei kuollut osoittaakseen, että synti ei ole vakavaa. Hän kuoli juuri siksi, että synti on niin vakavaa, ettei sitä voitu pyyhkiä millään vähemmällä. Roomalaiskirje 4:25 sanoo: »Joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden.» Risti ja ylösnousemus kuuluvat yhteen. Edellinen poistaa syyllisyyden, jälkimmäinen avaa elämän.

Johannes tiivistää koko Jumalan suunnitelman yhteen lauseeseen: »Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.» Tämän jakeen jokainen sana kantaa painoa. Niin rakastanut. Antoi. Ainokaisen. Ettei yksikään hukkuisi.

Armon ylenpalttinen runsaus

Paavali ei jätä ristin tapahtumaa menneisyyteen. Hän näyttää, mihin se tähtää. Efesolaiskirjeessä hän kirjoittaa: »Osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa.» Risti ei ole päätepiste, vaan ovi, josta avautuu ikuisuus täynnä armoa.

Sama apostoli jatkaa: »Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi.» Armo ei loppunut anteeksiantamukseen, se jatkuu viisaudessa, ymmärryksessä, koko elämän muodostumisessa Kristuksen kaltaiseksi. Risti aukaisee oven, jonka takana on ikuinen yhteys.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Älä mittaa Jumalan rakkautta omilla teoillasi. Jos rakkaus annettiin silloin, kun olit syntinen, se ei ole kiinni sinun nykyisestä suorituksestasi. Hän rakasti sinua ennen kuin tiesit Hänestä mitään. Hänen rakkautensa perustuu Hänen luonteeseensa, ei sinun ansioosi. Tämä ei vapauta synnistä, se vapauttaa siitä pelosta, että Jumala jollain hetkellä lakkaisi rakastamasta.

Ota vastaan ristin todistus juuri tänään. Risti ei ole vain historiallinen tapahtuma, se on jokaisen päivän peruskivi. Kun epäilet, palaa siihen. Kun lankeat, palaa siihen. Kun olet voimaton, palaa siihen. Siellä Jumala on osoittanut, ei sanonut, vaan osoittanut, kuinka paljon Hän sinua rakastaa.

Anna rakkauden kuljettaa eteenpäin. Johannes kirjoittaa: »Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme; meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä.» Vastaanotettu rakkaus ei pysähdy meihin. Se virtaa eteenpäin niihin, jotka kohtaamme. Näin seurakunta elää maailmassa, ei oman voimansa vaan saamansa rakkauden varassa.

Herra, kiitos siitä, että osoitit rakkautesi silloin, kun olin kaukana sinusta. Kiitos Kristuksesta, joka kuoli puolestani, kun en sitä ansainnut. Anna minun tänään levätä tämän rakkauden alla, antaa sen pesemäksi tulleen sydämeni tulla myös sen kuljettamaksi niitä kohti, jotka tarvitsevat samaa armoa. Jeesuksen Kristuksen, ainoan Vapahtajan, nimessä.

Aamen.