5. helmikuuta

Kutsu, joka kantaa kaiken painon

Pietari kirjoitti kirjeensä hajaannuksessa eläville uskoville. He olivat vainottuja, vieraana omissa kaupungeissaan, monet jättäneet kotinsa ja omaisuutensa Kristuksen tähden. Tähän tilanteeseen vanha kalastaja, joka itsekin oli joutunut kohtaamaan oman pelkonsa ja epäonnistumisensa, kirjoittaa lauseen, joka on jäänyt seurakunnan sydämeen kahdeksi tuhanneksi vuodeksi: »heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen».

Pietari ei keksinyt tätä kehotusta itse. Hän lainasi sitä Vanhasta testamentista, Daavidin psalmista: »Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua» (Ps. 55:22). Saman sanan kuuli pakolainen kuningas vainojensa keskellä, sen kuulee pakolainen seurakunta Pietarin kirjeessä, sen kuulee jokainen lukija tänäänkin. Murhe on yhteinen, lupaus on yhteinen.

Heittäminen on tekoa

Sana, jota Pietari käyttää, ei tarkoita murehtimisen vähittäistä hellittämistä. Se tarkoittaa heittämistä, samalla sanalla kuvataan vaatteen heittämistä aasin selkään, kun Jeesus ratsasti Jerusalemiin. Murheen heittäminen on konkreettinen teko, ei tunne, joka odottaa olojen muuttumista. Sitä tehdään silloinkin, kun sydän vielä vapisee.

Paavali sanoo saman asian toiselta puolelta: »Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi» (Fil. 4:6). Murehtimisen vastakohta ei ole välinpitämättömyys, vaan rukous. Murheen heittäminen tapahtuu sanoissa, jotka osoitetaan Hänelle, joka kuulee. Daavid kirjoittaa toisaalla: »sinä päivänä, jota minä pelkään, minä turvaan sinuun» (Ps. 56:3). Pelko ei estä turvaamasta, se on syy turvata.

Heittäminen tarkoittaa myös sitä, että käsi avataan. Niin kauan kuin sormet pitävät kiinni kuormasta, sitä ei voi luovuttaa kenellekään toiselle. Tämä on monelle vaikeinta. Murhe on tullut tutuksi, se on muotoutunut sydämen muotoon, sen kantaminen on tullut osaksi omaa identiteettiä. Pietari kutsuu pois siitä. Avaa käsi, päästä irti, anna sen mennä Hänelle, joka pitää.

Hän pitää teistä huolen

Lauseen perustelu on lyhyt, mutta se kantaa koko taakan: »sillä hän pitää teistä huolen». Jeesus opetti samaa Vuorisaarnassa. Hän osoitti taivaan lintuja ja kysyi: »eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?» (Matt. 6:26). Linnut eivät huolehdi, ne saavat ravintonsa. Ne eivät ole rakkaampia Jumalalle kuin sinä.

Jeesus jatkoi: »älkää murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa» (Matt. 6:34). Huominen on jo Hänen kädessään. Tämän päivän vaiva on tämän päivän kokoinen, sen yli ei tarvitse kantaa. Murehtiminen huomisesta lisää kuormaa, jota ei vielä ole olemassa.

Heprealaiskirje liittää huolenpitoon vielä yhden lupauksen: »hän itse on sanonut: 'En minä sinua hylkää enkä sinua jätä'» (Hepr. 13:5). Tästä syntyy rohkeus, jonka kirjoittaja sanoo seuraavassa jakeessa: »Niin että me turvallisin mielin sanomme: 'Herra on minun auttajani, en minä pelkää; mitä voi ihminen minulle tehdä?'» Murheen heittäminen ei jätä lukijaa tyhjäkätiseksi, se antaa hänelle Herran auttajakseen.

Etsikää ensin

Jeesus antoi myös järjestyksen, jossa huolenpidon lupaus toteutuu: »etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan» (Matt. 6:33). Murhe asettuu paikalleen silloin, kun sydän on suunnattu oikein. Valtakunta tulee ensin, tarpeet seuraavat. Tämä ei ole vaihtokauppa Jumalan kanssa, vaan sisäinen järjestys, jossa lapsi luottaa Isän huolenpitoon eikä pyri itse hankkimaan sitä, mikä kuuluu Isän vastuulle.

Daavid sanoo Psalmissa 37:5: »Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee». Tien luovuttaminen on samaa heittämistä kuin Pietarin sana. Se ei ole passiivisuutta, vaan luottamuksen aktiivinen teko. Sitä seuraa lupaus, joka ei petä: kyllä hän sen tekee.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Älä kanna sitä, mitä ei ole tarkoitettu sinun harteillesi. Joka aamu nousee uusia murheita, joitakin pieniä, joitakin niin suuria, että ne tuntuvat täyttävän koko sydämen. Pietari ei rajaa kokoa eikä laatua. Hän sanoo kaikki. Pieni murhe omasta päivästä, suuri murhe rakkaastasi, hiljainen murhe, jolle et osaa antaa nimeä, kaikki kuuluvat samalle Isälle.

Heitä, älä vain harkitse heittämistä. Murhe ei lähde pohtimalla. Se lähtee silloin, kun se sanotaan ääneen Hänelle, kirjoitetaan rukouksena, lasketaan Hänen jalkojensa juureen. Tee se konkreettisesti tänään. Nimeä murhe, anna se Herralle, kiitä Häntä siitä, että Hän on jo ottanut sen vastaan.

Lepää huolenpidon päällä, älä etsi sitä uudelleen omille hartioillesi. Sen jälkeen kun olet heittänyt, älä mene uudestaan kantamaan. Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita, Hänen korvansa kuulevat huudon (Ps. 34:15). Sinä olet nähty, sinä olet kuultu, sinä olet pidetty. Hän pitää teistä huolen, se on lupaus, joka kestää tämän päivän ja huomisen.

Herra, opeta minua heittämään murheeni Sinun päällesi enkä vain kantamaan niitä yksin. Avaa käteni, jotta voin päästää irti siitä, mikä ei kuulu minun harteilleni. Anna minun levätä Sinun huolenpitosi varassa, kun pelko nousee, kun huominen näyttää tuntemattomalta, kun voimani loppuvat. Kiitos, ettet hylkää etkä jätä. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.