3. helmikuuta

Pelkkänä ilona koetuksissa

Jaakob kirjoitti kirjeensä hajaannuksessa eläville juutalaiskristityille, jotka olivat joutuneet pakenemaan kotikaupungeistaan vainon tähden. Heidän elämäänsä leimasi epävarmuus, köyhyys ja jatkuvat vaikeudet. Tähän tilanteeseen Jaakob ei lähetä lohduttavia sanoja olosuhteiden muuttumisesta, vaan jotain paljon syvempää.

Heti kirjeen alkuun nousee kehotus, joka pysähdyttää lukijan: »Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin, tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä.» Sanat eivät kuulosta ensi lukemalta luonnollisilta. Ilo ja kiusaus eivät tavallisesti mahdu samaan lauseeseen.

Jaakob ei kehota tuntemaan iloa kiusauksesta itsestään. Hän ei sano, että vaikeus olisi hyvä asia sinänsä. Kreikan sana, joka käännetään »pelkkänä ilona», tarkoittaa kokonaista, jakamatonta iloa. Ilo nousee siitä, mitä koetus saa aikaan, ei siitä, miltä koetus tuntuu.

Uskon koettelu rakentaa kestävyyttä

Pietari kirjoittaa hajaannuksen seurakunnille samasta todellisuudesta: »Sentähden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa.» Hän käyttää samaa ilmaisua, »moninaisissa kiusauksissa», jonka Jaakob nostaa esiin. Koetus on aikamääräinen, ilo on perustaltaan kestävä.

Pietari jatkaa: »Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe, ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla.» Tämä ilo ei perustu olosuhteisiin vaan suhteeseen. Se ei katso sitä, mitä silmä näkee, vaan sitä, kenen kanssa kuljetaan.

Paavali avaa saman ketjun roomalaiskirjeessä: »me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa.» Ahdistus ei ole tien pää vaan välivaihe. Sen kautta syntyy kärsivällisyys, joka ei ole passiivista odottamista vaan aktiivista kestämistä, joka taas synnyttää toivoa, mikä ei petä.

Jaakob palaa samaan teemaan saman luvun jakeessa 12: »Autuas se mies, joka kiusauksen kestää, sillä kun hänet on koeteltu, on hän saava elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka häntä rakastavat!» Kestäminen ei ole pelkkä luonnehäive, se on tie elämän kruunuun, joka on Herran lupauksen sinetti rakastavalle sydämelle.

Voima heikkoudessa

Paavali kävi läpi oman koetuksensa, jonka hän nimitti »lihaansa annetuksi pistimeksi». Kolme kertaa hän rukoili sen poistamista. Vastaus, jonka hän sai, kantaa kaikkia uskovia tänään: »Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.»

Tästä Paavali oppi sen, mitä ei voi oppia kirjasta: »Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.» Heikkous ei ole esteenä Kristuksen voimalle, se on astia, johon Hänen voimansa kaadetaan. Tämä on sama ilo, josta Jaakob puhuu, ilo siitä, että koetus paljastaa sen, mikä on aitoa.

Jeesus itse opetti tämän totuuden Vuorisaarnan autuuksissa: »Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta.» Hän jatkoi: »Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa.» Iloon kutsutaan juuri sinä päivänä, jolloin maailman silmissä olisi syytä murehtia. Tämä ei ole nauru hammasta purren, vaan ilo, joka nousee toisesta lähteestä kuin olosuhteet.

Paavali kirjoittaa filippiläisille saman vahvistuksen: »Sillä teidän on suotu, Kristuksen tähden, ei ainoastaan uskoa häneen, vaan myös kärsiä hänen tähtensä.» Kärsiminen Kristuksen tähden on lahja, ei rangaistus. Se on osallisuutta Hänen tiellään, joka kuljettaa lähemmäksi Häntä.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Älä etsi iloa olosuhteistasi. Jaakob ei käske sinua olemaan iloinen kiusauksesta, hän käskee pitämään pelkkänä ilona sitä, mitä koetus saa sinussa aikaan. Koetus paljastaa uskon todellisuuden, vahvistaa sitä, syventää juuria. Tämä on ilon todellinen perusta, joka kestää senkin päivän, jolloin kaikki näkyvä puhuu vastaan.

Anna kärsivällisyyden tehdä työtään. Kärsivällisyys ei kasva nopeissa ratkaisuissa vaan pitkissä odotuksissa. Älä yritä lyhentää tietä, jonka Jumala on sinulle valinnut. Hän rakentaa sinussa jotain pysyvää sen kautta, mikä tuntuu kestävän liian kauan. Lopussa on elämän kruunu, välissä on koetus, joka muovaa sinua Hänen kuvakseen.

Herra, opeta meidät näkemään koetustemme keskellä se, mitä sinä olet niissä rakentamassa. Anna meille uskon kestäväisyyttä silloin, kun olosuhteet pyytävät meitä luovuttamaan. Täytä sydämemme sillä ilolla, joka ei nouse näkyvästä vaan sinun läsnäolostasi. Tee meistä niitä, jotka kestävät loppuun saakka. Jeesuksen Kristuksen, ainoan Herramme, nimessä.

Aamen.