2. helmikuuta

Daavidin huuto ahdingossa

Psalmi 86 on Daavidin rukous. Sen yläpuolelle on kirjoitettu yksinkertainen otsake: Daavidin rukous. Sen sisällä kulkee miehen ääni, joka huutaa apua keskellä vihollistensa ahdistusta. Daavid sanoo itsestään olevansa kurja ja köyhä, hän pyytää Herraa kallistamaan korvansa ja vastaamaan.

Juuri tähän rukoukseen, kesken hädän ja huudon, Daavid asettaa lauseen, joka kantaa koko psalmin painopisteen: »Mutta sinä, Herra, olet laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen, suuri armossa ja totuudessa.» Rukoilija ei aloita omasta tilastaan, hän nojaa siihen, kuka Jumala on.

Sana mutta avaa jakeen kuin oven. Ympärillä kaikki on yhtä, sinä, Herra, olet toista. Vihollinen on julma, sinä olet laupias. Maailma on lyhytmielinen, sinä olet pitkämielinen. Ihminen pettää, sinä olet totuus. Tämä yksi pieni sana kantaa koko uskon ytimen.

Nimi, joka kaikuu Siinailta asti

Daavidin sanat eivät synny tyhjästä. Hän toistaa sitä, mitä Herra itse julisti Moosekselle Siinain vuorella. Toisen Mooseksen kirjan luvussa 34 Jumala kulki Mooseksen ohi ja huusi oman nimensä, oman luonteensa. Laupias, armahtavainen, pitkämielinen, suuri armossa ja totuudessa. Tämä on Jumalan oma kuvaus itsestään.

Tämä sama tunnustus toistuu psalmeissa kerta toisensa jälkeen. »Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.» (Ps. 103:8) »Herra on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja suuri armossa.» (Ps. 145:8) Israelin uskon sydämessä asuu yksi tunnustus, jota kansa toistaa sukupolvesta toiseen.

Nehemia rukoilee saman tunnustuksen kanssaan kapinan jälkeen: »Mutta sinä olet anteeksiantava Jumala, armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja suuri armossa: sinä et heitä hyljännyt.» (Neh. 9:17) Joel huutaa saman kansalle, joka tarvitsee parannusta: »sillä hän on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja armosta rikas.» (Joel 2:13)

Armo ja totuus tapaavat toisensa

Jakeen viimeisessä sanaparissa lepää salaisuus, jonka ympärillä koko Raamattu liikkuu. Armo ja totuus. Nämä eivät ole toistensa vastakohtia, vaikka ihmisen mielessä ne usein joutuvat vastakkain. Totuus paljastaa synnin, armo peittää sen. Totuus tuomitsee, armo vapauttaa. Jumalassa nämä kaksi eivät repäise toisiaan rikki, ne syleilevät toisiaan.

Psalmi 85 kuvaa tämän kohtaamisen kuvalla, joka kantaa läpi vuosisatojen: »Armo ja totuus tapaavat toisensa täällä, vanhurskaus ja rauha antavat suuta toisillensa.» Tämä kohtaaminen tapahtuu täydellisesti Golgatalla. Ristillä totuus synnistä lausutaan loppuun asti, samalla ristillä armo kannetaan loppuun asti.

Paavali kirjoittaa efesolaisille tämän saman totuuden uuden liiton sanoin: »Mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut.» (Ef. 2:4) Hieman myöhemmin hän jatkaa: »Osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa.» (Ef. 2:7)

Vanhan testamentin tunnustus ei jäänyt sanaksi paperilla. Se sai ruumiin, kasvot, nimen. Jeesus Kristus on laupias ja armahtavainen Jumala lihaksi tulleena. Hänessä armo ja totuus tulivat (Joh. 1:17). Efesolaiskirje 1:7 sanoo: »Jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.»

Mitä tämä puhuu meille tänään

Lähesty Jumalaa sen perusteella, kuka Hän on, älä sen, mitä olet itse tehnyt. Daavid huusi avukseen omaa kurjuuttaan, hän nojasi siihen, kuka Herra on. Sinun pääsysi armon eteen ei lepää sinun ansiosi varassa. Se lepää sen päällä, että Jumala on laupias, armahtavainen, pitkämielinen, suuri armossa ja totuudessa.

Älä pelkää totuutta, joka asuu armossa. Joel kutsui kansaa: »Reväiskää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne, ja kääntykää Herran, teidän Jumalanne, tykö.» Totuus synnistä ei ole sinun tuomiosi, jos käännyt. Se on portti armoon. Jumala, jonka eteen sinä tulet, on sama Jumala, joka on halunnut laupeuteen aina (Miika 7:18).

Aseta toivosi Hänen runsauteensa. Psalmi 130:7 sanoo: »Pane toivosi Herraan, Israel. Sillä Herran tykönä on armo, runsas lunastus hänen tykönänsä.» Armoa ei ole Herran tykönä niukasti. Hänen tykönään on runsas lunastus. Mitä tahansa kannat tänä aamuna, kanna se sen Jumalan eteen, joka on rikas laupeudesta.

Herra, sinä olet laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen, suuri armossa ja totuudessa. Kiitos, että et ole muuttunut, vaikka me olemme. Avaa silmämme näkemään sinun runsautesi siellä, missä mielemme näkee vain vajavuuden. Anna armon ja totuuden kohdata meissä niin kuin ne kohtasivat Kristuksen rististä. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.