1. helmikuuta

Rakkauden virsi

Paavali kirjoittaa Korintin seurakunnalle, joka oli rikkaasti varustettu hengellisillä lahjoilla, mutta köyhä rakkaudessa. Heidän keskellään oli riitaa, vertailua, kerskailua omista lahjoista, halveksuntaa toisia kohtaan. Juuri tähän tilanteeseen Paavali asettaa kolmannentoista luvun, jota on kutsuttu rakkauden virreksi.

Päivän jae ei ole runollinen ihanne, joka kuvaa rakkautta jonain etäisenä kauniina ajatuksena. Se on yhdeksän konkreettista toteamusta siitä, miltä rakkaus näyttää arjessa, siellä missä ihmiset elävät yhdessä, hiertyvät toisiaan vasten, joutuvat ottamaan ja antamaan anteeksi. »Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa.»

Pitkämielinen ja lempeä

Pitkämielisyys on rakkauden ensimmäinen tuntomerkki. Kreikan sana tarkoittaa kirjaimellisesti pitkää henkeä, hidasta vihastumaan. Se on Jumalan oma luonne, sama jonka Mooses kuuli Siinain vuorella. Pitkämielinen ei reagoi ensimmäiseen ärsykkeeseen, hän antaa tilaa toiselle, sietää keskeneräisyyttä, kantaa hitaasti.

Lempeys kulkee pitkämielisyyden rinnalla. Pitkämielisyys kestää, lempeys hyväntahtoisesti toimii. Paavali liittää saman ominaisuuden Hengen hedelmään: »Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.» Nämä eivät ole erillisiä hyveitä, vaan saman elämän eri puolia. Missä Pyhä Henki asuu, siellä alkaa kasvaa lempeyttä ihmistä kohtaan, joka ei sitä ansaitse.

Paavali toistaa kutsun Kolossalaiskirjeessä: »Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen.» Pukeutuminen on tahdon teko. Rakkaus ei ole vain tunne, joka tulee ja menee, se on vaate, joka puetaan päälle joka aamu.

Mitä rakkaus ei tee

Paavali listaa, mitä rakkaus ei ole. Kateus, kerskailu, pöyhkeily, sopimaton käytös, oman edun etsiminen, katkeroituminen, pahan muistelu. Nämä eivät ole pieniä vikoja, ne ovat lihan tekoja, joista Paavali varoittaa Galatalaisille: »Kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.»

Erityisen tarkasti jae sanoo, ettei rakkaus etsi omaansa. Tämä on yksi koko Uuden testamentin keskeisimpiä mittareita. Paavali toistaa saman aiemmin samassa kirjeessä: »Älköön kukaan katsoko omaa parastaan, vaan toisen parasta.» (1. Kor. 10:24) Filippiläisille hän kirjoittaa: »Ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne.»

Tämä mieli ei nouse meistä itsestämme. Paavali jatkaa: »Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli.» Kristus on rakkauden mitta. Hän, joka oli Jumalan muodossa, ei pitänyt omaansa kiinni, vaan tyhjensi itsensä meidän tähtemme. Rakkaus, jota Paavali kuvaa, on sitä rakkautta, jonka me ensin saimme.

Rakkaus peittää

Pahan muistelematta jättäminen on jae, joka koskettaa monen elämää syvältä. Sananlaskut sanovat lyhyesti: »Viha virittää riitoja, mutta rakkaus peittää rikkomukset kaikki.» Pietari toistaa saman seurakunnalle: »Ennen kaikkea olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras, sillä rakkaus peittää syntien paljouden.»

Peittäminen ei ole vääryyden hyväksymistä eikä totuuden kieltämistä. Se on päätös olla kaivelematta sitä, mikä on jo Kristuksen veressä peitetty. Sananlaskut 17:9 valaisee tätä: »Joka rikkeen peittää, se rakkautta harrastaa; mutta joka asioita kaivelee, se erottaa ystävykset.» Katkeroituminen on rikkeen kaivelemista, palaamista yhä uudelleen samaan haavaan, jotta se ei pääsisi koskaan paranemaan.

Paavali antaa Efesolaisille rakkauden pohjan: »Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut.» Mittapuu on saatu anteeksianto. Jaakob varoittaa toiseen suuntaan: »jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan.»

Mitä tämä puhuu meille tänään

Rakkaus on Hengen hedelmä, ei lihan ponnistus. Jos yrität puristaa pitkämielisyyttä itsestäsi pelkällä tahdolla, väsyt. Hengen hedelmä kasvaa siellä, missä elämä on liitetty viinipuuhun. Pyydä Pyhältä Hengeltä sitä rakkautta, jota et itse pysty tuottamaan. Hän kasvattaa hedelmän aikanaan.

Rakkaus tunnistetaan siitä, mitä se ei tee. Jos haluat tietää, missä kasvuasi tarvitset, lue jae uudelleen hitaasti. Kateus, kerskailu, oman etsiminen, katkeroituminen. Älä tuomitse itseäsi, vaan tuo tunnistettu kohta Herran eteen. Hän, joka aloitti hyvän työn sinussa, vie sen päätökseen.

Rakkaus virtaa siitä, mitä olemme saaneet. Johannes muistuttaa: »Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme.» Et rakasta tyhjästä, vaan siitä täyteydestä, jonka olet Kristuksessa saanut. Mitä syvemmin tunnet hänen rakkautensa, sitä enemmän sinussa on annettavaa toiselle.

Herra Jeesus, sinä olet rakastanut meitä loppuun asti. Kasvata meissä sitä rakkautta, joka on pitkämielinen ja lempeä, joka ei etsi omaansa eikä muistele kärsimäänsä pahaa. Anna meidän pukeutua aamu aamulta sydämelliseen armahtavaisuuteen, jotta voisimme rakastaa toisiamme niin kuin sinä olet meitä rakastanut. Sinun nimessäsi.

Aamen.