26. tammikuuta

Luomakunnan keskeytymätön puhe

Psalmi 19 alkaa Daavidin hämmästyksestä. Hän katsoo taivasta ja näkee, että se julistaa. Hän kuuntelee päivän kulkua ja kuulee saarnan. Toisessa jakeessa hän tiivistää näkemänsä yhteen lauseeseen: »Päivä sanoo päivälle, ja yö ilmoittaa yölle.» Luomakunta puhuu lakkaamatta, vuoro vuorolta, sukupolvi sukupolvelle.

Heprealainen ilmaus on rikkaampi kuin käännös ehtii kantaa. Päivä virtauttaa toiselle päivälle sanansa kuin lähde toiselle, yö antaa toiselle yölle tiedon kuin viesti, joka kulkee käsi kädeltä. Maailma ei ole hetkeksikään hiljaa, se kertoo joka aamu ja joka ilta samaa totuutta: on Luoja, joka on tehnyt nämä, on Herra, jonka kunnia loistaa taivaanvahvuudessa.

Päivän ja yön Herra

Daavid ei kuullut tätä saarnaa sattumalta. Hän tiesi, kenelle päivä ja yö kuuluvat. Toisessa psalmissaan hän tunnustaa: »Sinun on päivä, sinun on yö, sinä valmistit valon ja auringon.» (Ps. 74:16) Aurinko ei nouse omavaltaisesti, kuu ei vaella itse päättämäänsä rataa. Molemmat liikkuvat Luojansa käden alla.

Luomiskertomus avaa saman totuuden alusta asti. »Ja Jumala pani ne taivaanvahvuuteen, paistamaan maan päälle, ja hallitsemaan päivää ja yötä ja erottamaan valon pimeästä. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.» (1. Moos. 1:17–18) Taivaankappaleet ovat palvelijoita, eivät hallitsijoita. Ne tekevät työtään käskystä, joka annettiin ensimmäisellä viikolla.

Vedenpaisumuksen jälkeen Herra vahvisti uudelleen tämän rytmin: »Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylväminen eikä leikkaaminen, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö.» (1. Moos. 8:22) Vuorokauden vaihtelu on liiton merkki. Joka aamu, kun aurinko nousee, Jumala muistaa lupauksensa. Psalmi 136:8 kiittää tästä: »Auringon hallitsemaan päivää, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.»

Kertomus, joka siirtyy eteenpäin

Päivä ja yö eivät pelkästään puhu Jumalan kunniasta tähtien kielellä. Ne ovat myös kuva siitä, kuinka Jumalan teot siirtyvät polvelta polvelle. Hiskia tunnustaa sairasvuoteeltaan noustuaan: »Elävät, elävät sinua kiittävät, niinkuin minä tänä päivänä; isä ilmoittaa lapsillensa sinun totuutesi.» (Jes. 38:19) Yksi sukupolvi puhuu seuraavalle, kuten yksi päivä toiselle.

Aasaf laulaa saman vastuun psalmissaan 78. »Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet, että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.» (Ps. 78:3, 6) Uskon ketju ei katkea, ellei joku sukupolvi vaikene. Päivä ei vaikene päivälle, yö ei vaikene yölle, eikä myöskään uskovan tule vaieta lapsilleen.

Päivän ja yön palvelijat

Matkalaulu Siionin pyhiinvaeltajille nostaa esiin myös toisenlaiset puhujat. »Katso, kiittäkää Herraa, kaikki te Herran palvelijat, jotka öisin seisotte Herran huoneessa.» (Ps. 134:1) Yöllä, kun maailma nukkuu, leeviläiset seisoivat temppelissä ja kohottivat ylistystä. Päivä puhui omalla äänellään, yö palveli omalla rukouksellaan.

Saman psalmin loppu kantaa lupauksen niille, jotka ovat tähän palvelukseen asettuneet: »Herra siunatkoon sinua Siionista, hän, joka on tehnyt taivaan ja maan.» (Ps. 134:3) Sama Luoja, joka pani auringon ja kuun paikoilleen, kumartuu siunaamaan palvelijaansa. Hän ei ole etäinen suunnittelija, vaan läsnä oleva Isä.

Daavid kysyy psalmissa 24: »Kuka on se kunnian kuningas? Hän on Herra Sebaot, hän on kunnian kuningas.» (Ps. 24:10) Tämä on se sama kuningas, jonka kunniaa taivaat julistavat psalmissa 19. Päivä ja yö kantavat hänen nimeään lakkaamatta, portit avautuvat hänen edessään, palvelijat ylistävät häntä yövartiossa.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Pysähdy kuulemaan, mitä päivä sanoo. Aamun valo on saarna, illan hämärä on todistus. Niiden ääni ei vaadi sinulta nopeutta, vaan läsnäoloa. Ota tänään hetki katsoa taivasta, kuunnella tuulen rytmiä, nähdä auringonlasku. Se ei ole ajanhukkaa, se on Jumalan luomakunnan saarnan kuulemista.

Ole sinä se, joka puhuu seuraavalle päivälle. Päivä ei ole vaiti, eivätkä myöskään saa olla ne, jotka tuntevat Herran. Lapsillesi, läheisillesi, niille jotka kulkevat sinun rinnallasi, kerro mitä Herra on tehnyt. Yksi ääni katkeaa, kun se vaikenee. Päivä puhuu päivälle, sinä puhut sukupolvelle, joka tulee perässäsi.

Lepää siinä, että Luoja pitää rytmin yllä. Sinun ei tarvitse pelätä, että aurinko unohtaa nousta huomenna. Sama uskollisuus, joka pitää taivaankappaleet liikkeessä, pitää sinunkin elämäsi käsissään. Herran armo pysyy iankaikkisesti, kuten 136. psalmi yhä uudestaan toistaa.

Herra, sinä joka olet tehnyt taivaan ja maan, opeta minua kuulemaan päivän ja yön saarna. Avaa silmäni näkemään kunniasi luomakunnassa, korvani kuulemaan totuutesi sukupolvien todistuksessa. Anna minunkin puhua seuraavalle päivälle siitä, mitä olen sinusta nähnyt. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.