24. tammikuuta

Matkalla ylös

Psalmi 121 kuuluu matkalaulujen kokoelmaan, viidentoista psalmin sarjaan, jota Israelin pyhiinvaeltajat lauloivat noustessaan Jerusalemiin juhlille. Tie temppelin luo kulki vuoristoa pitkin. Polut olivat kapeita, jyrkät rinteet ympäröivät kulkijaa, kukkuloilla vaani vaara. Rosvot väijyivät tienmutkissa, villipedot kiersivät yöllä, vieraat jumalat oli pystytetty korkeille paikoille houkuttelemaan vaeltajien sydämiä pois Herrasta.

Juuri tästä asetelmasta nousee päivän jae: »Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle apu? Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan.» Pyhiinvaeltaja katsoo edessään kohoavia kukkuloita, näkee niiden uhan, kuulee niiden hiljaisuuden. Sitten hän kääntää katseensa korkeammalle, vuorten yli, Häneen joka on tehnyt sekä vuoret että taivaan niiden yllä.

Kysymys ennen vastausta

On tärkeää huomata, että jae alkaa kysymyksellä. »Mistä tulee minulle apu?» Vaeltaja ei oleta avun lähdettä, hän kysyy sitä. Kysymys nousee aidosta hädästä, näkyvän todellisuuden keskeltä. Vuoret eivät itse anna apua. Niiden huipulla seisovat alttarit eivät kuule huutoa. Korkeudet, joihin ihminen luontaisesti katsoo, jäävät mykiksi.

Jeremia tunsi saman erehdyksen kansansa keskellä. Hän sanoi: »Totisesti, petosta on, mitä kukkuloilta kuuluu, pauhina vuorilla. Totisesti, Herrassa, meidän Jumalassamme, on Israelin pelastus.» (Jer. 3:23) Maailma tarjoaa monia kukkuloita, joilta kuuluu pauhua, lupauksia, ratkaisuja. Vaeltavan sydämen on opittava erottamaan, mistä apu todella tulee.

Psalmi 123:1 jatkaa samaa katseen suuntaamista: »Minä nostan silmäni sinun puoleesi, joka taivaissa asut.» Edellisessä matkalaulussa, Psalmissa 120:1, vaeltaja oli huutanut: »Ahdistuksessani minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle.» Matka on rukouksen matka. Joka askeleella sydän kysyy, joka askeleella Herra vastaa.

Taivaan ja maan tekijä

Vastaus kysymykseen on suurempi kuin kysyjä osasi odottaa. »Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan.» Vaeltaja tarvitsee suojaa yhdellä polulla, yhden yön ajaksi, mutta vastaus tulee Häneltä, joka on tehnyt koko luomakunnan. Pieni hätä saa kohdata suuren Jumalan. Avun mittakaava ei riipu pyytäjän pienuudesta, vaan antajan suuruudesta.

Psalmi 124:8 toistaa saman tunnustuksen sanasta sanaan: »Meidän apumme on Herran nimi, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan.» Psalmi 146:5-6 vahvistaa: »Autuas se, jonka apuna on Jaakobin Jumala, se, joka panee toivonsa Herraan, Jumalaansa, häneen, joka on tehnyt taivaan ja maan, meren ja kaiken, mitä niissä on, joka pysyy uskollisena iankaikkisesti.»

Jesaja avaa saman totuuden vielä syvemmälle: »Etkö tiedä, etkö ole kuullut: Herra on iankaikkinen Jumala, joka on luonut maan ääret? Ei hän väsy eikä näänny, hänen ymmärryksensä on tutkimaton.» (Jes. 40:28) Ihmisen voima ehtyy, vaeltajan jalat väsyvät, sydän heikkenee. Avun antaja ei väsy koskaan. Hän on Se, joka »antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin.» (Jes. 40:29)

Käsi joka tarttuu

Apu ei ole etäinen periaate, se on persoonallinen läsnäolo. Jesaja kuuli Herran sanovan: »Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, tartun sinun oikeaan käteesi, minä sanon sinulle: Älä pelkää, minä autan sinua.» (Jes. 41:13) Tämä on apua, joka tarttuu kädestä. Vaeltaja ei kulje yksin, hänen kätensä on toisen kädessä.

Jeremia tunsi saman kannattelun keskellä vainoaan: »Mutta Herra on minun kanssani niinkuin väkevä sankari.» (Jer. 20:11) Psalmin 46:1 sanoin: »Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva.» Heprealaiskirje kantaa tämän saman varmuuden uuden liiton lapsille: »Niin että me turvallisin mielin sanomme: Herra on minun auttajani, en minä pelkää; mitä voi ihminen minulle tehdä?» (Hepr. 13:6)

Mitä tämä puhuu meille tänään

Nosta silmäsi oikeaan suuntaan. Sinun edessäsi voi olla tänään vuoria, joita et osaa ylittää. Älä jää tuijottamaan kukkuloita itsessään, älä etsi apua niiden huipulta. Nosta katseesi vuorten yli, Häneen, joka teki sekä vuoret että taivaan niiden yläpuolelle. Sinun apusi ei ole olosuhteissasi, sinun apusi on Hänessä, joka on olosuhteittesi yläpuolella.

Kysy rohkeasti, missä avun lähde on. Vaeltaja ei häpeillyt kysymystään. Hän sanoi ääneen: »Mistä tulee minulle apu?» Sinunkin kysymyksesi on tervetullut Jumalan eteen. Maailma tarjoaa monia ääniä, monia korkeuksia. Vain yksi vastaus kantaa loppuun asti. Älä häpeä kysyä, mistä apu tulee, sillä juuri tämä kysymys avaa sydämen oikealle vastaukselle.

Lepää sen tosiasian päällä, kuka auttajasi on. Häneltä, joka teki taivaan ja maan, ei lopu voima sinua kohti. Hän, joka kannatti tähdet paikoilleen, kannattaa sinunkin elämäsi. Hän, joka avasi meret kansansa edessä, avaa tien sinunkin edessäsi. Apu tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan. Tämä riittää tämän päivän matkalle.

Herra, sinä olet tehnyt taivaan ja maan, sinun kätesi kannattaa kaiken. Anna minun tänään nostaa silmäni vuorten yli ja kääntää katseeni sinuun. Tartu oikeaan käteeni, kuten olet luvannut, kuljeta minua matkani askel askeleelta. Sinussa on minun apuni, sinussa on minun turvani. Jeesuksen Kristuksen, ainoan Vapahtajan, nimessä.

Aamen.