21. tammikuuta

Kutsu, joka kantaa läpi vuosisatojen

Matteuksen evankeliumin yhdestoista luku päättyy yhteen Uuden testamentin lempeimmistä kutsuista. Jeesus on juuri puhunut ankarat sanat kaupungeille, jotka eivät ottaneet vastaan Hänen tekojaan. Hän on kiittänyt Isää siitä, että salatut asiat on ilmoitettu lapsenmielisille. Tämän jälkeen Hän kääntyy väsyneiden puoleen, eikä kutsu kuulu ankaruutena vaan lepona.

»Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.» Kutsussa on kolme osaa, jotka kuuluvat yhteen. Tuleminen, kantajan vaihto, leposisältö. Jeesus ei lupaa ensin levottomille kuulijoille kuormien katoamista, vaan kuorman kantajan vaihtumista. Tämä on koko kutsun ydin.

Sana »työtätekeväiset» tarkoittaa heitä, jotka uupuvat omasta ponnistuksestaan. Sana »raskautetut» tarkoittaa heitä, joiden päälle on laskettu painoja, joita he eivät itse ole valinneet. Kutsu kuuluu molemmille, niille jotka ovat uupuneet itsestään, niille jotka ovat uupuneet toisten taakoista. Jeesus ei jätä kumpaakaan ryhmää ulkopuolelle.

Vanha lupaus, uusi täyttymys

Tämä kutsu ei alkanut Galileasta. Sen juuret ulottuvat profeettoihin. Jesaja huusi samaa kutsua omalle sukupolvelleen: »Kuulkaa, kaikki janoavaiset, tulkaa veden ääreen. Tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa ja syökää.» (Jes. 55:1) Pari jaetta myöhemmin profeetta sanoo: »Kallistakaa korvanne ja tulkaa minun tyköni; kuulkaa, niin teidän sielunne saa elää.»

Jeremia muistutti Israelia samasta kutsusta toista kuvaa käyttäen: »Astukaa teille ja katsokaa ja kysykää muinaisia polkuja, kysykää, mikä on hyvä tie, ja vaeltakaa sitä, niin te löydätte levon sieluillenne.» (Jer. 6:16) Jesaja itki niiden kohtaloa, jotka eivät kuulleet: »Tässä on lepo; antakaa väsyneen levätä, tässä on levähdyspaikka. Mutta he eivät ole tahtoneet kuulla.» (Jes. 28:12)

Vuosisatoja ennen Jeesusta Jumala kutsui kansaansa lepoon, kansa kieltäytyi. Nyt sama kutsu kaikuu Galilean rinteillä Pojan suusta. Kutsu ei ole muuttunut, kutsuja on tullut näkyväksi. Daavid lauloi omasta lepoonsa palaamisestaan: »Palaja, sieluni, takaisin lepoosi, sillä Herra on tehnyt sinulle hyvin.» (Ps. 116:7) Sielun lepo on aina ollut Herran lahja, sitä ei ole koskaan voinut ansaita.

Lupaus, joka ei sulje ketään pois

Jeesus toistaa saman kutsun myöhemmin lehtimajanjuhlan päätöksessä: »Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon.» (Joh. 7:37) Hän vakuuttaa Johanneksen kuudennessa luvussa: »Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.» Tämä on lupaus, joka kestää jokaisen tulijan paineen alla.

Sama kutsu kaikuu Raamatun viimeisillä sivuilla. »Henki ja morsian sanovat: Tule! Ja joka kuulee, sanokoon: Tule! Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.» (Ilm. 22:17) Ensimmäisestä profeetasta viimeiseen Raamatun jakeeseen, kutsu on sama. Tulkaa. Juokaa. Levätkää.

Lepo, jota orjuuden ies ei tunne

Heti tämän kutsun jälkeen Jeesus jatkaa: »Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.» (Matt. 11:29) Ies tuntuu oudolta sanalta levon yhteydessä, sen kuva on kuitenkin tarkka. Kahden härän ies jakoi kuorman kahdelle, ei yhdelle. Jeesuksen kutsu ei ole kuorman poistamiseen vaan kuorman jakamiseen Hänen kanssaan.

Tätä iestä Paavali vertaa toiseen ikeeseen Galatalaiskirjeessä: »Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.» (Gal. 5:1) Kaksi iestä on olemassa, Kristuksen ies, joka antaa levon, orjuuden ies, joka vie sen. Kumpaakaan ei voi pitää yhtä aikaa.

Jesajan kautta Herra avasi, millainen tämä lepo voisi olla: »Jospa ottaisit minun käskyistäni vaarin, niin olisi sinun rauhasi niinkuin virta ja sinun vanhurskautesi niinkuin meren aallot.» (Jes. 48:18) Virta ei lakkaa, meren aallot eivät tyrehdy. Lepo Kristuksessa ei ole pysähtynyttä vettä vaan virtaava lähde, joka uudistuu päivittäin.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Tule sellaisena kuin olet. Kutsu ei kuulu niille, jotka ovat ensin järjestäneet itsensä kuntoon. Se kuuluu työtätekeväisille ja raskautetuille, juuri tässä tilassa. Älä yritä keventää kuormaasi ennen kuin tulet. Tule kuorman kanssa, Hän on luvannut ottaa sen vastaan.

Vaihda ies, älä yritä elää ilman. Levon vastakohta ei ole tyhjyys vaan väärän ikeen alla pysyminen. Jeesuksen tarjoama lepo ei ole irrallisuutta vaan toista kantajaa. Hänen ikeensä on sovelias, Hänen kuormansa on kevyt, koska Hän kantaa sen kanssasi. Yritys elää ilman mitään iestä päättyy aina raskaampaan kuormaan.

Kuule kutsu uudestaan tänään. Tämä kutsu ei kulunut Galilean rinteille. Se kaikuu yhä, jokaiselle aamulle uudestaan. Sinä olet sen kuulija tänään. Älä ole niiden joukossa, joista Jesaja kirjoitti: »Mutta he eivät ole tahtoneet kuulla.» Sielusi lepo odottaa siellä, missä Hän on.

Herra Jeesus, kiitos siitä, ettet sulje ketään ulos. Kiitos kutsusta, joka kuuluu meille juuri sellaisina kuin olemme tänään, työtätekeväisinä, raskautettuina, väsyneinä omasta yrittämisestämme. Ota meidän kuormamme kannettavaksi yhdessä kanssasi, opeta meidät hiljaisuuteen ja sydämen nöyryyteen, joka sinussa asuu. Anna sielullemme se lepo, jota maailma ei voi antaa eikä ottaa pois. Sinun nimessäsi.

Aamen.