20. tammikuuta

Pyhän pelko ja täyttymys

Daavid kirjoitti Psalmin 34 hetkellä, jolloin hän oli paennut kuningas Saulin vihaa ja tekeytynyt mielipuoleksi vieraan kuninkaan edessä päästäkseen pakoon. Henkensä uhalla pakeneva mies asettaa keskelle laulua sanat, jotka kantavat hänen kokemuksensa sydämen: »Peljätkää Herraa, te hänen pyhänsä, sillä häntä pelkääväisiltä ei mitään puutu.»

Jakeessa kohtaavat kaksi asiaa, jotka maailman silmissä eivät usein liity toisiinsa. Ensimmäinen on pelko, toinen on täyttymys. Daavid yhdistää nämä yhdeksi liikkeeksi, joka kantaa läpi koko psalmin. Herran pelko ei vie pois mitään, se tuo kaiken sen, mitä todella tarvitaan.

Mitä on pelätä Herraa

Herran pelko ei ole orjan kauhua eikä kaukana pidettävän vihollisen vapinaa. Se on lapsen kunnioitusta Isäänsä kohtaan, syvää tietoisuutta siitä, kuka Hän on. Aabraham oli mies, joka tunsi tämän pelon. Mooseksen kirjassa Herran enkeli sanoi hänelle vuoren rinteellä: »Älä satuta kättäsi poikaan äläkä tee hänelle mitään, sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, kun et kieltänyt minulta ainokaista poikaasi.»

Aabrahamin pelko ei estänyt häntä lähestymästä Jumalaa, päinvastoin, se ohjasi hänet luovuttamaan rakkaimpansa Hänen käsiinsä. Tämä on Herran pelon ydin. Pyhän tunnustaminen, joka avaa sydämen luottamukselle, ei sulje sitä.

Saman pelon kaiku kuuluu taivaan kokoontumisissa. Esrahilainen Eetan lauloi 89. psalmissa: »Hän on Jumala, ylen hirmuinen pyhien kokouksessa, peljättävämpi kaikkia, jotka hänen ympärillänsä ovat.» Ilmestyskirjan voittajat veisaavat saman totuuden Karitsan edessä: »Kuka ei pelkäisi, Herra, ja ylistäisi sinun nimeäsi? Sillä sinä yksin olet Pyhä.» Pyhien pelko ja ylistys kulkevat yhdessä, eivät erillään.

Ei mitään puutu

Jakeen jälkimmäinen puolisko kantaa lupauksen, joka kestää koko Raamatun läpi. Daavid lauloi tämän totuuden myös toisaalla, oman paimenpojan kokemuksensa kautta: »Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.» (Ps. 23:1) Paimen tuntee laumansa, paimen huolehtii. Lammas, joka pelkää paimentaan oikein, lepää hänen huolenpitonsa alla.

Jeesus avasi saman lupauksen omille opetuslapsilleen Luukkaan 12. luvussa: »Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.» Tämä on hämmästyttävä rinnastus. Pelkää Herraa, älä pelkää huomista. Pelko, joka kuuluu Pyhälle, vapauttaa siitä pelosta, joka kohdistuu tämän maailman tarpeisiin.

Sama Mestari opetti: »teidän Isänne kyllä tietää teidän näitä tarvitsevan.» (Luuk. 12:30) Isä tietää, Isä antaa. Tämä ei ole lupaus ylellisyydestä vaan riittävyydestä. Paavali kantoi saman totuuden Filippiläiskirjeeseen: »Mutta minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa.»

Mistä tällainen rohkeus puhua puutteen poissaolosta nousee? Paavali avaa sen Roomalaiskirjeessä 8:32: »Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?» Lupauksen perusta ei lepää ihmisen ansiossa vaan Karitsan veressä, joka on jo annettu.

Korinttilaiskirjeen 3. luku tiivistää saman uuden liiton kielelle: »Teidän on Paavali ja Apollos ja Keefas, teidän on maailma ja elämä ja kuolema, nykyiset ja tulevaiset, kaikki on teidän. Mutta te olette Kristuksen, ja Kristus on Jumalan.» Tämä on uskovan perintö Kristuksessa. Pelätkää Herraa, niin näette, että kaikki on jo teidän.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Etsi oikeaa pelkoa. Maailma opettaa pelkäämään monia asioita, harvoin oikeaa. Pyhän pelko ei lamauta vaan avaa. Se asettaa sinut paikallesi Jumalan eteen ja tekee sinusta vapaan kaikesta muusta pelosta. Daavidin paossa ei ollut maallista turvaa, paitsi Herrassa. Sinunkin elämässäsi voi olla paljon hauraita asioita. Vain yksi turva kestää loppuun asti, se löytyy Hänen pelkäämisessään.

Lepää lupauksen alla. Sinulta ei mitään puutu. Tämä ei tarkoita, että sinulla on kaikki, mitä haluat. Se tarkoittaa, että sinulla on kaikki, mitä Isä näkee tarpeelliseksi juuri tällä hetkellä. Pelkääminen ja luottaminen ovat saman lähteen kaksi puolta. Pyhän tunnustaminen tuo levon, jota mikään olosuhde ei voi viedä pois.

Herra, opeta meille oikeaa pelkoasi, joka ei pakene Sinua vaan etsii Sinun kasvojasi. Anna meidän Aabrahamin tavoin tunnustaa, että Sinun käsissäsi rakkaimpammekin on turvassa. Täytä tarpeemme rikkautesi mukaan Kristuksessa Jeesuksessa, niin että emme kaipaa mitään, mikä ei lepää Sinun kämmenelläsi. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.