19. tammikuuta

Rakkauden alkulähde

Päivän jae on lyhyt mutta kantaa koko evankeliumin painon. »Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä.» Tässä on järjestys, jota emme voi kääntää ympäri. Rakkaus ei synny meissä, se otetaan meissä vastaan. Se tulee Jumalan luota, virtaa meidän lävitsemme ja palaa Hänelle ja ihmisille ympärillämme.

Johannes ei sano, että meidän pitäisi yrittää rakastaa enemmän. Hän ei kehota meitä ponnistelemaan kohti rakkautta. Hän kertoo tosiasian: olemme rakastettuja ennen kuin olemme rakastavia. Yksi sana, »ensin», muuttaa kaiken. Ensin Jumala, sitten me. Ensin Hänen työnsä, sitten meidän vastauksemme.

Emme me alkaneet ensin

Johannes määrittelee rakkauden tarkasti aiemmin samassa luvussa: »Siinä on rakkaus-ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.» (1. Joh. 4:10) Rakkauden määritelmää ei löydetä ihmisen sydämestä, se löydetään Golgatan rististä. Sieltä mitataan kaikki muu, mitä rakkaudeksi kutsutaan.

Sama totuus kuuluu Jeesuksen omissa sanoissa opetuslapsilleen: »Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää.» (Joh. 15:16) Tämä on aluksi nöyryyttävä lause. Emme me löytäneet Jumalaa, Hän löysi meidät. Emme me kurkottaneet taivasta kohti, Hän laskeutui meidän luoksemme.

Paavali kuvaa Tiitukselle, millaisia me olimme silloin kun Hänen rakkautensa tavoitti meidät: »Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyksissä, moninaisten himojen ja hekumain orjia.» (Tit. 3:3) Sellaisina meidät rakastettiin, ei valmiina, ei kauniina, ei ansaitsevina. Tämä on hyvä sanoma, sillä se tarkoittaa, ettei rakkautemme perustu siihen mitä olemme tehneet oikein.

Lähetetty rakkaus

Jumalan rakkaus ei jäänyt tunteeksi taivaaseen. Se sai muodon, kasvot, nimen. »Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.» (Joh. 3:16) Rakkaus mitataan annetussa, ei tunnetussa. Jumala ei vain sanonut rakastavansa meitä, Hän osoitti sen lähettämällä.

Paavali näkee tämän rakkauden voimaksi, joka muuttaa ihmisen suunnan: »Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet.» (2. Kor. 5:14) Ristin rakkaus on käännekohta, jonka jälkeen elämä ei voi enää olla sitä mitä ennen. Se vetää meitä uuteen, pois itseltämme.

Uusi elämä saa myös uuden tarkoituksen: »Ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut.» (2. Kor. 5:15) Rakkaus, jonka olemme saaneet, tekee meistä Hänelle eläviä. Itsekkyys murtuu silloin, kun ihminen ymmärtää kuinka paljon on saanut.

Mitä enemmän ihminen näkee saamansa armon, sitä syvemmin hän oppii rakastamaan. Jeesus sanoi syntisestä naisesta, joka voiteli hänen jalkansa: »Tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän.» (Luuk. 7:47) Rakkaus ei nouse omasta puhtaudestamme, se nousee anteeksiantamuksen syvyydestä.

Rakkaus ei ole velvollisuus, jonka voimme suorittaa. Se on hedelmä, joka kasvaa kun pysymme Hengen yhteydessä: »Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.» (Gal. 5:22) Hedelmä ei kasva siten, että puu ponnistelee. Se kasvaa siten, että puu pysyy juurillaan elämän lähteessä.

Efesolaiskirje muistuttaa, mistä Jumala otti meidät: »Joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin.» (Ef. 2:3) Sieltä Hänen rakkautensa nosti meidät: »On tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa-armosta te olette pelastetut.» (Ef. 2:5)

Mitä tämä puhuu meille tänään

Ensiksi, lepää tässä. Jos olet kokenut riittämättömyyttä rakkaudessa, jos olet pelännyt ettet rakasta tarpeeksi, kuule jae uudelleen. Sinun rakkautesi ei ole pohja, jonka päälle Jumala rakastaa sinua. Hänen rakkautensa on pohja, jonka päälle sinä saat oppia rakastamaan. Hänen rakkautensa kantaa sinua, ei toisinpäin.

Toiseksi, älä yritä tuottaa rakkautta omasta voimastasi. Pysähdy ensin sen ääreen, kuinka paljon sinua on rakastettu. Mieti ristiä, mieti niitä syntejä, jotka on annettu sinulle anteeksi. Anna tämän muistutuksen täyttää sydämesi, niin huomaat että rakkaus alkaa virrata sinusta luonnollisesti, ilman pakottamista.

Kolmanneksi, kun kohtaat ihmisen, jonka rakastaminen tuntuu vaikealta, muista että Jumala rakasti sinua silloinkin, kun olit vihan lapsi. Sinun rakkautesi häntä kohtaan ei lähde sinusta itsestäsi, se on saman Hengen hedelmää, joka rakasti sinua ensin. Anna Hänen rakastaa sinun lävitsesi.

Herra, kiitos siitä että rakastit meitä ensin. Kiitos siitä että emme tarvitse ansaita sitä mitä jo olemme saaneet. Auta meitä lepäämään rakkaudessasi niin syvällä, että se alkaa virrata meistä toisiin ilman ponnistelua. Tee meistä rakkautesi astioita. Jeesuksen Kristuksen, sinun rakkautesi kuvan, nimessä.

Aamen.