17. tammikuuta

Usko jota ei voi nähdä silmin

Heprealaiskirjeen yhdestoista luku alkaa lauseella, joka on tullut tunnetuksi koko kristikunnan piirissä: »Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.» Tämä jae ei kuvaa hetkellistä tunnetta eikä mielialaa, vaan pohjaa, jolle uskovan koko elämä rakentuu.

Kreikan teksti käyttää sanoja, jotka kantavat erityistä painoa. Sana hypostasis, jonka KR 1933/38 kääntää »luja luottamus», tarkoittaa kirjaimellisesti sitä, mikä seisoo allamme, perustaa. Sana elenchos, »ojentautuminen», on todistuksen ja näytön sana. Usko ei siis ole hatara mielipide, vaan vakaa perusta, todiste asioista, joita silmä ei näe.

Vaellus näkymättömän varassa

Toinen Korinttolaiskirje 5:7 ilmaisee saman totuuden lyhyesti: »Sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä.» Tämä on uskovan elämän peruslinjaus. Silmämme näkevät vain ajallisen, mutta usko ulottuu sinne, minne katse ei yllä. Sama apostoli oli edellä todennut, että »näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia» (2. Kor. 4:18).

Roomalaiskirje 8:24 vahvistaa saman toivon kielellä: »Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee täyttyneen, ei ole mikään toivo; kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee?» Tämä toivo on Heprealaiskirjeen 6:19 mukaan »sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti». Ankkuri pitää sielun kiinni taivaassa, missä Kristus jo on.

Nooa rakensi arkin perhekuntansa pelastukseksi saatuaan ilmoituksen siitä, »mikä ei vielä näkynyt» (Hepr. 11:7). Hänen aikalaisensa näkivät vain auringonpaisteisen taivaan, mutta Nooa näki tulvan, jota silmä ei vielä tavoittanut. Usko teki näkymättömästä todellisuuden, joka ohjasi käytännön valintoja. Tottelevaisuus virtasi näkymättömän näkemisestä.

Mooses puolestaan kesti, koska hän »ikäänkuin näki sen, joka on näkymätön» (Hepr. 11:27). Hän jätti Egyptin pelkäämättä kuninkaan vihaa, koska näkymätön Jumala oli hänen silmissään todellisempi kuin näkyvä faarao. Sama luku kuvaa heitä kaikkia: »Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä luvattua saavuttaneet, vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet.»

Usko joka rakastaa ja kestää

Galatalaiskirje 5:6 lisää tähän ratkaisevan piirteen. Usko, joka pelastaa, on »rakkauden kautta vaikuttava usko». Se ei ole kuivaa tietoa eikä pelkkää mielipidettä oikeasta opista, vaan rakkauden tekoihin ilmaiseva luottamus. Tästä syystä Paavali yhdistää nämä kolme: »Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus» (1. Kor. 13:13).

Pietari kirjoittaa uskon ja näkemisen suhteesta sanat, jotka kantavat lohdutusta jokaiselle painavalle hetkelle: »Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe, ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla» (1. Piet. 1:8). Rakkaus joka näkemättä rakastaa, ilo joka näkemättä iloitsee, sellainen on todellinen usko.

Heprealaiskirjeen 3:14 muistuttaa, että usko ei ole vain alku, vaan kestämistä: »me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti». Koetuksissa usko kirkastuu, sillä sen kestäväisyys havaitaan »paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan» (1. Piet. 1:7).

Mitä tämä puhuu meille tänään

Ensimmäinen on tämä: usko ei ole tunne, eikä se riipu siitä, miltä tällä hetkellä tuntuu. Voit olla väsynyt, voit olla epävarma, voit olla yöllä yksin huoneessasi ilman yhtäkään tuntemusta Jumalan läheisyydestä, silti usko pitää. Usko ei seiso tunteittesi varassa, vaan Jumalan lupauksen varassa. Tunteet vaihtuvat, Jumalan sana ei.

Toinen on katseen suunta. Päivän jae kutsuu kysymään, mihin oma silmäsi pysähtyy. Näemmekö vain ajallisen, mikä on käsillä, mitä voi koskettaa, vai kohotammeko katseen siihen mikä on iankaikkista, mikä ei näy, mutta on todellisempaa kuin näkyvä? Uskon näkö on harjoiteltava lahja, sitä saa pyytää joka päivä.

Kolmas on uskon hedelmä. Usko, joka jää pelkäksi mielipiteeksi, ei ole sitä uskoa, josta Heprealaiskirje puhuu. Todellinen usko liikkuu rakkauden teoissa, palvelee lähimmäistä, kestää koetuksissa. Tutki itseäsi rauhassa: virtaako uskostasi rakkauden hedelmää? Pyydä Hengeltä, että hän tekisi uskostasi sen elävän luottamuksen, joka todistaa näkymättömästä Kristuksesta näkyvällä rakkaudella.

Herra, anna meille sitä uskoa, joka näkee näkymättömän, joka pitää kiinni siitä mitä toivomme, joka kestää silloinkin kun silmä ei näe. Vahvista luottamuksemme heikkoutemme keskellä. Anna rakkauden virrata uskomme kautta lähimmäistemme hyväksi. Jeesuksen Kristuksen, uskomme alkajan ja täyttäjän, nimessä.

Aamen.