14. tammikuuta

Daavidin tunnustus ahtaalta paikalta

Tämä jae on kirjoitettu ahtaalta paikalta. Daavid ei istu rauhassa vuorenseinämän juurella pohdiskelemassa Jumalan luonnetta. Hänellä on vihollisia, hänen henkensä on uhattuna. Sieltä, juuri keskeltä uhkaa, nousee tämä kolminkertainen tunnustus: Herra on minun valkeuteni, Herra on minun autuuteni, Herra on minun elämäni turva. Kolme nimitystä Jumalalle, kaksi pelkoa torjuvaa kysymystä.

Tunnustus tehdään ennen olosuhteiden muuttumista. Daavid ei sano, että pelko poistuu siksi, että vihollinen pakenee. Hän sanoo, että pelko menettää sijansa siksi, että Herra on hänelle nämä kolme asiaa. Usko ei kiellä pimeyttä, usko nimeää Jumalan suuremmaksi kuin pimeys.

Herra valkeutena

Ensimmäinen tunnustus kantaa koko Raamatun valoteologian sisällään. Daavid ei sano, että Herra antaa hänelle valoa. Hän sanoo, että Herra itse on hänen valkeutensa. Ero on suuri, sillä lahja voi loppua, lahjan antaja ei.

Miika seisoi samalla paikalla vuosisatoja myöhemmin, kun hän kirjoitti: »Älkää iloitko, minun viholliseni, minusta: jos minä olen langennut, niin minä nousen; jos istun pimeydessä, on Herra minun valkeuteni.» Profeetta ei kiellä istumista pimeydessä. Hän tunnustaa olevansa siellä, sillä juuri siellä Herra on hänen valkeutensa. Valkeus ei tule odottamisen jälkeen, vaan jo silloin, kun ihminen istuu pimeässä.

Jeesus sanoi temppelin pihalla: »Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus.» Sama valkeus, jota Daavid kutsui Herraksi, ilmestyi lihassa. Johannes kirjoitti tästä alusta saakka: »Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.» Pimeys ei sammuta valoa, eikä yrityskään siihen koskaan onnistu.

Ilmestyskirja 21:23 päättää koko Raamatun valokielen kuvalla: »Eikä kaupunki tarvitse valoksensa aurinkoa eikä kuuta; sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppu on Karitsa.» Daavidin yksin lausuma tunnustus tulee siellä koko seurakunnan iankaikkiseksi kokemukseksi.

Herra autuutena ja turvana

Toinen tunnustus sisältää syvyyden, joka kuuluu vain heprean alkukielessä. Sana, jota Daavid käytti pelastuksesta, on sama juuri, josta tulee nimi Jeesus, »Herra pelastaa». Daavid puhuu tietämättään siitä Pelastajasta, jonka nimi yhdistää pelastuksen ja Herran samaan henkilöön.

Mooses oli laulanut saman tunnustuksen Punaisenmeren rannalla: »Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, ja hänestä tuli minulle pelastus.» Pelastus ei ole Jumalan antama esine, pelastus on se, kuka Jumala on. Simeon piti Jeesus-lasta sylissään temppelissä ja sanoi: »minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi.» Kaikki edelliset tunnustukset kerääntyivät tuohon yhteen hetkeen.

Kolmas tunnustus palauttaa Daavidin omat kokemukset takaisin lukijan eteen. Hän oli paennut Saulia luolista luoliin, hän tiesi mitä kalliomuuri tarkoittaa vihollisen lähestyessä. Sieltä hän ammentaa kuvansa, mutta puhuu jostakin syvemmästä kuin maantieteellisestä piilopaikasta. Herra itse on linnoitus.

Heprealaiskirjeen 13:6 lainaa tämän tunnustuksen kaikuna: »Herra on minun auttajani, en minä pelkää; mitä voi ihminen minulle tehdä?» Saman vahvuuden Paavali siirtää Roomalaiskirjeessä koko seurakunnan tunnustukseksi: »Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?» Kysymys ei odota vastausta, sillä sitä ei ole.

Pelolle ei jää tilaa

Kaksi kertaa Daavid kysyy: »ketä minä pelkään», »ketä minä vapisen». Nämä eivät ole vaaran kieltämistä, vaan kysymyksiä, jotka heitetään ilmaan silloin, kun kolme tunnustusta on saanut tilan sydämessä. Herran ollessa valkeus, pimeys menettää valtansa. Herran ollessa autuus, kadotus ei ole viimeinen sana. Herran ollessa turva, vihollinen ei mahda mitään.

Lukija, sinä saat tehdä saman tunnustuksen tänään. Et tarvitse parempia olosuhteita ennen kuin voit sanoa sen. Daavid lauloi sen vihollistensa keskeltä, Miika istuessaan pimeydessä, Mooses Punaisenmeren rannalla, Simeon kuolemaa odottaessaan. Tunnustus tehdään juuri siinä paikassa, missä sinä nyt olet. Herra on sinun valkeutesi, autuutesi, elämäsi turva.

Herra, sinä olet minun valkeuteni pimeydessä, autuuteni epätoivossa, turvani myrskyssä. Anna sydämeni levätä siinä tunnustuksessa, että sinä itse olet kaikki tämä, et vain antajana vaan olemuksessasi. Vapauta minut pelosta, joka haluaa nousta sinun rinnallesi. Jeesuksen Kristuksen, nimen joka tarkoittaa »Herra pelastaa», nimessä.

Aamen.