13. tammikuuta

Tieto, joka kantaa kärsivän

»Me tiedämme.» Paavalin kaksi sanaa avaavat tämän jakeen. Tämä ei ole arvelua, ei toivetta, vaan tietämistä. Roomalaiskirjeen 8. luvun alkuosa puhuu luomakunnan voihkimisesta, uskovan ahdistuksesta, Hengen rukouksesta heikkoutemme keskellä. Tähän taustaan Paavali asettaa varman sanansa.

Mikä antaa tällaisen varmuuden? Ei kokemus, joka aina vaihtelee. Lähde on Jumalan oma luonne. Hänen lupauksensa ovat kestäneet sukupolvien koettelut, eikä yksikään niistä ole pettänyt. Sen tähden myös tämä lupaus pitää.

»Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat.» Jae ei sano, että kaikki on hyvää. Se sanoo, että kaikki vaikuttaa parhaaksi. Sairaus ei muutu terveydeksi sinä hetkenä, jolloin se iskee. Petos ei tee itsestään hyvää tekoa. Jumala ottaa silti kaiken käsiinsä, sekä iloiset että raskaat asiat. Hän kutoo niistä yhden suunnitelman, jonka päämäärä on lapsensa paras.

Joosefin todistus

Vanhassa testamentissa yksi kohta kuvaa tätä jaetta erityisen tarkasti. Joosef seisoo niiden veljien edessä, jotka heittivät hänet kerran kaivoon ja myivät orjaksi Egyptiin. Vuosia myöhemmin hän sanoo heille: »Te tosin hankitsitte minua vastaan pahaa, mutta Jumala on kääntänyt sen hyväksi, että hän saisi aikaan sen, mikä nyt on tapahtunut, ja pitäisi hengissä paljon kansaa.»

Veljien aikeet olivat pahat, eikä Jumala kutsunut niitä hyviksi. Joosefin kärsimys oli todellinen. Egyptin vankila ei muuttunut iloksi niinä vuosina, jotka hän siellä vietti. Pahaa hankittiin, mutta Jumala käänsi sen. Kaivo, orjuus, vankila, palatsi, ne kaikki kuuluivat samaan kudokseen, jonka lopputuloksena oli kokonaisen kansan pelastus nälänhädästä. Ilman kaivoa ei olisi ollut palatsia.

Kutsutut ja Häntä rakastavat

Jae antaa kaksi tuntomerkkiä niille, joille lupaus on annettu. Ensimmäinen on, että he ovat »hänen aivoituksensa mukaan kutsutut». Sana »aivoitus» tarkoittaa Jumalan ennalta päättämää suunnitelmaa. 2. Timoteuskirje 1:9 valaisee tätä: »Hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja.»

Sinun kutsumuksesi oli olemassa ennen sinua, ennen maailmaa. Sinun »paras» ei perustu päivän tunteeseen vaan ikuiseen aivoitukseen. Paavali jatkaa heti seuraavassa jakeessa: »Jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut.» Kirkkaus on suunta. Kaikki muu vaikuttaa siihen.

Toinen tuntomerkki on rakkaus Jumalaa kohtaan. Tämä rakkaus ei synny tyhjästä. Johannes kirjoittaa lyhyesti: »Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä.» Sinun rakkautesi Jumalaa kohtaan on vastauspuhetta Hänen ensimmäiseen sanaansa, ei suoritus, joka ansaitsisi lupauksen. Hänen rakkautensa oli ensin.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Ensimmäinen huomio on, että sinä et juuri nyt näe koko kuvaa. Joosef ei kaivossa nähnyt palatsia. Sinä et näe omasta kärsimyksestäsi sitä, mitä Jumala siitä rakentaa. Tämä on uskon paikka. Sinä saat luottaa siihen, että Hän tietää, vaikka sinä et tiedä.

Toinen huomio on, että »paras» ei tarkoita helppoa elämää. Paavalin opetus tähtää siihen, että Jumala muovaa lapsensa Poikansa kuvan kaltaisiksi. Tämä on se paras, johon kaikki kulkee. Helppous ei kasvata Kristuksen kuvaa, koettelemus kasvattaa. Jaakob sanoo: »Tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä.»

Kolmas huomio on, että rakastava sydän näkee, mitä muut eivät. 1. Korinttolaiskirje 2:9 sanoo: »Mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.» Jumalan parhaat lahjat avautuvat siellä, missä Häntä rakastetaan.

Päivän jae kantaa lupauksen niille, jotka pelkäävät elämän epäoikeudenmukaisuutta tai vyöryviä olosuhteita. Sinun kärsimyksesi ei ole umpikuja. Se on osa kudosta, jonka kutoja on Isä itse. Hän tietää sen päämäärän, johon Hänen rakastamiaan vie. Lopputulos on parempi kuin osaat kuvitella.

Herra, sinä tiedät polkumme paremmin kuin me itse. Anna meille luottamus siihen, että kaikki yhdessä vaikuttaa parhaaksi sinun aivoituksesi mukaan. Vahvista rakkautemme sinua kohtaan silloinkin, kun emme näe. Tee meistä Poikasi kuvan kaltaisia jokaisen päivän koettelemuksen kautta. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.