12. tammikuuta

Jae joka avautuu odottavalle

Jesajan kirjan 40. luvun sanat ovat lääkettä uupuneelle sielulle. Profeetta kirjoittaa kansalle Babylonin vankeudessa, missä voima oli mennyt, toivo kuihtunut, vuosikymmeniä vietetty vieraalla maalla. Tähän tilanteeseen Jumala antaa lupauksen, joka ei perustu olosuhteiden muutokseen vaan Hänen omaan luonteeseensa.

Lupauksen ydin on yhdessä sanassa: odottaa. Tämä ei ole passiivista istumista, se on aktiivista, kiinni pitävää, suuntautunutta luottamusta Häneen, joka on uskollinen. Hepreankielinen sana liittyy köyteen, jonka säikeet punotaan yhteen, niin että ne kantavat enemmän kuin yksikään säie yksinään. Sellaista on Herran odottaminen.

Valituslaulujen kirjoittaja, joka oli nähnyt Jerusalemin tuhon, todisti samaa todellisuutta: »Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii. Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.» Hiljaisuus, odottaminen, etsiminen, nämä kolme sanaa kertovat saman sydämen asenteen.

Kotka, juoksija, vaeltaja

Jakeen kuvaus etenee oudossa järjestyksessä. Ensiksi mainitaan kotkat, sitten juoksijat, viimeisenä vaeltajat. Tavallinen ajattelumme kulkisi päinvastoin: aluksi vaelletaan, sitten juostaan, lopulta lennetään. Jumalan järjestys on toinen, sillä Hänen voimansa toimii toisin kuin meidän kuvittelemme.

Kotkan siivet kantavat niitä hetkiä, jolloin elämä nousee tavallisen yläpuolelle. Tällainen hetki on voitollinen, näkyvä, harvinainen. Juokseminen on määräaikaista ponnistelua, tehtävän loppuun saattamista. Vaeltaminen on jokapäiväistä, hidasta, kaikkein pisin matka. Juuri siinä testataan uskon kestävyys.

Vaikein osa lupauksesta on tämä viimeinen: »He vaeltavat eivätkä väsy.» Vaeltaminen on arkielämää, johon kuuluvat aamunkoitto, työ, perhe, vastoinkäynnit, toistuvat valinnat uskoa. Kotkanlento on lahja, juokseminen on kilvoitus, vaeltaminen on koko elämän kestävä luottamus. Jumala lupaa voimaa kaikkiin kolmeen.

Herra odottaa ensin

Paavali kirjoittaa toisen Korinttolaiskirjeen 4. luvun jakeessa 16: »Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu.» Sama lupaus on Jesajan jakeessa, vain toisin sanoin ilmaistuna. Voima ei tule ulkoa, se nousee sisältä, päivä toisensa jälkeen.

Psalmin laulajat tunsivat saman ihmeen: »Joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan.» Kotkan siipikuva ei ole sattumaa Raamatussa. Toisen Mooseksen kirjan 19. luvussa Jumala muistutti Israelia: »Te olette nähneet, mitä minä olen tehnyt egyptiläisille ja kuinka minä olen kantanut teitä kotkan siivillä ja tuonut teidät luokseni.» Sama Jumala kantaa myös tämän päivän odottavia.

Yksi Jesajan kirjan kauneimmista käänteistä paljastuu jakeessa 30:18: »Sentähden Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen, sentähden hän nousee armahtaaksensa teitä; sillä Herra on oikeuden Jumala. Autuaita kaikki, jotka häntä odottavat!» Odottaminen on molemminpuolista. Hän odottaa meitä, me odotamme Häntä.

Tämä muuttaa odottamisen luonteen kokonaan. Emme odota kaukaista Jumalaa, joka jossain vaiheessa ehkä huomaa rukouksemme. Odotamme Jumalaa, joka on jo valmiina, kasvonsa käännetty meihin, käsi ojennettuna armoa kohti. Hän odottaa hetkeä, jolloin sydämemme on auki ottamaan vastaan sitä, mitä Hän on jo tarjoamassa.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Älä mittaa hengellistä elämääsi intensiivisten hetkien mukaan. Kotkanlento on lahja, joka annetaan tiettyihin hetkiin. Sitä ei rakenneta tahdonvoimalla, se vastaanotetaan ajallaan. Sinun tehtäväsi on vaeltaa, jatkaa askel askeleelta, pysyä Herran läheisyydessä.

Älä lannistu, vaikka uupumus tuntuisi voittavalta. Paavali kirjoitti galatalaisille: »Älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy.» Väsyminen on ihmisyyteen kuuluva todellisuus. Lupaus ei ole, ettet koskaan tunne väsymystä, vaan että Herran odottaminen tuo uuden voiman silloinkin kun oma on loppu.

Anna Hänen kantaa. Kotkan siivet eivät ole sinun. Voima ei nouse sinusta. Sinun osasi on odottaa, hiljentyä, etsiä Häntä. Hän tekee loput. Tähän vastaaminen on koko kristityn elämän salaisuus: omasta voimasta luopuminen, Hänen voimaansa nojaaminen. Tämä on jakeen lupaus jokaiselle, joka uskaltaa odottaa: uusi voima, kotkan siivet, juoksu ilman näännytystä, vaellus ilman väsymystä.

Herra, opeta meidät odottamaan Sinua. Anna meidän hiljentyä silloinkin kun haluaisimme rynnätä eteenpäin. Vaihda loppuun käyvä voimamme omaan uudistuvaan voimaasi. Kanna meitä kotkan siivilläsi silloin kun emme itse jaksa. Anna meidän vaeltaa Sinun kanssasi joka päivä, kestävinä, väsymättä. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.