9. tammikuuta

Pelottomuuden tunnustus

Psalmi 46 kuuluu Vanhan testamentin rohkeimpiin lauluihin. Sen laulaja ei kiellä maailman ravistelua, hän ei vähättele maan järinöitä eikä sulje silmiään vuorten horjumiselta. Hän asettaa tunnustuksensa keskelle tätä todellisuutta, ei sen ulkopuolelle. »Sentähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi ja vuoret meren pohjaan vajoaisivat.»

Sana »sentähden» osoittaa edelliseen jakeeseen, jossa sanotaan: »Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva.» Pelottomuus ei nouse uskovan luonteenpiirteestä, ei harjoituksesta, ei optimismista. Se nousee siitä, kuka Hän on. Pelottomuus on seuraus, ei lähtökohta.

Sana »vaikka» antaa jakeelle sen kantavan voiman. Laulaja ei väitä, että vuoret pysyvät paikoillaan tai että maa ei järky. Hän väittää jotakin paljon suurempaa, hänen Jumalansa on suurempi kuin nämä asiat yhteensä. Vuoret saavat vajota mereen, hänen turvansa pysyy.

Järkkyvä maailma

Raamattu ei piilota maailman levottomuutta lukijaltaan. Psalmi 18:7 kuvaa hetkeä, jolloin »maa huojui ja järisi, vuorten perustukset järkkyivät». Psalmi 82:5 toteaa surullisesti: »Kaikki maan perustukset horjuvat.» Vedenpaisumuksen kertomuksessa »puhkesivat kaikki suuren syvyyden lähteet, ja taivaan akkunat aukenivat» (1. Moos. 7:11). Maailmassa on ollut järkytyksiä alusta asti.

Jeesus ennusti, että »tulee suuria maanjäristyksiä, tulee ruttoa ja nälänhätää monin paikoin, ja taivaalla on oleva peljättäviä näkyjä ja suuria merkkejä» (Luuk. 21:11). Pietari vahvisti saman, sillä Herran päivänä »taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat» (2. Piet. 3:10). Tämän kaiken keskellä Jeesus jätti yhden kalliosanan: »Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa» (Luuk. 21:33).

Pelottomuus ei synny todellisuuden kieltämisestä, vaan sen kohtaamisesta vahvemman kanssa. Maailma järkkyy, tämä on tosi. Uskova ei kuitenkaan järky maailman mukana, sillä hänen turvansa ei ole maailmassa, vaan Siinä, joka maailman teki ja jonka sana sen ylittää.

Pelottomuuden juuri

Mistä tällainen rauhallisuus tulee? Vastaus kulkee Raamatun läpi yhtenä punaisena lankana. Daavid lauloi: »Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat» (Ps. 23:4). Pelottomuus ei perustu olosuhteiden parantumiseen, vaan läsnäoloon. Hän on kanssani, sentähden en pelkää.

Toinen Daavidin laulu kantaa saman vakuutuksen: »Vaikka sotajoukko asettuisi minua vastaan, ei minun sydämeni pelkäisi; vaikka sota nousisi minua vastaan, siinäkin minä olisin turvassa» (Ps. 27:3). Heprealaiskirje tiivistää saman uuden liiton kielelle: »Herra on minun auttajani, en minä pelkää; mitä voi ihminen minulle tehdä?» (Hepr. 13:6).

Evankeliumeissa tämä todellistui eräänä yönä. Opetuslapset olivat veneessä, jolloin »järvellä nousi kova myrsky, niin että venhe peittyi aaltoihin; mutta hän nukkui» (Matt. 8:24). Heidän pelkonsa keskellä Jeesus oli levossa. Herättyään Hän kysyi: »Te vähäuskoiset, miksi olette pelkureita?» (Matt. 8:26). Vastaus kysymykseen oli Hän itse, Hänen läsnäolonsa veneessä riitti.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Ensiksi, pelottomuus ei tarkoita tunteettomuutta. Psalmi sanoo »emme pelkää», ei »emme tunne mitään». Sydän voi tärähtää, polvi voi vapista, mieli voi levottomana etsiä sanomaa. Pelottomuus on sisäisen kiintopisteen valinta, sen tunnustaminen, kuka Jumala on, vaikka kaikki muu järkkyy ympärillä.

Toiseksi, Jeesus käytti samaa kuvaa uskon merkkinä, sanoen: »jos sanoisitte tälle vuorelle: 'Kohoa ja heittäydy mereen', niin se tapahtuisi» (Matt. 21:21). Psalmi puhui vuorista, jotka vajoavat mereen pelottavana kuvana. Jeesus muutti saman kuvan uskon kuvaksi. Vuori, joka liikkuu mereen, ei ole enää tuomion merkki, vaan uskon kantava voima Hänessä, joka antaa lapsilleen vallan.

Kolmanneksi, kun maailma järkkyy ympärilläsi, älä katso alas. »Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä» (Luuk. 21:28). Lopun ajan merkit eivät ole uskovalle kauhun merkkejä, vaan vapautuksen merkkejä. Pää nostetaan, sillä Lunastaja tulee.

Herra, Sinä olet minun turvani ja väkevyyteni, apuni hädässä aivan vahva. Anna rauhasi keskelle maailman myrskyä. Auta nostamaan pääni, kun ympärillä järkkyy. Sinä olet kanssani, sentähden en pelkää. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.