6. tammikuuta

Paimenpojan tunnustus

Daavid kirjoittaa sanat, jotka tuntee koko maailma. Ennen kuninkaan kruunua hän oli paimenpoika Beetlehemin kukkuloilla. Hän tiesi sisältäpäin, mitä lammas tarvitsee, mitä paimen tekee. Tästä kokemuksesta käsin hän tunnustaa: »Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.»

Tunnustus on henkilökohtainen, samalla yleinen. Daavid ei sano vain, että Herra on Israelin paimen, hän sanoo: minun paimeneni. Tämä »minun» on koko psalmin sydän. Lauma ei ole anonyymi joukko, jokainen lammas tunnetaan nimeltä, jokaisesta huolehditaan. Tästä yhdestä jakeesta avautuu koko Raamatun verkosto, jossa Jumala ilmoittaa itsensä paimeneksi ja lähettää aikojen täyttyessä Poikansa Hyvänä Paimenena.

Paimen, joka itse etsii lampaansa

Vanhan testamentin profeetat olivat täynnä tätä lupausta. Aasafin virsi rukoilee: »Kuuntele, Israelin paimen. Sinä, joka johdat Joosefia niinkuin lammaslaumaa, sinä, jonka valtaistuinta kerubit kannattavat, ilmesty kirkkaudessasi.» (Ps. 80:1) Jesaja näkee paimenen helläksi: »Niinkuin paimen hän kaitsee laumaansa, kokoaa karitsat käsivarrellensa ja kantaa niitä sylissään, johdattelee imettäviä lampaita.» (Jes. 40:11) Hesekielille Herra puhuu painokkaasti: »Katso, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen.» (Hes. 34:11)

Lupaus kantaa eteenpäin. Hesekiel julistaa: »Minä herätän heille yhden paimenen heitä kaitsemaan, palvelijani Daavidin; hän on kaitseva heitä ja oleva heidän paimenensa.» (Hes. 34:23) Daavid oli kuollut jo kauan ennen tätä profetiaa, lupaus osoittaa Daavidin Poikaan, jonka »alkuperä on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista» (Miika 5:2). Hänestä Miika kirjoittaa, että hän on »astuva esiin ja kaitseva Herran voimassa, Herran, Jumalansa, nimen valtasuuruudessa» (Miika 5:4).

Aikojen täyttyessä tämä paimen seisoo ihmisten edessä, sanoo: »Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä.» (Joh. 10:11) Hän tuntee omansa: »Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.» (Joh. 10:27) Pietari kuvaa palaamisen ihmeen: »Te olitte 'eksyksissä niinkuin lampaat', mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan tykö.» (1. Piet. 2:25) Ilmestyskirja näyttää maalin: »Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille.» (Ilm. 7:17)

Ei minulta mitään puutu

Jakeen jälkimmäinen puoli paljastaa ensimmäisen seurauksen. Herra on paimen, sen tähden lammaalta ei mitään puutu. Tämä ei ole lupaus rikkaudesta, vaan tarpeiden täyttymisestä. Toinen psalmi vahvistaa saman: »Peljätkää Herraa, te hänen pyhänsä, sillä häntä pelkääväisiltä ei mitään puutu. Nuoret leijonat kärsivät puutetta ja näkevät nälkää, mutta Herraa etsiväisiltä ei mitään hyvää puutu.» (Ps. 34:9–10)

Jeesus opettaa saman vuorisaarnassa: »Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.» (Matt. 6:33) Pakanat tavoittelevat huolissaan ruokaa, vaatteita, vettä, Isä tietää lastensa tarpeen ennen kuin he sitä pyytävät. Jeesus rohkaisee: »Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.» (Luuk. 12:32)

Paavali kantaa lupauksen edelleen: »Minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa.» (Fil. 4:19) Roomalaiskirje osoittaa lupauksen perustan: »Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?» (Room. 8:32) Risti on todiste. Hän, joka antoi Poikansa, ei kiellä mitään tarpeellista.

Heprealaiskirje rohkaisee tämän totuuden varassa: »Älkää olko vaelluksessanne ahneita; tyytykää siihen, mitä teillä on; sillä hän itse on sanonut: 'En minä sinua hylkää enkä sinua jätä'; niin että me turvallisin mielin sanomme: 'Herra on minun auttajani, en minä pelkää; mitä voi ihminen minulle tehdä?'» (Hepr. 13:5–6)

Tämän päivän kutsu

Tunnusta Herra omaksi paimeneksesi. Daavidin »minun» on kutsu jokaiselle uskovalle. Et seiso laumassa anonyymina, sinun nimesi tunnetaan, ääneesi vastataan. Hyvä Paimen, joka antoi henkensä lammasten edestä, on antanut sen sinun edestäsi.

Luota siihen, ettei sinulta mitään puutu. Et välttämättä saa kaikkea mitä toivot, saat kaiken mitä todella tarvitset. Paimen tietää, milloin laitumelle, milloin vesien levolle, milloin pimeään laaksoon. Hänen valintansa kantaa.

Seuraa Hänen ääntään. Hyvän Paimenen lampaat tunnistavat äänen muiden äänten joukosta. Tämä tunnistaminen opitaan sanan ääressä, rukouksessa, seurakunnan yhteydessä. Mitä lähempänä paimenta, sitä turvallisempi lauma.

Herra Jeesus, sinä olet se hyvä paimen, joka annoit henkesi lammasten edestä. Kiitos, että tunnet minut nimeltä, ettet hylkää etkä jätä. Johdata minua tänään laitumelle, vesien levolle, lähelle itseäsi. Anna minun kuulla äänesi. Sinun nimessäsi.

Aamen.