5. tammikuuta

Kaksi käskyä, yksi lupaus

Sananlaskut 3:5-6 sisältää yhden Vanhan testamentin selkeimmistä kehotuksista ihmiselle, joka etsii Jumalan tahtoa elämälleen: »Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa.» Jakeessa on kaksi käskyä ja yksi lupaus. Käskyt koskevat sydäntä ja ymmärrystä. Lupaus koskee elämän kulkua. Salomon sanat eivät anna teoreettista neuvoa, vaan ne kuvaavat sitä syvää suhdetta, johon Jumala kutsuu jokaista lastaan.

Heprean alkukielessä sana »turvaa» tarkoittaa nojautumista, tukeutumista, koko painon laskemista toisen päälle. Tämä ei ole pintapuolista uskoa, vaan jotain syvempää. Salomo ei käske turvaamaan Herraan osittain tai harkitusti, hän sanoo selvästi: »kaikesta sydämestäsi». Sydän on Raamatussa ihmisen olemuksen ydin, se paikka, jossa tunteet, järki ja tahto kohtaavat. Tähän kaikkeen liittyy turvaamisen kehotus. Psalmi 62:8 vahvistaa: »Turvatkaa häneen joka aika, te kansa; vuodattakaa hänen eteensä sydämenne.»

Toinen käsky on yhtä tärkeä: olla nojautumatta omaan ymmärrykseen. Sananlaskut 28:26 sanoo suoraan: »Omaan sydämeensä luottavainen on tyhmä, mutta viisaudessa vaeltava pelastuu.» Jeremia 10:23 antaa tästä koskettavan tunnustuksen: »Minä tiedän, Herra, ettei ihmisen tie ole hänen vallassansa, eikä miehen vallassa, kuinka hän vaeltaa ja askeleensa ohjaa.»

Jaakob 1:5 antaa Uudessa testamentissa vastaavan lupauksen niille, jotka oman ymmärryksen rajat tunnustavat: »Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan.» Viisautta saa pyytää, sitä annetaan.

Tunne hänet kaikilla teilläsi

Kolmas kehotus laajentaa edelliset koko elämään. Salomo ei sano »joissakin asioissa» tai »tärkeissä asioissa», hän sanoo »kaikilla teilläsi». Tämä tarkoittaa, että Jumala kutsutaan mukaan jokaiseen elämän osa-alueeseen, työhön, perhe-elämään, ihmissuhteisiin, päätöksiin, lepoon. Kolossalaiskirje 3:17 antaa tästä apostolisen muotoilun: »Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.»

Tunteminen tarkoittaa heprean alkukielessä paljon enemmän kuin tiedollista tunnustamista. Se on kokemuksellista, jokapäiväistä kanssakäymistä, Jumalan läsnäolon tunnistamista jokaisessa hetkessä. Tällaiseen suhteeseen Salomo kutsuu lukijan Jumalan kanssa. Tunteminen ei ole vain päässä, vaan sydämessä ja teoissa.

Daavid antoi pojalleen Salomolle saman kehotuksen 1. Aikakirjassa 28:9: »Ja sinä, minun poikani Salomo, opi tuntemaan isäsi Jumala ja palvele häntä ehyellä sydämellä ja alttiilla mielellä.» Salomo kirjoitti myöhemmin Sananlaskut, joissa hän jakaa eteenpäin sen, mitä isänsä oli hänelle välittänyt. Tämä on hengellisen perinnön ydin: tieto siirretään isältä pojalle, sukupolvelta toiselle.

Hän sinun polkusi tasoittaa

Käskyjen jälkeen tulee lupaus. Jumala lupaa tasoittaa polut sille, joka turvaa häneen ja tunnustaa hänet kaikessa. Tämä ei tarkoita, että elämästä tulisi helppoa tai esteetöntä. Polun tasoittaminen tarkoittaa, että Jumala itse menee edellä, raivaa esteet pois oikealla hetkellä, johtaa askeleen kerrallaan. Psalmi 37:5 vahvistaa: »Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee.»

Jesaja 30:21 maalaa kauniin kuvan tästä johdatuksesta: »Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: 'Tässä on tie, sitä käykää'.» Jumala ei jätä omiaan yksin. Hän puhuu, ohjaa, korjaa suunnan silloin, kun ihminen on harhautumassa.

Sananlaskut 16:9 tiivistää tämän ihmeellisen yhteistyön: »Ihmisen sydän aivoittelee hänen tiensä, mutta Herra ohjaa hänen askeleensa.» Ihminen suunnittelee, Jumala johtaa. Tämä jännite ei poista vastuuta omasta elämästä, vaan asettaa sen oikealle perustalle. Ihminen saa ajatella, valita, toimia, mutta lopullinen johtaminen kuuluu hänelle.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Ensimmäinen on luovuttamisen rohkeus. Turvaaminen Herraan kaikesta sydämestä vaatii sitä, että ihminen luovuttaa hänelle myös ne alueet, joissa hän itse on tottunut olemaan ohjaksissa. Tämä ei tapahdu kerralla, vaan jokapäiväisesti. Joka aamu sydän voi kääntyä uudelleen Herran puoleen ja joka illalla ihminen voi luovuttaa päivänsä hänen käsiinsä.

Toinen on nöyryyden harjoitus. Oman ymmärryksen luovuttaminen ei tarkoita oman ajattelun lopettamista, vaan sen alistamista Jumalan viisaudelle. Roomalaiskirje 12:16 sanoo: »Älkää olko itsemielestänne viisaita.» Tämä on jokaisen uskovan jatkuva harjoitus, sillä oma viisaus pyrkii nousemaan aina uudelleen pintaan.

Kolmas on lepo lupauksessa. Polkujen tasoittaminen on Jumalan työ, ei ihmisen. Tämä antaa lepoa sydämelle, joka on tottunut kantamaan elämän kuormaa yksin. Jesaja 26:3 sanoo: »Vakaamieliselle sinä talletat rauhan, rauhan, sillä hän turvaa sinuun.» Tämä rauha ei riipu olosuhteista, vaan siitä, mihin sydän nojautuu.

Herra, opeta meitä turvaamaan sinuun kaikesta sydämestämme. Vapauta meidät oman ymmärryksen pakosta, anna nöyryys, joka kysyy sinulta jokaisessa askeleessa. Tasoita polkumme sanasi mukaan, johda meitä silloinkin, kun emme itse tiedä tietä. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.