3. tammikuuta

Profeetan kysymys keskelle vanhaa

Jesajan profetia puhuu kansalle, joka muistaa pakkosiirtolaisuuden raskaana. Vanha on koettu, uusi tuntuu mahdottomalta. Tähän rauhattomuuteen Herra puhuu: »Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan.» Kaksi kuvaa, taimi ja virta, kertovat samaa: Jumala tekee sen, mitä ihminen ei kykene tekemään.

Jakeen sydämessä on kysymys, »ettekö sitä huomaa?» Profeetta ei ennusta vain tulevaa, hän kutsuu lukijaa katsomaan. Uusi alkaa hiljaa, kuin pieni vihreä versostuminen kovassa maassa. Vaarana on, että ihminen on niin syvällä menneessä, ettei hän ehdi nostaa silmiään näkemään sitä, mitä Jumala jo aloittaa.

Uusi on ilmoitettu etukäteen

Saman profeetan suussa kuuluu Herran sana, joka kertoo, miten uusi syntyy: »Katso, entiset ovat toteen käyneet, ja uusia minä ilmoitan; ennenkuin ne puhkeavat taimelle, annan minä teidän ne kuulla.» (Jes. 42:9). Jumala puhuu ennen kuin toimii. Hän ei yllätä omiaan, vaan kutsuu heitä luottamaan sanaan, joka on annettu jo etukäteen.

Jesaja 48:6 syventää saman ajatuksen: »Tästä lähtien minä kuulutan sinulle uusia, salatuita, joita et ole tietänyt.» Uusi ei ole improvisaatiota. Se on sen paljastumista, mitä Jumala on kantanut sydämessään. Mitä ihminen kutsuu yllätykseksi, sitä Herra on jo kauan valmistellut.

Virrat erämaahan, tie Kristukselle

Tien tekeminen korpeen on rikas Vanhan testamentin muisto. Hoorebin kalliosta virtasi vettä Mooseksen sauvan iskusta, niin että janoava kansa sai juoda. Psalmi 105:41 kertaa muiston: »Hän avasi kallion, ja vettä vuoti; se juoksi virtana kautta erämaan.» Herra oli osoittanut jo silloin, että hän voi tuoda elämän sinne, missä sitä ei näytä olevan.

Jesaja 41:18 lupaa vielä laajempaa: »Minä puhkaisen purot kalliokukkuloihin, lähteet laaksojen pohjiin; minä muutan erämaan vesilammikoiksi ja hietikon hetteiköksi.» Tämä ei ole hetkellinen huojennus, vaan koko maiseman muutos. Erämaa ei vain saa vettä, se muuttuu siksi, missä vesi virtaa.

Vuosisatoja myöhemmin Luukas 3:4 lainaa Jesajaa: »Huutavan ääni kuuluu erämaassa: 'Valmistakaa Herralle tie, tehkää polut hänelle tasaisiksi'.» Johannes Kastaja seisoo profetian täyttymyksen kynnyksellä. Tie, jonka Herra lupasi tehdä korpeen, on tie, jota pitkin Kristus tulee. Erämaan virrat ovat ennakkokuva elävästä vedestä, jonka Jeesus tarjoaa janoavalle.

Lopullisin uusi paljastuu Paavalin sanoissa: »Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.» Jesajan taimi puhkeaa nyt jokaisen Kristuksessa uudestisyntyneen sydämessä. Mennyt ei enää määritä, sillä uusi luomus elää.

Ilmestyskirja 21:5 vie tämän loppuun saakka: »Katso, uudeksi minä teen kaikki.» Sama Herra, joka puhui Jesajan kautta, joka tuli Kristuksessa, joka uudistaa sydämen tänään, tekee aikanaan kaiken uudeksi. Tänään näkyvä uusi on aamuhämärä siitä päivästä, joka koittaa.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Ensimmäinen huomio on jakeen kysymys, »ettekö sitä huomaa?» Jumalan uusi työ on usein jo alkanut sillä aikaa, jolloin me suremme menneitä. Profeetan kutsu on yksinkertainen, nosta katse. Pieni vihreä on jo siellä, vaikka maa näyttää kuivalta.

Toinen huomio koskee paikkaa, jossa Jumala toimii. Hän tekee tien korpeen, ei puutarhaan. Virrat puhkeavat erämaahan, eivät joen rantaan. Jos elämä tuntuu kuivalta, juuri tällaisessa maaperässä Herra lupaa tehdä uutta. Kuivuus ei ole este, se on Hänen työnsä paikka.

Kolmas huomio on varmuus. Hän, joka halkaisi kallion Hoorebilla, joka puhui profeettojen kautta, joka tuli Kristuksessa, joka teki uudestisyntyneestä uuden luomuksen, on sama Jumala tänään. Uusi ei ole valmis, se puhkeaa edelleen taimelle. Ehkä juuri nyt sinun elämässäsi.

Herra, avaa silmämme näkemään se uusi, jota Sinä jo teet keskellämme. Anna meidän laskeutua erämaahan luottaen siihen, että Sinä avaat virrat sinne, missä emme niitä odota. Kuljeta meitä valmistettua tietäsi Sinun luoksesi, Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.