Kotokunta: tarina yrityksestä, joka sai 136 miljoonan euron sopimuksen ennen kuin se oli olemassa

Tarina yrityksestä, joka sai sopimuksen ennen kuin se oli olemassa

On syytä lopettaa hyvesignalointi ja lakata valehtelemasta, että olemme hyväntekijöitä. Me hyväksymme riiston, ihmiskaupan ja katsomme vierestä, kun ihmisarvoa poljetaan satojen miljoonien bisneksen edistämiseksi.

18.2.2026 | Oy Suomi Finland Ab

Syksyllä 2015 Suomeen saapui yli 30 000 turvapaikanhakijaa. Normaali vuosi on 3 000–4 000. Vastaanottokeskusten määrä kasvoi 18:sta yli 200:aan. Maahanmuuttovirasto tarvitsi paikkoja heti. Eilen. Tunteja sitten.

11. marraskuuta 2015 Lari Christensen rekisteröi yrityksen nimeltä Kotouma Oy.

Saman päivän aikana Maahanmuuttovirasto antoi Kotoumalle sopimuksen vastaanottokeskuksesta Pyhtäällä.

Saman päivän aikana.

Christensen oli valmistellut toimitiloja jo ennen yrityksen rekisteröintiä. Viikkojen sisällä Kotouma laajensi Hotel Tallukkaan Vääksyyn: noin 500 paikkaa ja alaikäisten yksikköön Vantaan Kivistöön. Kaikki suorahankintoja. Ilman kilpailutusta.

Näin alkoi tarina, joka päättyy 136 miljoonaan euroon ja viiden ihmisen taskuihin.

Yritys joka nukkui kuusi vuotta

Kotokunta Oy rekisteröitiin 22.6.2016. Pakolaiskriisin akuutti vaihe oli ohi. Turvapaikkahakemukset olivat pudonneet 5 600:aan vuodessa. Vastaanottokeskuksia suljettiin.

Kotokunta nukkui.

Yksi työntekijä. Kolme tuhatta euroa liikevaihtoa. Miinus kaksituhatta euroa tulosta. Yritys joka ei tee mitään. Mutta ei myöskään lopeta.

Vuonna 2021 Kotouma sulautettiin Kotokuntaan. Kaikki, suhteet, kokemus, tieto sekä sopimukset, siirtyivät yhteen yritykseen.

Ja sitten tuli Ukraina.

Kolmesta tuhannesta eurosta 136 miljoonaan

Helmikuussa 2022 Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Kymmenettuhannet ihmiset hakivat tilapäistä suojelua Suomesta. Vastaanottokeskuksia tarvittiin taas. Heti. Eilen. Tunteja sitten.

Ja Kotokunta oli valmis.

Kolmesta tuhannesta 136 miljoonaan. Kolmessa vuodessa. Yhdestä työntekijästä lähes viiteensataan.

Tämä ei ole startup-tarina. Tämä ei ole yrittäjyyden ihme. Tämä on koneisto, joka rakennettiin vuonna 2015, pantiin nukkumaan kuudeksi vuodeksi ja herätettiin kun seuraava kriisi-ikkuna avautui.

Viisi omistajaa jakoi 7,5 miljoonaa euroa osinkoja yhtenä vuotena. Julkisista varoista. Turvapaikkapalveluista.

Viisi omistajaa, kolme yhteistä nimittäjää

Kotokunta on viiden ihmisen yritys. Ei holdingyhtiöitä. Ei pääomasijoittajia. Viisi omistaja-johtajaa, jotka kaikki ovat aktiivisesti mukana toiminnassa.

Heidän taustansa kertovat kaiken.

Lari Christensen: kriisin ensimmäinen yrittäjä

Perusti Kotouman pakolaiskriisin huipulla. Sai sopimuksen saman päivän aikana. Laajensi viikkojen sisällä kolmelle paikkakunnalle. Hänellä ei ollut aiempaa kokemusta vastaanottotoiminnasta, mutta hänellä oli "10 vuoden kokemus taloushallinnosta ja HR-palveluista."

Christensen pyörittää verkostoa yhtiöitä: Christensen Holding Oy, Asumarahasto Oy, HKJ-Invest Oy, North of Sixty Oy ja NICHE-3 Oy. Asumarahasto — "Asumisrahasto" — on kiinteistöyhtiö, jonka nimi viittaa asumispalveluihin.

Janne Autio: 14 vuotta julkisella puolella, sitten yksityisellä

Tämä on tarinan ydin.

Janne Autio toimi Kotkan kaupungin vastaanottokeskuksen johtajana noin vuodesta 2008 vuoteen 2022. Neljätoista vuotta. Julkisella sektorilla. Maahanmuuttoviraston koordinaatiossa.

Sinä aikana Autio vakiinnutti ja kehitti käytännössä mallia nimeltä "hajasijoitusmalli" — turvapaikanhakijat asuvat tavallisissa asunnoissa laitosten sijaan. Hän rakensi tämän mallin veronmaksajien palkkalistoilla, julkisen sektorin resurssein, 14 vuoden aikana.

Sitten hän siirtyi Kotokuntaan. Osaomistajaksi ja operatiiviseksi johtajaksi. Ja vei mallinsa mukanaan.

Kotokunta tarjosi hajasijoitusmallia kilpailutuksissa. Se voitti. 15 kilpailutusta 16:sta ensimmäisellä kierroksella.

Yrityksen toimitusjohtaja Juhani Pälve sanoi Ylelle: "Se yllätti meidät itsemmekin, että voitimme kaikki, mihin jätimme tarjouksen."

Yllättikö? Yritys, jonka operatiivinen johtaja kehitti voittavan mallin 14 vuoden ajan julkisella puolella ja toi sen mukanaan yksityiselle, voitti kaikki kilpailutukset. Yllättikö oikeasti?

Matias Pälve: kahdella tuolilla yhtä aikaa

Matias Pälve on Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen palvelutuotannon johtaja. Julkinen virka. Hän johtaa julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotantoa.

Samanaikaisesti hän on Kotokunta Oy:n hallituksen jäsen lokakuusta 2024 alkaen — tieto vahvistuu PRH:n kaupparekisteriotteesta. Hänen julkiset verotietonsa osoittavat vuodelta 2024 pääomatuloja 108 842 euroa: summa, joka on yhteensopiva merkittävän omistusosuuden tuottamien osinkojen kanssa.

Julkisen sektorin johtaja istuu samanaikaisesti yrityksen hallituksessa — yritys, joka saa 136 miljoonaa euroa vuodessa julkisista sopimuksista. Molemmat roolit ovat aktiivisia. Samanaikaisesti.

Attendo-yhteys: kolme viidestä

Juhani Pälve, Matias Pälve ja Jari Lampinen työskentelivät kaikki Attendossa — Suomen suurimmassa yksityisessä hoivayrityksessä. Attendo on yritys, jonka ydinosaaminen on voiton tuottaminen julkisesti rahoitetuista palveluista. Kolme viidestä Kotokunnan omistajasta oppi tämän taidon Attendossa ja toi sen mukanaan uudelle markkinalle.

VTV: Migrin hankinnat olivat lainvastaisia

Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) julkaisi vuonna 2023 raportin "Valtion pitkäkestoiset palveluhankinnat". Siinä VTV tarkasti Maahanmuuttoviraston hankintatapoja ja totesi ne osittain laittomiksi.

VTV:n omin sanoin: Migri oli toteuttanut vastaanottokeskusten hankintoja "osin hankintalain vastaisin suorahankinnoilta" — ja ennen vuotta 2022 käytännössä kaikki vastaanottokeskukset oli perustettu kilpailuttamatta.

Ennen vuotta 2022 vain "muutama vastaanottokeskus" oli perustettu kilpailuttamalla. Kaikki muut olivat suorahankintoja: sopimuksia ilman avointa kilpailua.

Yle MOT:n selvitys vuodelta 2024 tarkensi: Migri käytti noin 900 miljoonaa euroa kilpailuttamattomiin suorahankintoihin. 670 miljoonaa pelkästään vuosina 2022–2023.

900 miljoonaa euroa. Ilman kilpailutusta ja kun kilpailutus viimein aloitettiin vuonna 2022, yksi yritys voitti lähes kaiken, koska avainhenkilöt olivat itse suunnitelleet mallin, johon kilpailutus perustuu.

Punainen Risti: entinen monopoli

Ennen Kotokuntaa markkinaa hallitsi Suomen Punainen Risti. Vuoden 2016 alussa SPR pyöritti 109 vastaanottokeskusta noin 146–227:stä. Sekin oli monopoli, sekin ilman kilpailutusta.

SPR toimi kustannuskorvausmallilla. Migri maksoi SPR:lle hallintokulukorvauksen, 5–8 prosenttia budjetista. Yle kuvaili sitä "riskittömäksi bisnekseksi." Taattu voittomarginaali, ei kilpailua, ei painetta tehokkuuteen.

Kun kilpailutus alkoi, SPR alkoi hävitä. Kotokunta voitti. SPR käynnisti yt-neuvottelut useissa piireissä.

Markkinan rakenne ei muuttunut. Monopoli vaihtui toiseksi. SPR:n riskitön 5–8 prosentin marginaali korvautui Kotokunnan 11,5 prosentin marginaalilla ja 7,5 miljoonan euron osingoilla.

Kukaan ei kysynyt

Tämä on kohta, jossa tarina muuttuu hämmästyttäväksi.

136 miljoonaa euroa. Yksi yritys. Viisi omistajaa. 7,5 miljoonaa osinkoja. Kasvu 3 000 eurosta 136 miljoonaan kolmessa vuodessa. VTV:n toteama lainvastaisuus. Pyöröovi julkiselta yksityiselle. Kaksoisrooli julkisessa virassa ja yksityisessä omistuksessa.

Ja eduskunnassa: nolla kirjallista kysymystä.

Ei yhtään. Kukaan kansanedustaja ei ole koskaan kysynyt Kotokunta Oy:stä mitään.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) ei ole julkaissut tutkimusta vastaanottokeskusten markkinakeskittymisestä, vaikka VTV:n havaitsema lainvastaisuus kuuluu suoraan KKV:n toimivaltaan.

Helsingin Sanomat, Kauppalehti ja Talouselämä eivät ole julkaisseet tunnistettavaa tutkivaa journalismia Kotokunnan markkina-asemasta.

136 miljoonaa euroa julkista rahaa. Ja hiljaisuus.

Mitä tämä tarkoittaa?

Emme väitä, että kukaan on rikkonut lakia. Migrin suorahankinnat olivat VTV:n mukaan lainvastaisia, mutta se on Migrin ongelma, ei Kotokunnan. Kotokunnan omistajat ovat tehneet laillisia liiketoimintapäätöksiä. He ovat perustaneet yrityksen, rakentaneet osaamisen ja voittaneet kilpailutuksia.

Mutta.

Kun yrityksen operatiivinen johtaja on kehittänyt voittavan mallin 14 vuoden ajan julkisella puolella ja tuonut sen mukanaan yksityiselle, kyse ei ole reilusta kilpailusta. Se on rakenteellinen etu, jota mikään kilpailutus ei voi tasoittaa. Kukaan kilpailija ei voi 14 vuodessa kerättyä sisäpiiritietoa kumota tarjouslaskelmalla.

Kun yrityksen osaomistaja istuu samanaikaisesti julkisen sektorin johtotehtävässä 12 000 euron kuukausipalkalla, kyse ei ole pelkästään eturistiriidasta. Se on järjestelmä, jossa julkinen ja yksityinen ovat niin kietoutuneet toisiinsa, ettei rajaa enää ole.

Kun yritys makaa hiljaa kuusi vuotta yhdellä työntekijällä ja nousee 136 miljoonaan kolmessa vuodessa toisen kriisin koittaessa, se ei ole yrittäjyyttä. Se on valmiusasema. Joku tiesi, että seuraava kriisi tulee. Joku piti koneen käynnissä. Joku odotti.

Ja kun kaikki tämä tapahtuu markkinassa, jossa valtion oma tarkastusvirasto on todennut hankinnat lainvastaisiksi ja kukaan, ei eduskunta, ei kilpailuviranomainen, ei valtamedia, kysyy mitään, se ei ole enää yksittäisen yrityksen tarina. Se on järjestelmän tarina. Järjestelmä, joka tuottaa voittoa harvoille, palveluja monille ja valvontaa ei kenellekään.

Yksi luku

Ukrainasta paennut perhe asuu Kotokunnan järjestämässä asunnossa Valkeakoskella. Yle Novostin selvityksen mukaan asukkaat raportoivat kahdeksan ihmistä 79 neliössä. Kolme perhettä jakaa yhden kylpyhuoneen.

Kotokunta Oy:n omistajat jakoivat 7,5 miljoonaa euroa osinkoja.

Molemmat luvut ovat julkisia. Molemmat ovat totta. Ja molemmat ovat osa samaa tarinaa.

Aikajana

Kaikki tiedot perustuvat julkisiin lähteisiin: PRH kaupparekisteri, YTJ, Asiakastieto, TED-hankintailmoitukset, VTV:n tarkastuskertomus 12/2023, Yle MOT, Yle Novosti, Iltalehti, valtion ostolaskudata (tutkihankintoja.fi), eduskunnan asiakirjat.

Tämä artikkeli on osa Visio Suomi -projektia.

Seuraavassa osassa: Konsulttien Suomi — ketkä hallitsevat julkisia hankintoja ja millä hinnalla.