Loma, jota ei tarvitse ostaa
Lapsi ei muista loman hintaa. Hän muistaa, kuka oli hänen kanssaan.
Kysymys koulun pihalla
Syysloman lähestyessä koulun pihalla kuuluu sama kysymys vuodesta toiseen: minne te lähdette? Joku kertoo lennosta etelään, toinen kylpylähotellista ja kolmas huvipuistosta naapurimaassa. Lapsi tulee kotiin ja kysyy saman kysymyksen vanhemmaltaan. Vanhempi hymyilee ja sanoo, että katsotaan. Illalla hän avaa pankkisovelluksen ja laskee uudelleen.
Kysymyksessä ei ole mitään pahaa. Lapset kertovat toisilleen omasta elämästään niin kuin lapset aina. Kysymys osuu silti kohtaan, jota moni vanhempi suojelee hiljaa. Rahat eivät riitä siihen, mitä lomaan näyttää kuuluvan.
Lapselle voi vastata rehellisesti. Tänä vuonna lähdetään metsään, kirjastoon ja mummolaan. Lapsi kuulee vastauksesta ensin sen, että hänen kanssaan ollaan. Vertailu painaa usein aikuista enemmän kuin lasta.
Paine, joka ei näy ulospäin
Vuokra, lainanlyhennys, sähkölasku ja ruokakauppa vievät kuukauden tulot ennen kuin lomasta on ehditty puhua. Moni perhe elää nyt niin, että jokainen ylimääräinen meno siirtää jotakin toista eteenpäin. Samaan aikaan mainokset ja sosiaalinen media näyttävät lomia, joihin harvalla on varaa. Toisten kuvista syntyy vaikutelma, että kaikki muut lähtevät jonnekin.
Paine ei näy ulospäin. Se näkyy väsymyksenä, ärtymyksenä ja häpeänä, jota kukaan ei sano ääneen. Vanhempi kantaa sitä yksin ja kysyy itseltään, onko hän epäonnistunut. Tiukka talous ei kuitenkaan kerro mitään vanhemman arvosta. Se kertoo ajasta, jossa moni perhe joutuu valitsemaan välttämättömän ja mukavan välillä. Raamattu sanoo tähän jotakin, mikä keventää kuormaa:
Parempi vähä Herran pelossa kuin paljot varat levottomuudessa. Parempi vihannesruoka rakkaudessa kuin syöttöhärkä vihassa.
— Sananl. 15:16–17
Mitä lapsi muistaa
Aikuisen muistellessa omaa lapsuuttaan mieleen nousee harvoin hinta. Mieleen nousee isän ääni nuotiolla, äidin kanssa leivottu pulla, mummolan keittiö ja ilta, jolloin koko perhe pelasi samaa peliä myöhään. Muistot kiinnittyvät ihmisiin ja hetkiin.
Lapsi tarvitsee lomalta samaa kuin koko elämältä: aikuisen, joka on läsnä. Läsnäolo ei maksa mitään. Se vaatii vain, että puhelin jää hetkeksi pöydälle ja kalenteri tyhjäksi.
Lapsi aistii vanhemman huolen herkemmin kuin sanat. Kevyt mieli on lahja, jonka vanhempi voi antaa silloinkin, kun lompakko on tyhjä. Se syntyy siitä, että aikuinen lakkaa vertaamasta ja päättää iloita siitä, mitä on.
Lepo, johon Jeesus kutsui
Apostolit palasivat Jeesuksen luo ja kertoivat kaiken, mitä olivat tehneet ja opettaneet. Ympärillä oli niin paljon ihmisiä, ettei heillä ollut aikaa edes syödä. Jeesus vastasi kiireeseen kutsumalla heidät lepäämään:
Niin hän sanoi heille: "Tulkaa te yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levähtäkää vähän". Sillä tulijoita ja menijöitä oli paljon, ja heillä ei ollut aikaa syödäkään.
— Mark. 6:31
Autiossa paikassa ei ollut ohjelmaa eikä elämyksiä. Siellä oli Jeesus ja aikaa olla. Psalmin kirjoittaja kuvaa samaa lepoa: "Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden." (Ps. 23:2–3).
Lepo kuuluu luomisen rakenteeseen. Luomiskertomuksessa Jumala itse lepäsi:
Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt.
— 1. Moos. 2:2–3
Lepo on siis siunattu ennen kuin ihminen ehti tehdä yhtään mitään. Syysloma voi olla juuri tällainen viikko. Siinä ei tarvitse olla aikataulua eikä mitään todistettavaa.
Martta ja Maria
Martta otti Jeesuksen kotiinsa. Hänen sisarensa Maria istui Herran jalkojen juuressa ja kuunteli. Martta puuhasi monissa palvelustoimissa ja pyysi Jeesusta käskemään sisartaan auttamaan. Vastaus oli lempeä:
Herra vastasi ja sanoi hänelle: "Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois."
— Luuk. 10:41–42
Lomankin voi mitata kuvilla ja kuiteilla. Se voi myös olla hyvän osan valitsemista: hetki, jota kukaan ei ota pois.
Pieni loma
Pieni loma voi olla iso. Metsäretki eväineen, makkaranpaisto laavulla ja kuusenkäpyjen keräily. Kirjaston kirjapino ja peiton alla luettu tarina. Yhteinen leipominen, jonka jälkeen keittiö on jauhoissa. Peli-ilta, jossa vanhempi häviää tarkoituksella ja lapsi huomaa sen. Kävely pimeässä taskulampun kanssa. Iltarukous, jossa kiitetään päivästä.
Moni näistä ei maksa juuri mitään. Ne vaativat aikaa. Juuri sitä loma antaa.
Riittävä
Paavali kirjoitti kahleissa ollessaan kirjeen Filippin seurakunnalle. Siinä hän kertoo oppineensa jotakin, mikä ei riipu olosuhteista:
Ei niin, että minä puutteen vuoksi tätä sanon; sillä minä olen oppinut oloihini tyytymään. Osaan elää niukkuudessa, osaan myös elää runsaudessa; kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin minä olen tottunut; sekä olemaan ravittuna että näkemään nälkää, elämään sekä runsaudessa että puutteessa.
— Fil. 4:11–12
Tyytyminen on rauhaa, joka ei ole kiinni olosuhteista, rakenteista eikä seinistä. Heprealaiskirje kertoo, mistä se rauha tulee:
Älkää olko vaelluksessanne ahneita; tyytykää siihen, mitä teillä on; sillä hän itse on sanonut: "En minä sinua hylkää enkä sinua jätä";
— Hepr. 13:5
Vanhempi, joka ei pysty tarjoamaan lapselleen matkaa, ei ole huono vanhempi. Hän rakastaa lastaan tiukassa ajassa. Jumala, joka ei hylkää ketään, ei hylkää häntäkään.
Syysloma kestää viikon. Sen jälkeen arki jatkuu, laskut tulevat ja huolet palaavat. Viikon aikana voi silti levätä. Jeesus sanoi: "Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään" (Matt. 6:34). Tämä päivä riittää sellaisenaan.
Loma, jota ei tarvitse ostaa, on jo valmiina: aika, lepo ja ihmiset, jotka ovat lähellä.