Ovi avataan sisältä

Rakkaus kolkuttaa. Omistaja lukitsee.

Yksi lause

"Pahinta, mitä minulle voisi tapahtua, on se, että avaudut jollekin toiselle."

Lause kuulostaa ensin rakkaudelta. Siinä on haavoittuvuutta ja kiintymystä, ehkä pelkoa menettää jotain kallista. Toisella kuulemalla sen sisältä paljastuu jotain muuta. Puhuja ei pelkää sitä, että toinen kärsii. Hän pelkää sitä, että toisella on oma sisin, jonne hänellä ei ole avainta. Lause ei kysy, mitä toinen tarvitsee. Se ilmoittaa, kenelle toinen kuuluu.

Sama lause voi kuulua parisuhteessa, mutta myös vanhemman ja lapsen, sisarusten tai aikuisen lapsen ja ikääntyvän vanhemman välillä. Uusperheessä se voi kohdistua siihen, että lapsi viihtyy toisen vanhempansa kodissa. Kaikissa muodoissaan se tekee toisen ihmissuhteista uhan.

Mustasukkaisuuden raja

Mustasukkaisuus on tavallinen ihmisen tunne. Psykiatrisen katsausartikkelin mukaan terve ihminen tulee mustasukkaiseksi vasta selvän näytön perusteella, on valmis muuttamaan käsitystään uuden tiedon myötä ja näkee yhden kilpailijan. Sairaalloisesti mustasukkainen ihminen lukee uskottomuuden todisteeksi asioita, joilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Hän pitää kiinni käsityksestään vastakkaisenkin tiedon edessä ja syyttää kumppaniaan suhteista moniin.

Äärimuotoa on kutsuttu Othello-oireyhtymäksi Shakespearen näytelmän mukaan. Siinä mies surmaa vaimonsa perusteettoman epäluulon vallassa. Harhaiseen mustasukkaisuuteen liittyy tutkimusten mukaan kontrolloivaa ja väkivaltaista käyttäytymistä.

Ratkaisevaa on se, mitä tunteelle tehdään. Tunne voi johtaa keskusteluun ja nöyryyteen. Se voi myös muuttua oikeudeksi valvoa, rajata ja rangaista. Pimeys ei ole ihmisen identiteetti. Apua saa myös se, joka pelkää omaa käytöstään.

Hiljainen häkki

Pakottava kontrolli on tutkimuksen ja lainsäädännön käsite. Britannian sisäministeriön ohjeen mukaan kontrolloiva käyttäytyminen on joukko tekoja, joilla toinen tehdään alisteiseksi ja riippuvaiseksi: hänet eristetään tuen lähteistä, hänen voimavaransa käytetään hyödyksi, häneltä viedään keinot itsenäisyyteen, vastarintaan ja pakoon ja hänen arkeaan säännellään. Ohje lainaa tutkija Evan Starkia, jonka mukaan pakottava kontrolli on yleisin yhteys, jossa naisia kohdellaan kaltoin. Se on myös vaarallisin.

Kontrolli ei ole yksittäinen teko. Se on tarkoituksellinen toistuva kuvio, joka rakentuu ajan mittaan. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että toinen päättää, minne kumppani saa mennä, keitä hän saa tavata, mitä hän pukee päälleen ja milloin hän nukkuu. Ystävät jäävät pois yksi kerrallaan. Suku käy vieraaksi. Työpaikan illanvietto, harrastus tai opiskelu muuttuu riidan aiheeksi, kunnes siitä on helpompi luopua.

Raha kiristää otetta. EU:n perusoikeusviraston ja tasa-arvoinstituutin kyselyssä 29,9 prosenttia naisista oli kokenut kumppaninsa psyykkistä väkivaltaa: nöyryyttämistä, mustasukkaisuutta, pelottelua tai kontrolloivaa käytöstä. Niissä kyselyissä, joissa asiasta kysyttiin, 20,3 prosenttia naisista oli kokenut taloudellista väkivaltaa, kuten sitä, ettei saa käydä töissä tai päättää perheen raha-asioista.

Häkkiä on vaikea nähdä sisältä. Britannian syyttäjälaitoksen mukaan kontrollin kuvio voi olla vakiintunut kauan ennen ensimmäistä ilmoitusta. Yksittäinen teko voi näyttää viattomalta, eikä kohde välttämättä tunnista kaltoinkohtelua tai ole valmis myöntämään sitä. Jokainen yksittäinen pyyntö kuulostaa kohtuulliselta. Vasta kokonaisuus paljastaa, että ovet ovat sulkeutuneet yksi kerrallaan.

Kun omaisuus lähtee

Omistava kontrolli kestää vain niin kauan kuin toinen pysyy. Lähtö on siksi sen vaarallisin hetki. Yhdysvaltalaisessa tapaus-verrokkitutkimuksessa kumppanin surman riskiä lisäsivät tekijän pääsy aseeseen, aiempi uhkaaminen aseella, tekijän lapsipuoli kodissa ja ero, erityisesti kontrolloivasta kumppanista. Suomalaisessa moniammatillisessa riskinarvioinnissa käytetty koulutusmateriaali tiivistää saman: aiempi väkivalta, voimakas mustasukkaisuus ja ero yhdessä merkitsevät erityisen korkeaa vakavan väkivallan riskiä.

Suomen luvut ovat raskaita. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin henkirikoskatsauksen mukaan vuosina 2013–2023 noin 57 prosenttia naisuhreista surmasi nykyinen tai entinen kumppani. Parisuhdetapoissa joka toinen tekijä oli kohdistanut uhriin väkivaltaa jo aiemmin ja lähes yhtä moni oli uhannut häntä. Alle puolet uhreista oli kertonut kolmannelle henkilölle pelkäävänsä tekijää ja alle viidesosa oli ottanut yhteyttä poliisiin. Turvakotiin hakeutuminen tai lähestymiskiellon hakeminen oli harvinaista. Valtioneuvoston selvityksessä parisuhdetapoissa oli usein selvää suunnitelmallisuutta. Ne liittyivät usein eroon ja tekijän motiivina oli mustasukkaisuus tai kyvyttömyys hyväksyä eroa.

Eron jälkeen kontrolli voi jatkua vainona: viesteinä, seuraamisena, valvontana verkossa ja painostuksena uhrin läheisten kautta. Lapset voivat joutua kontrollin välineiksi. Brittiläisen tutkimuksen kirjallisuuskatsauksen mukaan tekijä voi ottaa lapset suoraan mukaan kontrolliin: eristämiseen, kiristämiseen, valvontaan ja vainoamiseen.

Eron jälkeistä väkivaltaa kutsutaan usein vanhempien väliseksi konfliktiksi. Naisten Linja on mukana pohjoismaisessa vaatimuksessa, jonka mukaan sitä ei saa vähätellä tällä nimellä. Nimitys ratkaisee paljon. Riita on kahden yhtä vahvan välinen asia. Kontrolli on toisen ihmisen elämän haltuunottoa. Neutraali nimi hyödyttää sitä, jolla on valta, rahaa ja kyky esittää asiansa vakuuttavasti. Häviäjä on se, jolta keinot on jo viety. Häviäjä on myös lapsi, joka kasvaa kahden kodin välissä pelon keskellä.

Sosiaali- ja terveysministeriön selvitys vaativista erotilanteista kuvaa saman ilmiön suomalaisessa palvelujärjestelmässä: "Lapseen kohdistuvassa pakottavassa kontrollissa vanhempi yrittää vaikuttaa entiseen puolisoonsa lapsen kautta tapahtuvalla häirinnällä." Selvityksen mukaan "Eräänä pakottavan kontrolloinnin muotona tunnistetaan oikeudenkäyntien hyödyntäminen osana tekijän hallintastrategiaa."

Samassa selvityksessä vieraannuttaminen eli lapsen ja toisen vanhemman suhteen vahingoittaminen "käsitetään yhdeksi lapseen kohdistuvan väkivallan muodoksi". Selvitys varoittaa myös, että vieraannuttaminen ja vaino sekoittuvat käytännössä helposti: "Vanhempi, joka on pyrkinyt suojelemaan lasta vainoamiselta rajoittamalla lapsen ja toisen vanhemman tapaamisia, saatetaan tulkita lapsen vieraannuttajaksi." Selvityshenkilöiden mukaan lapsen huoltoa koskevassa laissa haitanteon määritelmää tulisi laajentaa kattamaan muun muassa vieraannuttamisen, vainon ja pakottavan kontrollin.

Laki ja sen aukko

Vainoaminen on Suomessa ollut rikos vuoden 2014 alusta. Rikoslain mukaan vainoamisesta tuomitaan se, joka toistuvasti uhkaa, seuraa, tarkkailee, ottaa yhteyttä tai muuten näihin rinnastettavalla tavalla oikeudettomasti vainoaa toista niin, että se on omiaan aiheuttamaan pelkoa tai ahdistusta. Rangaistus on sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Pykälää ei ole muutettu sen säätämisen jälkeen. Lähestymiskiellolla voidaan suojata uhria.

Pakottava kontrolli ei ole Suomessa oma rikoksensa. Englannissa ja Walesissa se on ollut rikos vuodesta 2015 ja enimmäisrangaistus on viisi vuotta vankeutta. Skotlanti ja Irlanti säätivät vastaavat lait vuonna 2018. Tanskassa psykologinen väkivalta kriminalisoitiin vuonna 2019. Englannin ja Walesin laki koskee vuodesta 2023 myös entisiä kumppaneita ja saman lapsen vanhempia, vaikka he eivät enää asu yhdessä. Skotlannissa rangaistusta kovennetaan, kun tekijä kohdistaa kontrollia lapseen tai käyttää lasta välineenä toista vanhempaa vastaan. Sama koskee tilannetta, jossa lapsi näkee, kuulee tai on läsnä. Koventaminen ei edellytä näyttöä siitä, että lapsi olisi ymmärtänyt teon tai kärsinyt siitä.

Oikeusministeriön tilaamassa selvityksessä Itä-Suomen yliopiston tutkijat Matti Tolvanen ja Elisa Silvennoinen totesivat vuonna 2023, ettei mikään rikostunnusmerkistö kata sellaisenaan pakottavaa kontrollia. Psyykkinen väkivalta tulee selvityksen mukaan pahoinpitelynä rangaistavaksi äärimmäisen harvoin. Selvitys ehdotti uutta rikosta. Hallitusohjelmaan kirjattiin, että kriminalisoinnin tarve selvitetään. Joulukuussa 2025 eduskunnalle jätettiin lakialoite. Kesäkuussa 2026 pääministeri sanoi kyselytunnilla, että pakottavan kontrollin kriminalisointi on selvityksessä ja hallitus vie sen eteenpäin. Oikeusministeri ei uskaltanut luvata asian ehtivän eduskuntaan enää tällä hallituskaudella. Hallituksen esitystä ei ole annettu. Lakialoite on ollut lakivaliokunnassa maaliskuusta 2026.

Selvitys ja lakialoite ehdottavat samaa pykälää: "Joka oikeudettomasti toistuvasti uhkauksella, pakottamisella, vapaudenriistolla, väkivallalla tai muulla niihin verrattavalla loukkauksella kohtuuttomasti rajoittaa toisen itsemääräämisoikeutta siten, että teko on omiaan aiheuttamaan teon kohteessa pelkoa tai ahdistusta, on tuomittava pakottavasta kontrollista sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi." Uhrin ei tarvitsisi näyttää, että pelko syntyi. Riittää, että teko on omiaan aiheuttamaan sitä. Pykälä koskisi nykyistä ja entistä suhdetta eikä rajautuisi lähisuhteisiin. Uhka voisi kohdistua myös kolmanteen, kuten uhrin lapseen.

Lähin voimassa oleva rikos on vainoaminen, jonka rangaistusasteikko on sama. Oikeusministeriön mukaan "Vainoamisesta tuomitaan pääasiassa sakkoa." Pakottaminen edellyttää väkivaltaa tai uhkausta.

Aukollakin on hyötyjänsä. Niin kauan kuin kontrollin kokonaisuus ei ole rikos, sitä mitataan yksittäisinä tekoina, joista jokainen on liian pieni ilmoitettavaksi. Hyötyjä on se, joka rakentaa häkin kalteri kerrallaan. Häviäjä on se, joka elää sen sisällä ilman omaa rahaa, ystäviä ja todistajia.

Mitä läheinen voi nähdä

Läheinen näkee usein ensin poissaolon. Ystävä ei enää tule tapaamisiin. Puhelu loppuu kesken, koska joku odottaa. Hän tarkistaa puhelintaan jatkuvasti ja pahoittelee asioita, joista ei tarvitsisi pahoitella. Hän ei kerro, koska kertominen voi olla vaarallista tai koska hän ei itsekään vielä näe kokonaisuutta. Parisuhdetappojen taustoista tiedetään, että alle puolet uhreista oli kertonut pelostaan kenellekään.

Apua saa ilman, että tarvitsee olla varma:

Nollalinja 116 016 palvelee ympäri vuorokauden vuoden jokaisena päivänä. Se on tarkoitettu lähisuhdeväkivaltaa tai sen uhkaa kokeneille sukupuolesta riippumatta ja myös heidän läheisilleen.

Naisten Linja 0800 02400 on tarkoitettu väkivaltaa tai sen uhkaa kokeneille naisille ja tytöille sekä heidän läheisilleen.

Rikosuhripäivystys 116 006 palvelee maanantaista torstaihin kello 9–18 ja perjantaisin kello 9–16.

Miessakkien Väkivaltaa Kokeneet Miehet -toiminta auttaa miehiä, jotka ovat kokeneet väkivaltaa kotona tai kadulla.

Lyömätön Linja 044 751 1334 auttaa niitä, jotka käyttävät väkivaltaa tai pelkäävät käyttävänsä sitä.

Turvakodit ovat auki ympäri vuorokauden. Akuutissa hädässä soitetaan hätänumeroon 112.

Rakkaus, joka ei omista

Raamatun kuvaus rakkaudesta on kuin omistavan kontrollin peilikuva:

Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,

— 1. Kor. 13:4–5

Rakkaus ei etsi omaansa. Omistava kontrolli etsii vain omaansa ja kutsuu sitä rakkaudeksi. Siinä, missä kontrolli kasvaa pelosta ja kasvattaa pelkoa, rakkaus ajaa pelon pois:

Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.

— 1. Joh. 4:18

Kristuksen työ on vapauttamista. "Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen." (Gal. 5:1) Jeesus erotti itsensä siitä, joka ottaa: "Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys." (Joh. 10:10)

Omistava kontrolli varastaa toisen ajan, ystävät, rahan ja lopulta oman äänen. Se tappaa luottamuksen ja tuhoaa kyvyn tehdä omia valintoja. Kristuksen rakkaus antaa takaisin sen, minkä varas vei.

Ovi avataan sisältä

Jumala ei murra ovea. Ilmestyskirjassa Kristus seisoo ulkopuolella:

Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.

— Ilm. 3:20

Kaikkivaltias, jolla on valta jokaiseen oveen, odottaa, että ovi avataan sisältä. Rakkaus valitaan aina vapaasti. Sen ei tarvitse valehdella, varastaa eikä tukahduttaa. Se ei vaadi toista sulkemaan muita ulos voidakseen olla läsnä.

Risti on tämän rakkauden mitta. Jeesus ei ottanut ihmiseltä mitään. Hän antoi kaiken:

Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä.

— Joh. 15:13

Hän ei odottanut, että ihminen ansaitsisi sen. "Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme." (Room. 5:8) Pyyteetön ja ansioton rakkaus ei pidä kiinni. Se päästää vapaaksi ja jää silti odottamaan ovelle.

Oikeita kysymyksiä

Psykopatia on tutkittu persoonallisuuden piirrekokonaisuus. Terveyskirjaston mukaan psykopaattisia piirteitä ovat tunnekylmyys, myötäelämisen kyvyn heikkous, itsekeskeisyys, pinnallinen viehätysvoima ja lipevyys, katumuksen, häpeän ja syyllisyydentunteen puute sekä muiden ihmisten hyväksikäyttö. Mielenterveystalon mukaan epäsosiaalinen ihminen näkee toimintansa syyt muualla kuin itsessään. Hän ei usein itse miellä piirteitään häiriöksi.

Yleisyydestä on eri arvioita. Vuonna 2021 julkaistun meta-analyysin mukaan psykopatian esiintyvyys aikuisväestössä on noin 4,5 prosenttia, mutta Haren arviointiasteikolla mitattuna vain 1,2 prosenttia. Tuoreen meta-analyysin mukaan psykopatialla on merkitsevä yhteys parisuhdeväkivaltaan. Asteikon kehittäjä, kanadalainen psykologi Robert D. Hare, varoittaa, että väärin käytettynä arviosta voi koitua huomattavaa haittaa. Hän rajaa asteikon koulutettujen ammattilaisten käyttöön. Terveyskirjaston mukaan yksittäisen piirteen perusteella diagnoosia ei tehdä. Mielenterveystalon mukaan raja tavallisen käytöksen ja persoonallisuushäiriön välillä on liukuva.

Oikea kysymys koskee siksi tekoja ja niiden vaikutusta. Seuraavat kysymykset nousevat riskinarvioinnin, viranomaisten tunnistamisohjeiden ja psykopatian tutkittujen piirteiden pohjalta:

Onko ystäväpiirini kaventunut suhteen aikana? Olenko luopunut harrastuksista, opiskelusta tai työstä, koska siitä seuraa riitaa?

Päättääkö toinen, minne saan mennä, keitä saan tavata, mitä puen päälleni tai milloin nukun?

Päätänkö itse omista rahoistani?

Lukeeko hän viestejäni? Soittaako, viestittääkö tai seuraako hän minua jatkuvasti?

Pelkäänkö hänen reaktiotaan, kun aion kertoa jotain itsestäni?

Kääntyykö syy aina minuun? Muuttuuko hänen anteeksipyyntönsä minun syyllisyydekseni?

Onko hän toinen ihminen muiden seurassa kuin kahden kesken?

Valehteleeko hän silloinkin, kun totuus olisi helpompi?

Olenko koskaan nähnyt hänen aidosti katuvan?

Onko hän sanonut, että jos hän ei saa minua, kukaan muu ei saa?

Olenko eronnut tai yrittänyt erota viimeisen vuoden aikana?

Useampi myöntävä vastaus on syy puhua jonkun kanssa. Kaksi viimeistä kysymystä ovat vakavimmat. Ero lisää tutkimusten mukaan kumppanin surman riskiä. Uhkaus siitä, ettei kukaan muukaan saa, on brittiläisessä riskinarviointityökalussa korkean riskin merkki. Ihmisen sisintä ei voi varmuudella tuntea, mutta teot näkyvät:

Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?

— Matt. 7:16

Sama kysymys kuuluu kysyä myös itseltä: onko minussa halua omistaa toinen ihminen? Rakkauden hedelmä tunnetaan siitä, että se jättää oven auki.