”Herätys”, joka riisuu Kristukselta jumaluuden, on luopumus

Herätys, jossa Jeesus Kristus ei enää ole Jumala, ei ole herätys. Se on luopumus, joka tulee valkeuden enkelin puvussa.

Syyskuussa 2024 roomalaiskatolisen kirkon paavi tapasi Singaporessa eri uskontoja edustavia nuoria. Hän kysyi heiltä, mihin johtaa, jos alkaa väitellä, että oma uskonto on tärkeämpi tai että oma usko on tosi ja toisen ei. Yksi nuorista vastasi, että tuhoon. Paavi vahvisti vastauksen ja jatkoi, että kaikki uskonnot ovat teitä Jumalan luo. Ne ovat kuin eri kieliä, jotka ilmaisevat jumalallista, toiset sikhien, toiset muslimien, hindujen tai kristittyjen kieltä. Lause pitää paikkansa vain, jos sanaan Jumala luetaan elävän Jumalan rinnalle myös kuolleet epäjumalat. Viisi vuotta aiemmin Abu Dhabissa allekirjoitettu asiakirja ihmisten veljeydestä oli jo todennut, että uskontojen moninaisuus on Jumalan viisaudessaan tahtoma.

Asiakirjassa Jumalan tahto on käännetty väärin päin. Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden, sillä Jumala on yksi ja yksi on myös välimies Hänen ja ihmisten välillä, Kristus Jeesus (1. Tim. 2:4-5). Elävä Jumala ei siis tahdo, että ihmiset hajaantuvat monien jumalien luo. Uskontojen moninaisuutta tahtoo vain epäjumalien herra eli saatana.

Jumalan vihollinen hyväksyy mielellään miljoonat tiet, kaikki uskonnot ja maailmankuvat sekä jokaisen moninaisuuden nimissä tehdyn kompromissin, joka yhdistää kuolleen ja elävän. Hän tekee Jumalan yksinkertaisesta, selkeästä ja pyhästä totuudesta monta eri versiota, mikä paljastaa hänen luonteensa. Ihmiselle sellainen tie näyttää mieluisalta, koska siltä on helppo valita itselleen sopiva suunta. Se tuntuu sallivalta ja suvaitsevaiselta, eikä sen kulkijan tarvitse jättää mukavuusaluettaan. Helppous ei kuitenkaan tee siitä elävän Jumalan tietä. Jeesus sanoi, että tuhoon vievä tie on leveä ja sitä kulkevat monet, mutta elämään vievä tie on kapea ja sen löytävät harvat (Matt. 7:13-14). Jokainen tie, joka kulkee Kristuksen ohi, vie pois elävän Jumalan luota.

Moni näkee uskontojen lähentymisessä heräämisen. Uskonnot lakkaavat kiistelemästä, ihmiskunta löytää yhteisen Jumalan ja koko maailmasta tulee yksi suuri perhe. Raamattu kertoo lopun ajasta toista. Ennen Herran päivää tulee luopumus:

Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.
2. Tess. 2:3-4

Luopumus on kreikaksi apostasia, jonka Strongin sanakirja selittää totuudesta irtautumiseksi. Uusi testamentti käyttää sanaa vain kahdesti. Kreikan tekstissä sanan edessä on määräinen artikkeli. Paavali ei siis puhu mistä tahansa luopumuksesta. Hän puhuu siitä luopumuksesta, jonka on määrä tapahtua ennen loppua. Siksi puhe herätyksestä on käännettävä oikein päin. Herätys, jossa Jeesukselta Kristukselta riisutaan jumaluus, on saatanan herätys. Se on luopumusta Jeesuksesta Kristuksesta.

Valkeuden enkelin puku

Luopumus ei tule pimeänä. Se tulee valona ja rakkautena:

Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi. Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi, mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen.
2. Kor. 11:14-15

Tekeytyä on kreikaksi metaschēmatizō. Sana on johdettu ulkoista muotoa tarkoittavasta sanasta schēma. Strongin sanakirja selittää sen naamioitumiseksi. Paavali käyttää sitä kolmesti peräkkäisissä jakeissa: valheapostolit tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi, saatana valkeuden enkeliksi ja hänen palvelijansa vanhurskauden palvelijoiksi. Naamio ei muuta sitä, mitä sen takana on. Se muuttaa vain sen, miltä se näyttää.

Vihollinen on toiminut näin alusta asti. Hän ei vie ihmistä kauas totuudesta, koska silloin ihminen huomaisi eksyneensä. Hän vie ihmisen aivan lähelle totuutta, jotta ihminen hämmentyy. Eedenissä käärme puhui vaimolle Jumalasta, silmien aukeamisesta ja hyvän ja pahan tuntemisesta:

Niin käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan".
1. Moos. 3:4-5

Silmät todella aukenivat (1. Moos. 3:7). Melkein kaikki käärmeen sanoista kuulosti todelta. Vain ratkaiseva kohta oli käännetty väärin päin, sillä käärme vakuutti, ettei tottelemattomuudesta seuraa kuolemaa.

Hengellisesti tapahtui kuitenkin päinvastoin. Silmät, jotka aukenivat näkemään oman alastomuutensa, sulkeutuivat näkemästä Jumalaa. Käärmeen lupaama herääminen oli todellisuudessa nukahtaminen, sillä ihminen tahtoi tuntea pahan ja kääntyi pois Jumalan tahdosta. Siitä lumouksesta kukaan ei herää omin voimin. Niin kauan kuin ihminen pitää auki oven, jonka hän Eedenissä avasi viholliselle, hän sulkee sydämensä Jumalan Hengeltä. Jumala ei silti jättänyt häntä sen oven taakse. Nöyrtymisen, katumuksen ja parannuksen kautta tie takaisin Hänen tahtoonsa on avoinna jokaiselle. Todellinen herääminen alkaa, kun Pyhä Henki tulee asumaan ihmisessä Jeesuksen Kristuksen kautta. Siihen asti ihminen on kuin nukkuja, joka luulee valvovansa, hengetön, vaikka hän elää. Näiden kahden todellisuuden ero on valtava.

Sama tapahtuu nyt. Sanat ovat oikeita, sillä puhutaan rauhasta, rakkaudesta, veljeydestä ja yhdestä Jumalasta. Viime hetkellä olennaisin asia käännetään kuitenkin ihmisen mukavuuden, nautinnon ja subjektiivisen totuuden mukaiseksi. Lähes tosi, jonka ratkaiseva kohta on käännetty, on täysi valhe.

Yksi kori, yksi jumala

Kaikkien uskontojen ja aatteiden yhteisestä korista jonkin on väistyttävä. Väistyjä on aina Jeesus Kristus, koska Hän on ainoa, joka ei mahdu koriin muiden rinnalle. Kuolleet epäjumalat sopivat samaan koriin keskenään, sillä niillä on yhteinen alkuperä, Jumalan vihollinen. Elävä ei kuitenkaan asetu kuolleiden joukkoon. Jeesus Kristus erottuu korista siksi, että Hän on ainoa elävä Jumala, jonka kautta kaikki on luotu ja jossa kaikki pysyy voimassa (Kol. 1:16-17). Hän sanoi olevansa tie, totuus ja elämä ja ettei kukaan tule Isän tykö muuten kuin Hänen kauttaan (Joh. 14:6). Pietari sanoi saman neuvoston edessä: pelastusta ei ole kenessäkään muussa (Apt. 4:12).

Singaporessa nuorille opetettiin, että väite omasta totuudesta johtaa tuhoon. Nuoren vastauksessa on totuuden siemen, sillä väittely, riita ja sota johtavat aina tuhoon. Siitä ei kuitenkaan seuraa, että valhe pitäisi hyväksyä ilman kritiikkiä rauhan nimissä. Suvaitsevaisuus, joka antaa jokaiselle oman subjektiivisen totuuden, ei ole tie rauhaan, koska subjektiivinen totuus on valhe. Valhe tuo elämään kärsimyksen, eikä sen hyväksyminen suojele siltä ketään. Vain objektiivinen totuus voi pelastaa ja rakentaa. Subjektiivisen ja objektiivisen totuuden ero on sama kuin luodun ja Luojan ero. Siksi Kristuksen seuraaja seisoo ryhdikkäästi objektiivisen totuuden puolella.

Juuri tässä kohdassa totuus käännetään väärin päin. Jeesuksen sanat itsestään ainoana tienä leimataan vaaraksi ja moninaisuus, jossa Hän on vain yksi kieli muiden joukossa, julistetaan rauhaksi. Kaikkien hyväksymä jumala on kuitenkin ihmisten muodostama jumala, luotujen kompromissi Luojaa vastaan. Sen takana on aina vihollisen työ. Johannes antoi seurakunnalle koetinkiven, jolla henget erotetaan:

Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta; ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa.
1. Joh. 4:2-3

Koetinkivi ei kysy, puhuuko henki Jumalasta, rauhasta tai rakkaudesta. Se kysyy, tunnustaako henki Jeesuksen Kristuksen. Henki, joka puhuu kauniisti kaikesta muusta mutta jättää Hänet yhdeksi tieksi monien joukkoon, ei ole Jumalasta.

Kuningas, joka tuo rauhan

Luopumuksella on myös toinen juuri, vanhan liiton odotus ilman Jeesusta Kristusta. Maallinen Israel, joka ei usko Jeesukseen Vapahtajana, odottaa yhä temppeliä ja kuningasta. Sen silmissä Jeesus ei ole Messias vaan kapinallinen ja Hänen seuraajansa ovat eksyneitä. Herätys merkitsee sille maallista hallitsijaa, joka tuo rauhan.

Helmikuussa 2018 juutalaiseen temppeliin keskittyvä israelilainen Mikdash Educational Center löi temppelikolikon. Siinä Yhdysvaltain presidentti seisoo persialaisen kuningas Kyyroksen rinnalla. Järjestön mukaan kolikko kunnioitti presidentin päätöstä tunnustaa Jerusalem Israelin pääkaupungiksi, samoin kuin Kyyros aikoinaan salli juutalaisten palata Babylonin pakkosiirtolaisuudesta Jerusalemiin. Lahjoituksilla järjestö kertoi levittävänsä maailmaan pyhän temppelin henkeä. Raamatussa Kyyroksen nimi on Koores. Jesaja kutsuu häntä Herran voidelluksi:

Näin sanoo Herra voidellulleen Koorekselle, jonka oikeaan käteen minä olen tarttunut kukistaakseni kansat hänen edestään ja riisuakseni kuninkaitten kupeilta vyöt, että ovet hänen edessään avautuisivat eivätkä portit sulkeutuisi:
Jes. 45:1

Voideltu on hepreaksi mashiach, sama sana, josta Messias tulee. Vanha testamentti käyttää sitä 39 kertaa. Tässä se tarkoittaa pakanakuningasta. Kyyros oli Jumalan väline yhteen tehtävään, ei pelastaja. Paavali kirjoitti temppelistä, että sinne asettuu lopulta laittomuuden ihminen, joka julistaa itsensä Jumalaksi. Tessalonikalaisille hän kirjoitti myös rauhasta, joka edeltää turmiota:

Kun he sanovat: "Nyt on rauha, ei hätää mitään", silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon.
1. Tess. 5:3

Ihmiskunta, joka tarttuu oljenkorteen

Luopumus löytää maaperän ihmiskunnasta, joka ei voi hyvin. Paavali kirjoitti, että luomakunta huokaa:

Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti;
Room. 8:22

Maailman Luonnonsäätiö WWF:n vuoden 2024 raportin mukaan seurattujen villieläinkantojen koko pieneni vuosina 1970-2020 keskimäärin 73 prosenttia. Kansainvälisen valuuttarahaston mukaan maailman velka oli vuonna 2023 noin 250 biljoonaa dollaria eli 237 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta. Uppsalan yliopiston konfliktitietokanta kirjasi vuonna 2024 kaikkiaan 61 aseellista konfliktia, joissa ainakin yksi osapuoli oli valtio. Määrä on suurin sitten vuoden 1946, jolloin tilastointi alkoi. Maailman terveysjärjestön mukaan yksi seitsemästä 10-19-vuotiaasta kärsii mielenterveyden häiriöstä. Itsemurha on 15-29-vuotiaiden kolmanneksi yleisin kuolinsyy. Lähes joka kuudes ihminen maailmassa kokee olevansa yksinäinen. Nuorten keskuudessa osuus on vielä suurempi.

Ihminen, joka on elänyt pitkään kärsimyksessä löytämättä vastausta, kaipaa kipeästi jotakin, johon tarttua, vaikka se olisi vain oljenkorsi. Turvaa ja rauhaa etsiessään hän on alttiimpi myös niille eksytyksille ja houkutuksille, joita vihollinen tarjoaa. Paavali kuvasi viimeisten päivien vaikeita aikoja, joina ihmiset rakastavat itseään, rahaa ja hekumaa enemmän kuin Jumalaa (2. Tim. 3:1-4). Hän mainitsi näistä ihmisistä vielä yhden piirteen:

heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.
2. Tim. 3:5

Uskonnollinen ulkokuori ilman Jumalan voimaa on juuri sitä, mitä kaikkien uskontojen yhteinen jumala tarjoaa. Hätääntyneen ihmiskunnan on helppo ottaa se vastaan. Ihminen, jolla ei ole kalliota, johon nojata, ajautuu helposti sinne, mistä hän saa edes hetken helpotuksen. Jeesus kertoi, mitä talolle tapahtuu, kun sen perusta on väärä:

Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri."
Matt. 7:26-27

Valinta, jonka ihminen tekee

Luopumus ei johdu siitä, että Jumala haluaisi heittää ketään helvettiin. Hän on pitkämielinen, koska Hän haluaa jokaisen kääntyvän (2. Piet. 3:9). Hesekielin kautta Hän kutsui kansaansa:

Sano heille: Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, ei ole minulle mieleen jumalattoman kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää. Kääntykää, kääntykää pois pahoilta teiltänne; ja minkätähden te kuolisitte, Israelin heimo!
Hes. 33:11

Jumala kutsuu, mutta ihminen voi itse valita olla tulematta Hänen luokseen. Jeesus sanoi suoraan, mistä tuomio syntyy: ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin maailmaan tullutta valoa (Joh. 3:19). Paavali kuvaa, missä järjestyksessä eksytys etenee:

ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.
2. Tess. 2:10-12

Väkevä eksytys on kreikaksi energeia planēs. Energeia tarkoittaa vaikuttavaa voimaa. Planē tarkoittaa Strongin sanakirjan mukaan harhautumista oikeasta opista. Järjestys on ratkaiseva. Ensin ihminen torjuu rakkauden totuuteen. Vasta sen jälkeen eksytyksestä tulee voima, joka vie hänet mukanaan. Luopumus on siis ihmisen oma valinta eikä Jumalan tahto. Sydän, joka ei suostu katumaan, ajaa itse itsensä pimeyteen, mutta sama sydän voi vielä kääntyä niin kauan kuin Jumala antaa aikaa.

Totuuden Henki

Ilman Pyhää Henkeä ihminen jää omien tulkintojensa varaan. Hänen on vaikea hyväksyä, että hänen yläpuolellaan on auktoriteetti, jonka suunnitelmaa, aikaikkunaa ja totuutta kukaan ei voi ylittää. Siitä syntyy tahto luoda oma jumala, joka sopisi ihmisen omiin haluihin ja himoihin, hänen subjektiiviseen totuuteensa ja mukavuusalueeseensa. Tähän tahtoon elävän Jumalan vihollinen tarjoaa ekumeenisen jumalan, joka hyväksyy jokaisen mielihalun ja kompromissin eikä vaadi keneltäkään kääntymystä. Omavoimaisesti elävä ihminen, joka on tehnyt omasta totuudestaan mittapuun, ottaa sellaisen jumalan mielellään vastaan. Elävä Jumala ei kuitenkaan ole ihmisen muovattavissa. Hänen totuutensa on pyhä ja pysyvä, eikä se taivu ihmisen halujen mukaan. Siksi ylpeän ihmisen on vaikea ottaa vastaan Jeesusta Kristusta, vaikka vain Hän voi herättää hänet todelliseen elämään.

Aito herääminen ei voi syntyä ihmisen omista haluista, koska kukaan ei löydä totuutta omin voimin. Sen ilmoittaa Jumala itse Pyhän Hengen kautta. Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat kolme persoonaa yhdessä ja samassa Jumalassa, eikä Pyhä Henki ole Jumalasta tai Jeesuksesta erillinen johdattaja. Hän on Jumalan Henki ja Kristuksen oma Henki (Room. 8:9). Hänestä Jeesus puhui opetuslapsilleen:

Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa.
Joh. 16:13

Totuuden Henki auttaa näkemään, mitä ympärillä tapahtuu. Jumaluuden riisuminen Jeesukselta Kristukselta ja Hänen asettamisensa yhdeksi tieksi monien joukkoon ei ole herätystä. Kyse on luopumuksesta, josta Raamattu kertoi jo kolme ja puoli tuhatta vuotta sitten ja jonka saatana pukee valoon ja rakkauteen. Ovi ei silti ole suljettu keneltäkään. Todellinen herääminen alkaa siitä, että ihminen kääntyy takaisin Häneen, joka yksin on tie, totuus ja elämä. Hän ei aja pois ketään, joka tulee Hänen luokseen (Joh. 6:37). Opetuslasten kysyessä lopun ajan merkeistä Jeesus vastasi ensin varoituksella, joka oli huolenpitoa omista:

Silloin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä. Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: 'Minä olen Kristus', ja he eksyttävät monta.
Matt. 24:4-5

Jeesus ei jättänyt omiaan arvailemaan, sillä Hän tiesi, miten helposti ihmissydän lähtee liikkeelle, jos joku lupaa näyttää pelastajan omin silmin. Siksi Hän sanoi etukäteen, ettei kenenkään tarvitse lähteä erämaahan tai kammioon katsomaan Kristusta. Hänen tulemuksensa ei ole salaisuus, jonka vain harvat löytävät, vaan se näkyy kuin salama, joka valaisee taivaan idästä länteen (Matt. 24:26-27). Elävää Jumalaa ei tarvitse etsiä mistään maailman kolkasta, koska Hän on jo lähellä jokaista, joka kutsuu Häntä avuksi. Yksikään ihminen, joka julistautuu maan päällä Kristukseksi, ei ole Hän. Jeesuksen Kristuksen paluu ei tapahdu yhden kaupungin kaduilla eikä yhden kansan keskellä. Hänet näkevät kaikki silmät (Ilm. 1:7). Sen hetken tuntevat ja tietävät kaikki, eikä kukaan jää sen ulkopuolelle. Siksi jo kehotus lähteä jonnekin katsomaan Kristusta paljastaa väärän profeetan. Se, joka todella tuntee Jeesuksen, ei lähetä ketään etsimään, koska tietää Jumalan aina löytävän ihmisen. Se, jonka sydän on nöyrä, nostaa katseensa ristille, jossa Kristus todisti Rakkautensa koko ihmiskunnalle. Jokainen seisoo kerran viimeisen tuomion edessä. Nykyinen aika, jossa ovi on vielä auki, on siksi armon aikaa.

Jeesus on Kuningas, mutta Hänen kuninkuutensa ei ole tästä maailmasta (Joh. 18:36). Hän ei tullut valloittamaan maata miekalla vaan voittamaan ihmisen sydämen Rakkaudella, eikä moni siksi tunnistanut Häntä. Pilatuksen kysyessä, onko hänen ristiinnaulittava heidän kuninkaansa, ylipapit sanoutuivat irti Jeesuksesta ja tunnustivat kuninkaakseen keisarin (Joh. 19:15). Näin kansa sai sotaisan kuninkaan jo 2 000 vuotta sitten, sillä Rauhanruhtinaan (Jes. 9:5) sijaan se valitsi maailman vallan, joka hallitsee miekalla.

Toive maallisesta kuninkaasta on vanha. Israel pyysi aikanaan Samuelilta kuningasta, jotta se olisi niin kuin kaikki muut kansat ja kuningas kävisi sen sotia (1. Sam. 8:19-20). Toive oli ihmisten eikä Jumalan. Herra sanoi Samuelille, että kansa oli hylännyt Hänet kuninkaanaan (1. Sam. 8:7). Jumala antoi toiveen toteutua, jotta ihminen näkisi, mitä maallisesta vallasta seuraa. Hän myös varoitti kansaa seurauksista jo etukäteen (1. Sam. 8:18). Vanhan testamentin sotaisat kuninkaat, sodat ja väkivalta kuuluvat aikaan ennen Jeesusta Kristusta. Ne ovat opetus siitä, mihin ihmisen oma valta johtaa, eikä siitä seurannut mitään hyvää. Kyyros, jonka rinnalle temppelikolikossa asetettiin nykyajan hallitsija, oli yksi tuon ajan sotaisista kuninkaista.

Jeesus Kristus toi ristillä sovituksen, armon ja anteeksiannon. Hänen myötään alkoi uusi aika. Väkivalta ja tuho eivät ole koskaan kertoneet Jumalan sydämestä. Siksi Jeesus ei hyväksynyt väkivaltaa silloinkaan, kun Häntä itseään tultiin vangitsemaan. Getsemanessa Hän käski opetuslastaan panemaan miekkansa tuppeen ja muistutti, että miekka kääntyy lopulta sitä vastaan, joka siihen tarttuu (Matt. 26:52). Jumalan valtakunta ei etene sotaväen eikä voiman varassa vaan Hänen Hengessään, totuuden Hengessä (Sak. 4:6). Hallitsija, joka oikeuttaa tappamisen ja väkivallan Jumalan nimissä, ei edusta elävää Jumalaa vaan Jumalan vihollista.

Sotaisan kuninkaan odotus elää silti maallisessa Israelissa yhä vuonna 2026. Siellä toivotaan edelleen kuningasta, joka palauttaisi kansalle luvatun kansan aseman maailmassa. Harhaan se vie silloin, kun sotaisa maallinen kuninkuus esitetään Jumalan tahtona ja yhden kansan nostamisena muiden yläpuolelle tehden Golgatan ristintyöstä pilkkaa ja Kristuksen sovitustyön vastaanottaneista vääräuskoisia, joille kuuluu kuolemantuomio. Odotuksen juurena on kapinaa johtavan kuiskaus, joka jumalattomuuden lumouksessa saa uskomaan omaan erityisyyteen ylitse muiden. Ilmestyskirja liittää tämän saatanan synagoogaan (Ilm. 2:9, 3:9), joka on 2 000 vuotta elänyt luopumuksessa ja väärän Herran palveluksessa. Se eksyttää loppuun asti valoon ja rakkauteen valepukeutuneena.

Sama kuiskaus on kuultu Eedenistä asti. Se lupaa ihmiselle aseman, jota Jumala ei ole hänelle antanut. Samalla se erottaa hänet muista. Jumalan Rakkaus kulkee päinvastaiseen suuntaan. Jeesus Kristus tuli täyttämään lain ja profeetat (Matt. 5:17) ja antoi henkensä koko ihmiskunnan puolesta. Hänen kuolinhetkellään temppelin väliverho repesi (Matt. 27:51). Se, mikä oli erottanut ihmisen Jumalan pyhyydestä, avautui jokaiselle. Hän purki myös väliseinän, joka oli erottanut kansat toisistaan (Ef. 2:14). Kristuksessa juutalainen ja kreikkalainen ovat yhtä (Gal. 3:28), eikä kenenkään arvo riipu siitä, mihin kansaan hän on syntynyt. Jokainen tulee Isän luo saman ristin kautta, jonka juurella jokaista odottaa sama armo.

Erottelu ja eriarvoisuus eivät tule Jumalalta vaan syyttäjältä. Ilmestyskirja kuvaa saatanan syyttäjäksi, joka ei lakkaa syyttämästä uskovia Jumalan edessä (Ilm. 12:10). Syyttäjän ääni sanoo aina saman: joku on toista arvokkaampi eikä sama armo kuulu kaikille. Ihminen, joka kuuntelee sitä ääntä kauan, alkaa vähitellen nähdä itsensä muiden yläpuolella. Se ääni ei kuitenkaan tuo rauhaa kenellekään, ei edes sille, joka nousee sen avulla muiden yläpuolelle. Tällaisen harhan maailmankuvassa luvattu kansa nousisi mahdollisen kuninkaan johdolla koko maailman johtoon. Pakanat, jotka hyväksyvät sen luvatuksi kansaksi, jäisivät toiselle tasolle. Kolmannelle tasolle jäisivät Jeesuksen seuraajat, joita pidettäisiin harhaoppisina ja vääräuskoisina ja joille kuuluisivat vanhan liiton kivitykset ja kuolemat. Sellaisesta ajattelusta puuttuu kaikki, minkä Golgatan risti antaa. Siinä ei ole armoa eikä anteeksiantoa, koska siinä ei ole Jeesusta.

Golgatan risti vapauttaa silti myös ne, jotka eivät vielä näe sitä. Herran hyvyys ei sulje ketään ulkopuolelleen. Väliverho repesi kaikkien puolesta, eikä Jumalan armo ole varattu yhdelle kansalle. Jeesus odottaa yhä jokaista, myös sitä, joka on kauan kuunnellut syyttäjää. Sama Rakkaus, joka kantoi ristin, ei ole väsynyt odottamaan. Elämme nyt aikaikkunassa, jossa ovi on vielä auki. Jumalan kärsivällisyys ja laupeus ovat läsnä tässä päivässä. Jokainen päivä, jonka Hän vielä antaa, on kutsu palata kotiin.