Yirah.fi

ajankohtaista · tutkittua tietoa · Raamattu & teologia

Yhteiskunta

Kuiva hana

28.10.2026 klo 21:00 2 min lukuaika Yirah.fi
Kuiva hana

Kysymys ei ole siitä, pelkäämmekö. Kysymys on siitä, mihin olemme tottuneet.

Kytkin, joka ei toimi

On tavallinen talviaamu. Herätyskello soi puhelimesta, valo syttyy katkaisimesta, hanasta tulee lämmintä vettä ja kahvinkeitin porisee. Bussilippu ja aamukahvi maksetaan puhelimella. Kukaan ei ajattele näitä asioita, koska ne ovat aina toimineet.

Suomalaiset ovat saaneet elää rauhan aikaa jo useamman sukupolven ajan. Erityisesti 2000-luvulla moni on saanut nauttia yltäkylläisyydestä, jota edelliset sukupolvet eivät osanneet kuvitella. Mukavuudesta on tullut niin itsestäänselvää, ettei sitä enää huomaa.

Mitä tapahtuisi, jos katkaisimesta ei syttyisikään valo ja hanasta ei tulisi vettä? Ei hetkeksi vaan viikoksi, kuukaudeksi tai vuodeksi.

Ensimmäinen vuorokausi

Viranomaisten ja järjestöjen yhteisen varautumissuosituksen mukaan "Kodeissa tulisi varautua pärjäämään itsenäisesti ainakin kolme vuorokautta häiriötilanteen sattuessa." Ihminen tarvitsee päivittäin noin kaksi litraa juomavettä. Ruoanlaitto ja hygienia mukaan lukien vettä tarvitaan yhdestä kahteen ämpärillistä henkeä kohti vuorokaudessa.

Sähkökatkon alkaessa vesi ei lopu heti. Vesitornin vesi riittää vesilaitoksesta riippuen alle tunnista kahteen vuorokauteen, keskimäärin noin 15 tuntia. Kerrostalot ja sairaalat ovat aina pumpatun veden varassa. Omasta kaivosta vettä pumppaava talo jää ilman vettä heti. Viranomaiset neuvovat jättämään vessan vetämättä, koska viemäriverkosto voi tulvia.

Puhelin toimii aluksi. Matkapuhelinverkon 4G- ja 5G-tukiasemien varavoiman vähimmäisaika on kuitenkin vain 15 minuuttia. Vanhempien 2G- ja 3G-verkkojen tukiasemat jaksavat sijainnista riippuen kahdesta kuuteen tuntia. Pankkiautomaateista ei saa käteistä, koska niissä ei ole varavoimaa. Huoltoasemat eivät pysty myymään polttoainetta, koska pumput tarvitsevat sähköä.

Ensimmäinen ilta on hiljainen. Ruotsin Gudrun-myrskyn jälkeen vuonna 2005 havaittiin, että ihmiset kaipasivat puhelinta enemmän kuin sähköä.

Viikko

Talvella kodin lämpö hiipuu nopeammin kuin moni arvaa. Pakkasella puurakenteinen pientalo jäähtyy 20 asteesta 15 asteeseen noin 12 tunnissa, kymmeneen asteeseen noin 18 tunnissa ja nollaan noin 30 tunnissa. Elementtikerrostalo jäähtyy kymmeneen asteeseen noin 36 tunnissa ja nollaan noin neljässä ja puolessa vuorokaudessa. Massiivinen kivitalo pitää lämpönsä pisimpään, reilun viikon.

Viikon kuluttua koti on kylmä, jos siinä ei ole tulisijaa. Ihminen tuottaa itse lämpöä suunnilleen yhtä paljon kuin 70 watin hehkulamppu. Perhe kokoontuu yhteen huoneeseen ja peitot kasataan päällekkäin. Pakastimen sisältö sulaa ja ruoka on syötävä ennen kuin se pilaantuu. Pakastimen avaamista kannattaa välttää, sillä sulaminen voi viedä useita vuorokausia.

Suomessa on koettu tällaista. Tapani- ja Hannu-myrskyt katkaisivat joulukuussa 2011 sähköt jopa 570 000 sähkönkäyttäjältä ja katkot kestivät pahimmillaan viikkoja. Vuonna 2010 Asta-myrsky katkaisi Etelä-Savossa sähköt 23 000 taloudesta ja linjojen korjaaminen kesti viikkoja. Myrskyjen jälkeen säädettiin, ettei sähkökatko saa asemakaava-alueella kestää yli kuutta tuntia eikä muualla yli 36 tuntia.

Viikon kohdalla huomaa myös jotain muuta. Naapuri, jota ennen tervehti vain rappukäytävässä, voi olla se, jolla on kaivo, kamiina tai ylimääräinen kaasupullo. Naapurusto alkaa tarvita toisiaan.

Kuukausi

Kuukauden kohdalla kotivara on syöty. Vettä haetaan kaivosta, järvestä tai vedenjakelupisteestä ja se keitetään. Lämpöä tuo puu, jos sitä on. Päivä rakentuu valoisan ajan, veden ja ruoan ympärille.

Monessa maassa tämä on todellisuutta. Ukrainassa yli miljoona kotia Kiovassa ja sen ympäristössä menetti sähkönsä iskujen jälkeen ja YK:n mukaan noin kolmannes pääkaupungin asukkaista jäi talven pahimpaan aikaan ilman lämmitystä. Ruotsin Gudrun-myrskyssä sähköt katkesivat 730 000 kodista. Keskimäärin katko kesti neljä vuorokautta, pisimmillään puolitoista kuukautta.

Kuukausi riisuu pois sen, mikä on ollut vain tottumusta. Jäljelle jää se, mitä ihminen todella tarvitsee: vesi, lämpö, ruoka, toiset ihmiset ja toivo.

Vuosi

Hurrikaani Maria katkaisi syyskuussa 2017 sähköt kaikilta Puerto Ricon 3,4 miljoonalta asukkaalta. Sähköt palasivat viimeiselle asuinalueelle vasta elokuussa 2018. Katko oli Yhdysvaltojen historian pisin. Eteläisen Poncen kaupungin asukkaat elivät lähes vuoden kynttilöiden ja aggregaattien varassa.

Vuosi ilman sähköä ja vesijohtoa vie arjen satojen vuosien taakse. Suomessa säännöstelystä vastannut kansanhuoltoministeriö perustettiin syyskuussa 1939 ja se voitiin lakkauttaa vasta vuoden 1949 lopussa. Silloin osattiin vielä asioita, joita moni ei tänään osaa: kantaa vettä, lämmittää puulla, säilöä ruokaa ilman kylmää, korjata kenkä ja jakaa vähästä.

Vuoden kohdalla kysymys ei ole enää siitä, mitä kaapissa on. Kysymys on siitä, mitä ihminen osaa tehdä käsillään ja kenen kanssa hän elää.

Mukavuuden mitta

Tilastokeskuksen mukaan 83 prosenttia 16–89-vuotiaista suomalaisista käytti vuonna 2024 internetiä monta kertaa päivässä. Arki on rakennettu sähkön ja verkon varaan niin perusteellisesti, ettei sitä enää huomaa.

Psykologiassa puhutaan sopeutumisesta, jossa sekä hyvien että huonojen olosuhteiden tunnevaikutus heikkenee ajan myötä. Ihminen tottuu runsauteen niin, ettei enää huomaa sitä. Samalla tavalla hän voi oppia elämään vähemmällä.

Viranomaisten varautumisohjeessa todetaan, että ihminen, joka tietää varautuneensa, luottaa enemmän omaan selviytymiseensä. Varautuminen ei siis ole pelkoa vaan rauhaa. Se alkaa muutamasta vesikanisterista, taskulampusta ja paristoradiosta, mutta se jatkuu siihen, mitä ihminen osaa ja keneen hän luottaa.

Oppinut tyytymään

Paavali kirjoitti vankilasta Filippin seurakunnalle:

Ei niin, että minä puutteen vuoksi tätä sanon; sillä minä olen oppinut oloihini tyytymään. Osaan elää niukkuudessa, osaan myös elää runsaudessa; kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin minä olen tottunut; sekä olemaan ravittuna että näkemään nälkää, elämään sekä runsaudessa että puutteessa.

— Fil. 4:11–12

Paavali ei kirjoittanut kestävyydestä, jonka hän olisi saavuttanut omin voimin. Hän oli oppinut, että hänen turvansa ei ollut olosuhteissa.

Kuivuuden aikana Elia lähetettiin Sarpatin leskelle, jolla oli jäljellä vain kourallinen jauhoja ja hiukan öljyä. Herra lupasi: "Jauhot eivät lopu ruukusta, eikä öljyä ole puuttuva astiasta siihen päivään asti, jona Herra antaa sateen maan päälle" (1. Kun. 17:14).

Jeesus opetti:

Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa.

— Matt. 6:33–34

Heprealaiskirje sanoo saman lupauksena: "tyytykää siihen, mitä teillä on; sillä hän itse on sanonut: 'En minä sinua hylkää enkä sinua jätä'" (Hepr. 13:5).

Are you ready for that?

Tämä ei ole ennustus eikä uhkakuva. Se on kysymys mukavuussukupolvelle, joka on saanut elää enemmän kuin yksikään sukupolvi ennen sitä.

Mitä minä osaan tehdä, jos kytkin ei toimi? Mitä minulla on, jos kauppa on kiinni? Kenen kanssa jakaisin sen, mitä minulla on? Kenen varassa minä olen, kun kaikki se, mihin olen tottunut, on poissa?

Hana voi kuivua. Valo voi sammua. Hän, joka ei hylkää eikä jätä, ei sammu.

Jaa Facebook X WhatsApp

Jatka lukemista

Uusimmat artikkelit uusimmasta vanhimpaan — vieritä lukeaksesi lisää. Seassa nostoja saatavilla olevista kirjoista.