Katkeruuden juuri

ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi,
Hepr. 12:15

Keskustelu, jota ei koskaan käyty

Kello on yli kaksi yöllä. Talo on hiljainen, mutta pää ei ole. Siellä käydään keskustelua, joka ei koskaan tapahtunut. Tällä kertaa sanat löytyvät. Tällä kertaa se, joka loukkasi, kuulee viimein, mitä hän teki. Lauseet hioutuvat terävämmiksi jokaisella kierroksella. Jossain toisessa talossa se, jolle ne on tarkoitettu, nukkuu rauhassa tietämättä mitään.

Kukaan ei tee rikosta. Poliisille ei ole mitään ilmoitettavaa. Aamulla keittiössä on kahvinkeitin ja lasten eväät kuten ennenkin. Silti yöllä on tapahtunut jotain. Ajatus on käynyt taas samaa polkua. Polku on painunut hiukan syvemmälle.

Tutkijat ovat mitanneet, mitä tällaiselle yölle tapahtuu. Anteeksi antavat ihmiset nukkuivat paremmin. Vihan märehtiminen kulki huonomman unen rinnalla ja välitti yhteyttä anteeksiantamisen ja unen laadun välillä (Journal of Behavioral Medicine). Toisessa tutkimuksessa märehtiminen voimisti vihan ja verenpaineen yhteyttä (Annals of Behavioral Medicine). Raamattu tunsi saman yön jo kauan ennen unilaboratorioita.

"Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö." Älkää antako auringon laskea vihanne yli, Älkääkä antako perkeleelle sijaa.
Ef. 4:26–27

Apostoli erottaa leimahtavan vihan siitä vihasta, jolle annetaan yöpaikka.

Kevyeksi punnittu

Heprean sana kostolle on naqam. Sanakirja antaa sille ensimmäiseksi merkitykseksi kaunan kantamisen ja vasta sen jälkeen kostamisen ja rankaisemisen. Kosto alkaa siis sisältä, kauan ennen kuin siitä tulee teko.

Yksi heprean kiroamisen verbeistä on qalal, jonka perusmerkitys on olla kevyt. Kiroaminen tekee toisesta kevyen, vähäpätöisen ja halvan. Kreikan siunaus on eulogia, kirjaimellisesti hyvin puhumista. Kiroaja punnitsee toisen ihmisen kevyeksi. Siunaaja puhuu hänestä hyvää.

Pahan toivominen on kirous, jota ei lausuta ääneen. Se punnitsee toisen kevyeksi hiljaa omassa sydämessä. Jaakob näki, miksi se on niin nurinkurista.

Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja; samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni.
Jaak. 3:9–10

Ihminen, jolle toivotaan pahaa, on luotu Jumalan kaltaiseksi. Kirous osuu kuvaan, jonka Jumala itse on tehnyt.

Pahan toivomisella on myös hetki, jolloin se näyttää täyttyvän. Vihamies kompastuu, menettää työnsä tai joutuu häpeään. Sydän tekee pienen riemuliikkeen, jota kukaan ei näe.

Älä iloitse vihamiehesi langetessa, älköön sydämesi riemuitko hänen suistuessaan kumoon,
Sananl. 24:17

Silmän hinta

Babylonian kuninkaan Hammurabin lakikokoelmassa on tunnettu määräys: jos mies puhkaisee toisen miehen silmän, hänen silmänsä puhkaistaan. Heti perässä tulevat poikkeukset. Vapautetun miehen silmästä maksettiin kultaa. Orjan silmästä maksettiin omistajalle puolet orjan arvosta (Hammurabin laki §196–199). Silmän hinta riippui siitä, kenen silmä se oli.

Mooseksen laissa on sama kaava, silmä silmästä ja hammas hampaasta. Silmä silmästä oli enin, mitä vahingonkärsijä saattoi vaatia, eikä sitä ollut pakko vaatia: hän sai tyytyä rahaan (Britannica). Juutalainen perinne luki sen rahalliseksi korvaukseksi (Talmud, Bava Kamma 83b ja 84a). Heprean sanat sanovat saman: ʻayin tachat ʻayin, silmä silmän sijaan.

Mooseksen laki eroaa Hammurabin laista kuitenkin siinä, mikä silmän hinta on. Sama laki koski muukalaista ja maassa syntynyttä (3. Moos. 24:22). Orjan silmästä ei maksettu omistajalle.

Jos joku lyö orjaansa tai orjatartansa silmään ja turmelee sen, niin päästäköön hänet vapaaksi silmän tähden.
2. Moos. 21:26

Jumalan laissa silmällä oli sama arvo, kenen kasvoissa se olikin. Sama laki meni vielä pidemmälle. Se ei antanut vain mittaa sille, mitä oikeus sai vaatia. Se kielsi yksityisen koston kokonaan ja katsoi sydämeen asti.

Älä vihaa veljeäsi sydämessäsi, vaan nuhtele lähimmäistäsi, ettet joutuisi hänen tähtensä syynalaiseksi. Älä kosta äläkä pidä vihaa kansasi lapsia vastaan, vaan rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Minä olen Herra.
3. Moos. 19:17–18

Te olette kuulleet

Jeesus aloitti vuorisaarnassa siitä, mitä kuulijat jo tiesivät.

Te olette kuulleet sanotuksi: 'Silmä silmästä ja hammas hampaasta'. Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa; vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin;
Matt. 5:38–39

Hän ei kumonnut lakia. Hän vei sen sinne, mistä laki oli alun perin puhunut: sydämeen. Ihmisen oikeus tuomitsee teon. Jumala katsoo sinne, mistä teko lähtee.

Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: 'Sinä tyhjänpäiväinen', on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen.
Matt. 5:22

Johannes sanoi saman vielä jyrkemmin: ”Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja” (1. Joh. 3:15). Viha, jonka kanssa eletään ja nukutaan, on Jumalan silmissä yhtä vakava asia kuin teko, josta joutuu vankilaan. Jeesus nimesi myös järjestyksen, jossa paha liikkuu.

Mutta mikä käy suusta ulos, se tulee sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen. Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset.
Matt. 15:18–19

Luettelossa pahat ajatukset tulevat ensimmäisinä, ennen murhia. Teko on ajatuksen viimeinen vaihe. Kaari kulkee yön keskustelusta sanaan ja sanasta tekoon. Moni pysähtyy matkalle. Kaaren alku on silti jo pimeää.

Mitä kosto tekee kostajalle

Ihminen odottaa koston tuovan helpotuksen. Tutkimus on mitannut, mitä tapahtuu. Kolmessa kokeessa rankaisemaan päässeet jäivät märehtimään rikkojaa. Ne, jotka eivät rangaisseet, pääsivät eteenpäin ja ajattelivat häntä vähemmän. Koehenkilöt eivät osanneet ennakoida tätä (Journal of Personality and Social Psychology 2008). Kosto ei sulje asiaa. Se pitää sen auki.

Kauna tuntuu myös kehossa. Koehenkilöiden kuvitellessa pitävänsä kaunaa loukkaajaansa kohtaan syke, verenpaine, ihon sähkönjohtavuus ja kulmien lihasjännitys nousivat. Syke, sähkönjohtavuus ja jännitys pysyivät koholla vielä kuvittelun jälkeen (Psychological Science 2001). Keho kantaa kaunaa vielä silloinkin, kun ajatus on jo siirtynyt muualle.

Heprealaiskirje käyttää kaunasta kuvaa juuresta. Juuri kasvaa näkymättömissä. Noustessaan lopulta pintaan se ei myrkytä vain yhtä ihmistä. Monet tulevat saastutetuiksi. Katkeruus leviää kotiin, ystäviin, lapsiin ja siihen, miten ihminen puhuu ja katsoo. Samalla se paaduttaa sydämen, josta elämän pitäisi lähteä.

Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.
Sananl. 4:23

Kuka istuu tuomarin paikalla

Koston syvin paha ei ole se, mitä se tekee toiselle. Syvin paha on se, mitä se tekee kostajasta. Kostaja tulee vähitellen sen kaltaiseksi, joka häntä loukkasi.

Älä sano: "Niinkuin hän teki minulle, niin teen minä hänelle, minä kostan miehelle hänen tekojensa mukaan".
Sananl. 24:29

Kosto on myös yritys istua paikalle, joka ei kuulu ihmiselle. Se julistaa tuomion, päättää rangaistuksen ja panee sen täytäntöön, vaikka kostaja näkee vain oman haavansa eikä koko totuutta.

Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: "Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra".
Room. 12:19

Jeesus eli tämän todeksi. Häntä pilkattiin, lyötiin ja naulittiin ristille, eikä hän vastannut samalla mitalla.

joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee,
1. Piet. 2:23

Siksi Jeesus kielsi koston. Hän ei kieltänyt oikeutta. Hän jätti tuomion sille, joka tuntee sydämet. Samalla hän vapautti ihmisen kantamasta taakkaa, jota kukaan ei jaksa kantaa.

Voita paha hyvällä

Jeesus ei jättänyt tyhjää paikkaa sinne, mistä kosto lähtee. Hän antoi sille vastakohdan.

Mutta teille, jotka kuulette, minä sanon: rakastakaa vihollisianne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat, siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden edestä, jotka teitä parjaavat.
Luuk. 6:27–28

Siunaaminen on kirouksen täsmällinen vastakohta. Kirous punnitsee toisen kevyeksi. Siunaus palauttaa hänelle painon, jonka Jumala on hänelle antanut. Vihollisen rakastaminen tekee ihmisestä Isänsä lapsen, sen Isän, joka antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin (Matt. 5:45).

Vaan "jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä, jos hänellä on jano, juota häntä, sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle". Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä.
Room. 12:20–21

Anteeksiantamus ei synny yhdellä päätöksellä. Meta-analyysissa pelkkä päätös antaa anteeksi ei muuttanut mitään, mutta pitkäjänteinen prosessi muutti selvästi (Journal of Counseling and Development 2004). Pietari kysyi, riittääkö seitsemän kertaa. Jeesus vastasi: ”ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän” (Matt. 18:22). Vastaus ei ole laskukaava. Se on kuvaus tiestä, jota kuljetaan niin monta kertaa kuin katkeruus nostaa päätään.

Kukaan ei kulje sitä tietä omasta voimastaan. Anteeksiantamisen lähde on toisaalla.

Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut.
Ef. 4:32

Yön keskustelu voi saada toisen lopun. Sanat, jotka hioutuivat terävämmiksi, voi laskea pois. Nimen, jolle toivottiin pahaa, voi sanoa rukouksessa. Aurinko saa laskea. Sydän saa levätä.