Syyttäjän kokous

Kaksi tavallista sanaa. Yksi harvinainen yhdistelmä.

Ilmaus saatanan synagoga on Raamatussa kahdesti ja molemmat kerrat sanoo Jeesus itse. Kumpikin sana erikseen on tavallinen: toinen esiintyy kymmeniä kertoja, toinen sanueineen toista sataa. Harvinainen on vain yhdistelmä. Se mitä yhdistelmä tarkoittaa, selviää katsomalla ensin mitä sanat ovat erikseen ja vastaus on alkuteksteissä, ei hakuteoksissa.

Saatana hepreassa: virka ennen nimeä

Heprean sana satan ei ole alun perin erisnimi vaan tehtävän nimi. Sen juuri on verbi satan, vastustaa ja syyttää ja verbi esiintyy Vanhassa testamentissa muun muassa psalmeissa: hyvän palkitsijat pahalla ovat kirjoittajan vastustajia (Ps. 38:21) ja rukoilija pyytää apua niitä vastaan, jotka häntä syyttävät (Ps. 109:4, 109:20).

Substantiivi satan esiintyy heprealaisessa tekstissä 27 kertaa, 23 jakeessa. Käyttö jakautuu kolmeen selvään ryhmään.

Ensimmäinen ryhmä on ihmiset. Herran nostattaessa Salomolle vihollisen teksti käyttää täsmälleen tätä sanaa:

Niin Herra nostatti Salomolle vastustajaksi edomilaisen Hadadin; tämä oli edomilaista kuningassukua.
1. Kun. 11:14

Sama sana on käytössä samassa luvussa myös Salomon muista vihollisista (jakeet 23 ja 25) sekä filistealaisten puheessa Daavidista (1. Sam. 29:4). Vuoden 1933 käännös kääntää sen näissä vastustajaksi, koska sitä sana tarkoittaa.

Toinen ryhmä on yllättävin: Herran oma enkeli. Bileamin lähtiessä matkaan Herran enkeli asettuu tielle satanina, vastustajana:

Mutta kun hän lähti, syttyi Jumalan viha, ja Herran enkeli asettui tielle estämään häntä, hänen ratsastaessaan aasintammallaan, kaksi palvelijaa mukanansa.
4. Moos. 22:22

Suomennoksen sana estämään kääntää heprean ilmauksen, jossa on tämä sama sana. Vastustajana oleminen ei siis itsessään ole pahuutta: se on asema jossakin asetelmassa ja tässä asetelmassa vastustaja on Jumalan asialla.

Kolmas ryhmä on se, josta myöhempi käyttö on kasvanut. Määräisellä artikkelilla varustettuna, ha-satan eli se syyttäjä, sana esiintyy vain kahdessa yhteydessä: Jobin kirjan alkuluvuissa (Job 1–2, kymmenen jaetta) ja Sakarjan näyssä (Sak. 3:1–2). Molemmissa ollaan samassa paikassa, taivaallisessa oikeudessa ja hahmon tehtävä on syyttäminen. Sakarjan jae sisältää saman juuren kahdesti, ensin viran ja sitten teon:

Ja hän näytti minulle ylimmäisen papin Joosuan seisomassa Herran enkelin edessä ja saatanan seisomassa hänen oikealla puolellaan, häntä syyttämässä.
Sak. 3:1

Ilman artikkelia sana esiintyy vielä kahdesti tavalla, joka on lähellä tätä hahmoa (1. Aik. 21:1 ja Ps. 109:6). Psalmin kohdassa vuoden 1933 käännös tekee sanan merkityksen näkyväksi kääntämällä sen suoraan viran mukaan:

Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.
Ps. 109:6

Juuren merkitys näkyy myös kahdessa johdoksessa. Riidan kohteeksi joutunut Iisakin kaivo saa nimen Sitna (1. Moos. 26:21) ja Juudan asukkaita vastaan kirjoitettu virallinen syytös on hepreaksi sitna, syytöskirja (Esra 4:6). Sama juuri kantaa siis sekä riitaa että kirjallista syyttämistä.

Heprean puolelta jää käteen selvä tulos: satan on virkanimi. Se tarkoittaa vastustajaa ja syyttäjää, sitä voidaan käyttää ihmisestä ja kerran jopa Herran enkelistä ja artikkelin kanssa se osoittaa tiettyä hahmoa, jonka virka on syyttää Jumalan omia Jumalan edessä.

Saatana kreikassa: lainasana joka kantaa virkansa

Uusi testamentti olisi voinut kääntää tämän virkanimen kreikaksi ja niin se myös tekee: diabolos, panettelija, on kreikankielinen vastine ja käytössä rinnakkain. Sen lisäksi Uusi testamentti kuitenkin säilyttää alkukielisen sanan sellaisenaan: Satanas on seemiläinen lainasana, joka kantaa heprean virkanimen kreikankieliseen tekstiin. Se esiintyy Uudessa testamentissa 37 kertaa.

Sanan luonne virkanimenä näkyy terävimmin siinä, että Jeesus käyttää sitä kerran Pietarista:

Mutta hän kääntyi ja sanoi Pietarille: "Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten".
Matt. 16:23

Pietari ei muuttunut olennoltaan toiseksi. Hän asettui hetkeksi vastustajan asemaan ja sana osoitti aseman. Sama jae antaa myös aseman tuntomerkin: vastustaja on se, joka ajattelee sitä mikä on ihmisten eikä sitä mikä on Jumalan.

Ilmestyskirja sitoo nimet ja viran yhteen. Ensin se luettelee nimet:

Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä, heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa.
Ilm. 12:9

Heti seuraava jae kertoo, mitä tämä hahmo tekee ja kuvaus on sama kuin Jobissa ja Sakarjassa:

Ja minä kuulin suuren äänen taivaassa sanovan: "Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta, sillä meidän veljiemme syyttäjä, joka yöt ja päivät syytti heitä meidän Jumalamme edessä, on heitetty ulos.
Ilm. 12:10

Vanhan testamentin virkanimi ja Uuden testamentin kuvaus sanovat saman asian: saatana on syyttäjä ja hänen työnsä on veljien syyttäminen Jumalan edessä yöt ja päivät.

Synagoga: neutraali sana kokoontumiselle

Kreikan synagoge on rakenteeltaan läpinäkyvä sana: syn tarkoittaa yhdessä ja ago johtamista, joten sana tarkoittaa yhteen johdettua joukkoa, kokousta tai kokoontumispaikkaa. Se esiintyy Uudessa testamentissa 66 kertaa, valtaosin juutalaisen jumalanpalvelusyhteisön kokouksesta tai kokoushuoneesta, jossa Jeesus ja apostolit itse opettivat.

Sana ei ole itsessään leimasana ja sen näkee siitä, että Uusi testamentti käyttää sitä myös kristittyjen omasta kokouksesta:

Sillä jos kokoukseenne tulee mies, kultasormus sormessa ja loistavassa puvussa, ja tulee myös köyhä ryysyissä,
Jaak. 2:2

Jakeen sana kokous on kreikassa täsmälleen synagoge. Saman sanueen sana esiintyy myös Heprealaiskirjeen kehotuksessa olla jättämättä omaa seurakunnankokousta (Hepr. 10:25).

Sanueeseen kuuluu vielä yksi muoto, joka kertoo kokouksen vallasta: aposynagogos, synagogasta erotettu. Se esiintyy kolmesti, kaikki Johanneksen evankeliumissa (Joh. 9:22, 12:42, 16:2) ja kuvaa tilannetta, jossa kokous sulkee ulos sen, joka tunnustaa Kristuksen:

Näin hänen vanhempansa sanoivat, koska pelkäsivät juutalaisia. Sillä juutalaiset olivat jo sopineet keskenään, että se, joka tunnusti hänet Kristukseksi, oli erotettava synagoogasta.
Joh. 9:22

Ulossulkeminen on kuitenkin vain toinen puoli siitä vallasta. Sama kokous voi myös vetää sisään. Jeesus sanoo sen omilleen ennen kuin se tapahtuu:

Mutta ennen tätä kaikkea he käyvät teihin käsiksi ja vainoavat teitä ja vetävät teidät synagoogiin ja heittävät vankiloihin ja vievät teidät kuningasten ja maaherrain eteen minun nimeni tähden.
Luuk. 21:12

Sana synagooga on tässä pelkkä paikka. Se ei kanna arviota siitä keitä siellä on, vaan kertoo minne omat viedään silloin kun heitä ei ole kutsuttu vaan haettu. Kokous on koolla ja valta on sillä, eikä sisään tuotu ole siellä isäntänä.

Juuri siihen tilanteeseen liittyy lupaus, jonka mitta on outo. Kuulusteltavalle ei anneta ohjetta valmistautua:

Pankaa siis sydämellenne, ettette edeltäpäin huolehdi, miten te vastaatte puolestanne.
Luuk. 21:14

Sillä minä annan teille suun ja viisauden, jota vastaan eivät ketkään teidän vastustajanne kykene asettumaan tai väittämään.
Luuk. 21:15

Vastausta ei siis rakenneta etukäteen ja se annetaan paikan päällä. Kokous voi määrätä ajan, paikan ja kysymykset, muttei sitä mitä vastaajan suusta tulee. Valta huoneessa on tässäkin lainattua ja rajattua. Se raja kulkee siinä mitä kokous ei omista.

Sama lupaus on kirjattu kolmeen evankeliumiin. Markuksen versiossa sanotaan ääneen kuka puhuu:

Ja kun he vievät teitä ja vetävät oikeuteen, älkää edeltäpäin huolehtiko siitä, mitä puhuisitte; vaan mitä teille sillä hetkellä annetaan, se puhukaa. Sillä ette te ole puhumassa, vaan Pyhä Henki.
Mark. 13:11

Kielto valmistautua kääntyy toisin päin kuin ensin luulisi. Muistelemista tarvitsee se joka on sanonut jotakin muuta kuin sen minkä näki, sillä hänen on pidettävä kaksi versiota erillään ja muistettava kumpi annettiin kenelle. Totta puhuvalla ei ole toista versiota. Hänellä ei ole mitään muistettavaa. Juuri siksi häntä voi kieltää valmistautumasta ilman että häneltä viedään mitään.

Kokoussana on siis neutraali, mutta kokouksella on valta: se voi ottaa sisään ja sulkea ulos. Rinnalla kulkee toinen kokoussana, ekklesia, jota Uusi testamentti käyttää 118 kertaa ja jonka Jeesus valitsee omalle joukolleen (Matt. 16:18, suomennoksessa seurakunta). Kaksi sanaa yhteen johdetulle joukolle kulkevat läpi Uuden testamentin rinnakkain, eikä kumpikaan ole itsessään hyvä tai paha. Ratkaisevaa on jokin muu.

Kaksi jaetta

Yhdistelmä, jossa nämä kaksi sanaa liitetään toisiinsa, esiintyy koko Raamatussa täsmälleen kahdesti. Molemmat ovat Ilmestyskirjan alun kirjeissä ja molemmissa puhuu ylösnoussut Jeesus itse.

Ensimmäinen on kirjeessä Smyrnan seurakunnalle:

Minä tiedän sinun ahdistuksesi ja köyhyytesi-sinä olet kuitenkin rikas-ja mitä pilkkaa sinä kärsit niiltä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan ovat saatanan synagooga.
Ilm. 2:9

Toinen on kirjeessä Filadelfian seurakunnalle:

Katso, minä annan sinulle saatanan synagoogasta niitä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan valhettelevat; katso, minä olen saattava heidät siihen, että he tulevat ja kumartuvat sinun jalkojesi eteen ja ymmärtävät, että minä sinua rakastan.
Ilm. 3:9

Kreikassa ilmaus on molemmissa sama: synagoge tou satana, syyttäjän kokous. Rakenne on omistusta ilmaiseva genetiivi, täsmälleen sama kuin ilmauksissa saatanan valtaistuin (Ilm. 2:13) ja saatanan syvyydet (Ilm. 2:24). Kaikissa kolmessa nimetään, kenelle jokin kuuluu.

Vastaanottajat eivät ole sattumaa. Ilmestyskirjan alussa on seitsemän kirjettä ja niistä täsmälleen kahdessa ei ole yhtään moitetta: Smyrna ja Filadelfia. Juuri näille kahdelle tämä ilmaus sanotaan. Molemmat ovat voimiltaan vähäisiä: Smyrna on köyhä ja ahdistettu, Filadelfialla on vähäinen voima (Ilm. 3:8). Kummassakin kirjeessä ilmauksen yhteydessä on sama tuntomerkki: on joukko, joka sanoo olevansa jotakin eikä ole ja Filadelfian kirje sanoo asian loppuun asti: vaan valhettelevat.

Molemmissa kirjeissä ilmausta seuraa lupaus. Smyrnalle luvataan elämän kruunu (Ilm. 2:10). Filadelfialle luvataan jotakin vielä pidemmälle menevää: osa tuosta kokouksesta tulee vielä kumartumaan ja ymmärtämään, ketä Jeesus rakastaa. Ilmauksen ainoat käyttökerrat päättyvät avoimeen oveen.

Miksi vain kahdesti

Kumpikin sana on tavallinen. Toinen esiintyy kymmeniä kertoja, toinen toista sataa kertaa sanueineen. Yhdistelmä esiintyy kahdesti. Tekstistä itsestään nousee tälle neljä havaintoa.

Ensimmäinen: yhdistelmä ei nimeä kokoontumista vaan omistajan. Kokous on sanana neutraali ja siksi koko ilmauksen paino on genetiivissä. Ilmaus ei sano, että kokoontuminen olisi pahaa tai että jokin kansa olisi paha. Se sanoo, että tällä nimenomaisella kokouksella on omistaja ja että omistaja on syyttäjä.

Toinen: ilmauksen käyttöehdot näkyvät sen ainoista käyttökerroista. Molemmissa on sama asetelma: joukko väittää itselleen identiteettiä, joka ei ole totta ja kohdistaa pilkkansa voimattomaan. Ilmausta ei käytetä pakanoista, ei Roomasta, ei syntisistä yleensä eikä edes vainoajista yleensä. Se on varattu yhdelle täsmälliselle asetelmalle: väärä identiteettiväite yhdistettynä heikomman syyttämiseen.

Kolmas: kokous tunnistetaan siitä, että se tekee omistajansa työtä. Ilmestyskirja määrittelee saatanan syyttäjäksi, joka syyttää veljiä yöt ja päivät (Ilm. 12:10). Smyrnan kirjeessä tuon kokouksen ainoa kerrottu teko on pilkka, kreikassa blasfemia, panettelu (Ilm. 2:9). Teko ja omistaja vastaavat toisiaan. Tämä on sama tunnistamisen periaate, jonka Jeesus antaa muualla: hedelmistään puu tunnetaan.

Neljäs: ilmausta käyttää vain Jeesus. Koko Raamatussa yksikään ihminen ei sano näitä kahta sanaa yhdessä kenestäkään. Molemmilla kerroilla ilmaus on osa lohdutusta ahdistetulle, ei asetta vahvemman kädessä ja molemmilla kerroilla sen rinnalla on lupaus. Harvinaisuus ei siis ole heikkoutta vaan painoarvoa: kahdesti käytetty täsmäilmaus ei ehdi kulua eikä väljetä Raamatun omilla sivuilla. Jokainen myöhempi väljä käyttö on poikennut lähteestä, ei jatkanut sitä.

Miten tämä on ymmärrettävissä

Yhdistelmä avautuu täsmänimenä yhdelle asetelmalle. Molemmat sanat ovat virkasanoja: toinen nimeää syyttäjän viran, toinen yhteen johdetun joukon. Genetiivillä yhteen liitettyinä niistä syntyy nimi joukolle, jonka kokoava voima on syyttäjän virka: kokous, joka väittää olevansa Jumalan omaa ja jonka yhteinen työ on syyttäminen, panettelu ja ulossulkeminen, kohteena se jolla ei ole voimaa vastata.

Harvinaisuus on luettavissa tarkoitukseksi. Jokaisella Raamatun sanalla on merkityksellinen asema ja tarkoitus, joten merkitys on myös sillä, että tämä ilmaus on annettu vain kahdesti, vain Jeesuksen suusta, vain ahdistetuille ja aina lupauksen kanssa. Raamattu ei anna ilmauksen mukana jäsenluetteloa eikä nimiä. Se antaa tuntomerkit: identiteettiväite joka ei ole totta, syyttäjän työ ja voimaton kohde. Tunnistaminen on jätetty sille, jolla on silmät ja Pyhä Henki antaa siihen riittävän tiedon.

Ilmauksen ainoat käytöt osoittavat myös suunnan. Kumpikaan jae ei pääty tuomioon vaan lupaukseen ja Filadelfian kirjeessä lupaus koskee juuri tuon kokouksen jäseniä: he tulevat ja ymmärtävät, että minä sinua rakastan. Ilmauksen vakavuus ja oven avoimuus eivät sulje toisiaan pois. Ne ovat samassa jakeessa.